Enter the Matrix

Vain mielikuvituksen tuotetta

Harvoin on mitään lisenssipeliä odotettu yhtä hartaasti kuin Atarin julkaisemaa Enter the Matrixia. Jo kauan ennen pelin ilmestymistä on internetissä kohistu ja huhuttu pelin mullistavista ominaisuuksista ja omaperäisestä tavasta yhdistää Matrix-elokuvatrilogia saumattomaksi kokonaisuudeksi Enter the Matrix -pelin kanssa. Kommentteja sekä pelin puolesta että sitä vastaan on vaihdeltu ahkerasti, mutta kukaan ei ole tähän asti ollut täysin varma millainen valmis peli tulee olemaan. Tuotantoyhtiö on pysytellyt vaiti ja jopa lehdistöä pyydettiin vaikenemaan ja lykkäämään arvostelujen tekoa julkaisupäivään saakka.

Julkaisupäivän jälkeen pelistä on tihkunut julkisuuteen kovin ristiriitaisia tietoja. Osa Enter the Matrixia pelanneista väittää sen olevan vain onnetonta lisenssiroskaa - osa pitää sitä kaikkien aikojen mestariteoksena. On todella vaikeaa suhtautua ennakkotietoihin puolueettomasti, kun tietää millainen kohu koko Matrix-tuotenimikettä parhaillaan ympäröi. Uuden Matrix: Reloaded -elokuvan ensi-ilta on yksinkertaisesti tämän kesän kuumimpia tapahtumia ja se näkyy mediassa: ennakkokohulta on mahdotonta välttyä. Moni voi varmasti kuvitella millaiset paineet tilanne kasaa peliarvostelijan päälle. Miten arvostella peli hypestä välittämättä?

Vaikkei uusimman Matrix-elokuvan ja -pelin yksityiskohdista ole julkisuudessa puhuttu, ovat elokuvan ohjanneet Wachowskin veljekset suostuneet valottamaan projektinsa lähtökohtia. Enter the Matrix -pelistä ei alun alkaenkaan tahdottu tehdä tavallista toimintapeliä. Ensinnäkin pelkästään peliä varten laadittiin huhujen mukaan liki 250-sivuinen käsikirjoitus, jonka pohjalta juonta alettiin työstää. Käsikirjoitus toimi myös näyttelijöiden apuna, sillä Enter the Matrixia varten kuvattiin eri lähteiden mukaan ainakin tunnin verran elävää elokuvamateriaalia. Monista muista elokuvalisenssien ympärille kasatuista peleistä poiketen Enter the Matrix hyödyntää siis alkuperäisiä näyttelijöitä, ei korvikkeita. Matrix: Reloaded -elokuvan näyttelijät saivatkin paiskia kunnolla töitä, kun peliä varten tarvittiin elokuvatasoisia suorituksia niin ääninäyttelyä kuin liikkeiden mallinnusta varten. Mikä hämmentävintä, elokuvan taistelukoreografiasta vastaava mestari Yuen Wo Ping osallistui myös pelin kamppailukohtausten ja -liikkeiden suunnitteluun.

Juonikkaat juonikuviot

Erityisen kiinnostavan Enter the Matrix -pelistä tekee kuitenkin sen juoni, joka nivoutuu yhteen Matrix-elokuvien kanssa. Ajallisesti Enter the Matrix sijoittuu The Final Flight of Osiris -lyhytelokuvan ja Matrix: Reloadedin välimaastoon. Wachowskin veljesten mukaan peli täydentää elokuvakokemusta esittämällä vastauksia elokuvissa avoimeksi jätettyihin kysymyksiin.

Niille, jotka eivät ole vielä nähneet The Final Flight of Osiris -lyhytelokuvaa, paljastettakoon, että elokuva kertoo Matrixin ulkopuolella elävistä taistelijoista, jotka saavat kohtalokkaalla tavalla selville koneiden suunnitelmista tuhota Zion - ihmisrodun viimeinen linnake. Ennen kuolemaansa taistelijat onnistuvat toimittamaan Matrixiin levykkeen, joka pitää sisällään ihmisille elintärkeää tietoa. Final Flight of Osiris -lyhytelokuvan tapahtumat toimivat lähtökohtana Enter the Matrixin tapahtumille. Niille joille koko Matrix on täysin tuntematon käsite, suosittelen pikaista vierailua lähimpään videovuokraamoon tai elokuva-arkistoon. Alkuperäisen Matrixin ja Final Flight of Osiriksen näkeminen on edellytys sille, että pelin tapahtumista ymmärtää jotain.

Hukattuja mahdollisuuksia

Enter the Matrix alkaa muutaman minuutin mittaisella videopätkällä, jossa kerrataan pikaisesti Final Flight of Osiriksen tapahtumia. Kahden taistelijan tulisi noutaa Matrixiin toimitettu levyke massiivisesta postin lajittelukeskuksesta niin pian kuin mahdollista. Pelaaja saa päättää pelatako seikkailun loppuun ajoneuvoekspertti Nioben vai taisteluspesialisti Ghostin roolissa. Hahmon valinta vaikuttaa tapahtumiin, joten peli on oletettavasti läpäistävä molemmilla hahmoilla mikäli tahtoo saada tarinasta kaiken irti. Vaikeustasoja on valittavana kolme erilaista, joista helpoin on todella aloittelijaystävällinen.

Hahmojen kytkeydyttyä sisään Matrixiin näyttävä videokuva vaihtuu pelimoottorilla rakennetuksi animaatioksi, jonka sahalaitaisuus ja karkeus korostuu harmillisen paljon hienoihin alkukuviin verrattuna. Animaation jälkeen suu loksahtaa auki. Ei kuitenkaan ihmetyksestä, vaan pettymyksestä. Hahmot vaappuvat eteenpäin kuin variksenpelätit ja pelin tummat värisävyt näyttävät kaikkea muuta kuin kauniilta. Hämärää ympäristöä on todella vaikea hahmottaa ja etenkin syvät pudotukset jäävät monesti huomaamatta. Kenties synkkyys on olennainen osa Matrixin tunnelmaa, mutta mikäli tahtoo saada ruudun tapahtumista selvää, on kirkkausasetukset säädettävä uudelleen.

Pelissä seuraillaan tapahtumia enimmäkseen hahmon takaa. Ruudun ylälaidassa oleva opastinnuoli osoittaa jatkuvasti mihin on mentävä, joten laajoihin kenttiin ei varsinaisesti voi eksyä. Seikkailun aikana ruudulle ilmestyy kiitettävään tahtiin myös ohjeita, joiden ansiosta Enter the Matrixia on helppo pelata ilman erillistä ohjekirjaakin. Kentissä liikkuminen kostuu lähinnä juoksentelusta, esteiden ja kuoppien yli hyppimisestä sekä hupsun näköisestä kiipeilemisestä. Aina ei edes tarvitse kävellä, vaan välillä päästään ajamaan autolla, lentämään lentoaluksella tai toimimaan ampujana toisten hoitaessa ohjaamisen. Ideana ajeleminen kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta todellisuudessa se on pelin kehnointa antia. Ajopelimoottori tuntuu auttamatta vanhentuneelta ja ajoneuvojen ohjaaminen on sanoinkuvaamattoman tylsää.

Hankala kamera

Suurinta harmia Enter the Matrixissa aiheuttaa sen kamera, joka on todella huono. Kamera seuraa ruudun tapahtumia laiskasti ja saattaa toisinaan kadottaa ne kokonaan. Esimerkiksi kesken tiukan taistelukohtauksen kamera saattaa yllättäen siirtyä kuvaamaan läheistä ovea tai kirjahyllyä - kohtalokkain seurauksin. On merkillistä ettei kameraa voi muiden pelien tapaan itse säätää, vaan kehnoista kuvakulmista on kärsittävä koko pelin ajan. Sanomattakin lienee selvää, että kameraongelmat vaikuttavat merkittävästi myös pelattavuuteen ja pudottavat pisteitä reippaasti.

Ruudun synkkyydestä huolimatta Enter the Matrixin ympäristö on enimmäkseen hyvän näköistä. Yksityiskohtia on säästelty, mutta muuten maisemat ovat Matrixin tyylille sopivia. Samaa ei voi sanoa kenttäsuunnittelusta, jossa on sorruttu vaikeuttamaan peliä keinotekoisesti. Ei ole mitään järkeä, että suuressa postikeskuksessa suuret hyllyköt on aseteltu labyrintin muotoon, tai että viemäreissä vartijoiden luo pääsee ainoastaan loikkimalla kuoppien yli ja tasapainoilemalla putkien päällä. Vaikka Enter the Matrix ei väitäkään olevansa realistinen peli, edustaa kenttäsuunnittelu sellaista tyyliä, jota ei enää uskoisi näkevänsä nykyaikaisissa peleissä.

Max Paynen jäljillä

Enter the Matrix -pelin ohjainkontrollit ovat kelvolliset. Hahmoa ohjataan vasenta tikkua käyttäen ja oikeaa tikkua hipaisemalla kuvakulma siirtyy hahmon silmien tasolle, jolloin esimerkiksi tähtääminen helpottuu. Taistelut hoidetaan yksinkertaisesti käyttämällä kolmio-, ympyrä- ja neliöpainikkeita: kolmiosta lyödään, ympyrää painamalla potkitaan ja neliö toimii eräänlaisena torjunta- ja vastaliikenappina. Yksinkertaisten kontrollien vuoksi lähitaistelut tuntuvat olevan melkoista näppäinten rämpytystä. Kaikessa näyttävyydessään taisteluliikkeet kuitenkin ajavat asiansa.

Liipaisinpainikkeetkin ovat käytössä. Sivuaskelia otetaan L2- ja R2-painikkeilla, kun taas R1-näppäintä käytetään ampumiseen. Kun L1-napin painaa pohjaan, siirrytään erityiseen focus-tilaan, jolloin kaikki tuntuu liikkuvan kuin hidastetussa elokuvassa. Focus on kuin suora kopio Max Payne -pelin Bullet Time -erikoistehosteesta: focusta käyttämällä on mahdollista väistellä luoteja, tehdä yliluonnollisia loikkia ja lyödä maahan vaikka kokonainen lauma vihollisia. Siinä missä Max Paynessa Bullet Time -moodia käytettiin säästeliäästi, on sen käyttö Enter the Matrixissa todella runsasta. Focus-mittari tyhjenee Bullet Time -tilassa ja täyttyy hahmon huilattessa paikallaan. Samoin on hahmojen elinvoiman laita: sekin palautuu ennalleen ajan kuluessa.

Niobe ja Ghost kohtaavat seikkailunsa aikana valtavat määrät vihollisia, joista suurin osa on persoonattomia poliisi- ja vartijahahmoja. Tekoälyltään keskinkertaisten vastustajien tuhoaminen ei ole kovin hankalaa joten suurimman osan aikaa pelissä vallitsee kihelmöivä ylivoimaisuuden tunne. Viimeistään Matrix-elokuvista tutut ylivoimaiset agentit kuitenkin pudottavat pelaajan takaisin maan pinnalle. Agentteja on mahdotonta päihittää, joten ainoa keino on juostava karkuun niin kovaa kuin pääsee. Taistelu ei aina olekaan paras tapa hoitaa tilanteita, sillä useimmiten nokkeluudella ja pakenemalla saa aikaan paljon parempia tuloksia. Omituisena ylilyöntinä pelissä matkataan myös hämärän rajamaille, jossa kohdataan mutantteja ja epäkuolleita hirviöitä. Ainoa keino päästä eroon yliluonnollisista mönkijöistä on pamauttaa puutappi niiden rinnasta läpi.

Tyrmätyiltä ja kuolleilta vastustajilta voi takavarikoida aseet parempaan käyttöön. Harrastajia varmasti riemastuttaa Enter the Matrixista löytyvien aseiden määrä: pelkästään pistooleita tuntuu olevan toistakymmentä erilaista. Lisäksi saatavilla on koko joukko konepistooleita, rynnäkkökivääreitä, kiikarikivääri, käsikranaatteja, heittimiä ja paljon muuta. Bullet Time -tilassa on mahdollista tehdä kieppuvia syöksyjä konepistoolit molemmissa käsissä laulaen, tai ponnistaa selkä edellä taaksepäin samalla kun suolaa ympäristöään haulikolla. Hylsyjen kilahdellessa lattiaan ja luotien repiessä ympäristöä kappaleiksi tunnelma kohoaa todella korkealle.

Toimintakohtausten ohella Enter the Matrixin parasta antia on tapahtumien mukaan vaihteleva taustamusiikki, jolla on tärkeä rooli Matrix-hengen luojana ja tunnelman kohottajana. Matrix-henkeä nostaa myös Hacking-ominaisuus, jonka avulla pelin lisämateriaalia voi "hakkeroida" esiin. Pelin sisään rakennetusta UNIXia muistuttavasta käyttöjärjestelmästä on etsittävä tietoa, jonka avulla lisäominaisuudet saa avattua. Piilotettuna on niin moninpeliominaisuuksia, ääniä kuin huijauksiakin. Tekstikomentojen syöttäminen PlayStation 2:n ohjainta käyttäen on harmillisesti sen verran työlästä puuhaa, ettei hakkerointi tunnu kovin hauskalta. Piilotetut lisäominaisuudetkaan eivät juuri vakuuta laadullaan.

Erityisesti PlayStation 2:lle?

Pelin kehittänyt Shiny Entertainment ilmoitti optimoineensa Enter the Matrixin erityisesti PlayStation 2:ta varten. Jostain syystä peli kuitenkin latailee ja tallentaa pahimmillaan minuutin välein, jolloin tunnelma viimein lässähtää. Jatkuvan lataamisen lisäksi peli nykii ja jumittelee uskomattoman paljon. Ainakin testattavaksi toimitetussa lehdistöversiossa sahalaitoja, vilkkumista ja selkeää hidastelua on näkyvissä aivan liikaa. Toisinaan hahmot uppoavat taustoihin, kuolleet saattavat jäädä makaamaan kahden metrin korkeudelle ilmaan ja taistellessa iskut eivät aina uppoa perille, vaan hahmot painuvat toistensa sisään. Välivideot ja -animaatiot kärsivät puolestaan selittämättömistä ääniongelmista. Toisinaan äänet alkavat kaikua tai ääniraita alkaa nyk-nyk-nykiä niin, ettei vuoropuhelusta saa selvää. Onneksi välinäytökset voi katsoa myöhemmin uusintana, mikäli on muistanut tallentaa.

Kauppiaat luottavat Matrixin markkina-arvoon. Tätä kirjoitettaessa kauppiaat kautta maailman ovat tilanneet pelin eri versioita yhteensä jo neljä miljoona kopiota, eikä loppua näy. Valitettava totuus kuitenkin on, että Enter the Matrix myy ainoastaan nimellään, ei pelillisillä ominaisuuksillaan. Vaikka juoni on kiehtova ja tarina tempaa vahvasti mukaansa, jättää tekninen toteutus valtavasti parantamisen varaa. Kaikki tuntuu kovin keskeneräiseltä ja viimeistelemättömältä eikä voi kun ihmetellä, miten Enter the Matrix on voinut läpäistä tarkkoina pidettyjen Wachowskin veljesten tiukat laatuvaatimukset. Juonellinen yhteys Matrix: Reloaded -elokuvan kanssa tekee Enter the Matrix -pelistä todella mielenkiintoisen tuotteen, mutta on valitettavasti ainoa seikka, joka erottaa sen muista lisenssipeleistä. Mikäli Matrix-elokuvat kiinnostavat, on Enter the Matrix ehdottomasti kokeilemisen arvoinen peli. Muiden tuskin kannattaa vaivautua, sillä markkinoilla on tätä nykyä tarjolla paljon, paljon parempia julkaisuja.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Infogramesille.