F1 Career Challenge

Häkkisen jalanjäljissä

Electronic Arts on tullut vuosien saatossa tunnetuksi runsaslukuisella urheilupelivalikoimallaan, jonka edustajat päivittyvät vuosi toisensa jälkeen astetta hiotumpaan suuntaan. Suurimmat houkutteet ovat kuluvan urheilukauden tilastot ja uudistukset, pelillisten parannusten jäädessä melko pinnallisiksi. Näin kehnoimmat nimikkeet pysyvät edelleen samassa jamassa, ja parhaimmistakin esityksistä menee ajan mittaan maku. EA Sportsin F1-pelit eivät ole alkujaankaan olleet kovin kaksisia yrityksiä, mutta kaupallisen suosion myötä sarjaa on päätetty jatkaa raudan ollessa vielä kuumaa. Autourheilun kuninkuusluokan uusin bittiversio F1 Career Challenge ei kuitenkaan rehvastele kuluvan kauden kuljettajilla ja sääntöuudistuksilla, vaan nimensä mukaisesti uramoodillaan.

Idea omasta formula-urasta on varmasti käynyt yhden jos toisenkin suomalaisen mielessä, mutta ymmärrettävistä syistä jäänyt toteuttamatta. Siksi onkin hieman outoa, ettei aiemmissa F1-peleissä ole näkynyt näinkin toimivaa ideaa. Ratojen opetteleminen ja auton käsitteleminen saa roimasti uutta puhtia, kun tietää tulosten vaikuttavan ensi kauden ajajapaikkaan. Silti peli ei juurikaan poikkea edeltäjiensä viitoittamalta tieltä, ainakaan toteutuksensa kannalta. Juuri sen takia F1 Career Challenge ei onnistu herättämään pelaajien kilpailuviettejä toivotulla tavalla, vaikka tieto neljän kauden mittaisesta koitoksesta kuulostaisi kuinka mielenkiintoiselta tahansa. Mikäli haasteeseen tarttuminen sattuu tästäkin huolimatta houkuttelemaan, tie on pitkä ja mutkainen - aivan kuten oikean formula-kuskin taival.

Uran ensimetrit lähtevät käyntiin muutamilla testiajoilla, jotka antavat esimakua tulevasta urakasta. Lyhyissä ja ytimekkäissä harjoituksissa käydään läpi erilaisia kilpailutilanteita, kuten ohituksia ja interaktiivisia varikkokäyntejä. Näiden lisäksi tutkaillaan kuinka erilaisista mutkista selvitään kunnialla, sekä katsastellaan sadesään vaikutuksia radan ja auton ominaisuuksiin. Kokemattomimmat kuskit saavat testailla tehtäviä useampaankin otteeseen, sillä ajotuntuman löytämisessä kuluu tovi jos toinenkin. Tosin ajotaidot eivät ole tutoriaalin jälkeenkään hioutuneet kovin pitkälle, joten ensimmäiseen kisaviikonloppuun lähdetään hieman askarruttavin tuntein. Kunhan kausi 1999 pikkuhiljaa etenee pidemmälle, päästään omia piileviä kykyjä parantelemaan useampaankin otteeseen.

Ei uraa uurtava

Kuten perusmatematiikalla voidaan laskea, peli kattaa formula-kaudet 1999-2002. Jokainen näistä sisältää asiaankuuluvat talli-, kuljettaja- ja ratatiedot, joten tilastotietoihin hurahtaneet lienevät sentään tyytyväisiä. Pelaajan synnyttämät muutokset ovat tietenkin ymmärrettäviä, ja päästänpähän useamman kauden ansiosta ottamaan mittaa sekä Häkkisestä, Salosta, että Räikkösestä. Jokainen kisakausi on omanlaisensa, sillä tallien autoissa on luonnollisesti nopeuseroja. Viimeistään neljännellä kaudella alta pitäisi löytyä kunnon menopeli, jolla olisi potentiaalia nousta maailmanmestariksi. Ensimmäinen kausi toimiikin lähinnä lämmittelynä, jossa tutustutaan ratoihin ja totutellaan ajotyyliin.

Kisaviikonloput ovat tiukkaa vääntöä heti radan testiajoista lähtien. Pelaajalle tarjotaan mahdollisuus ajaa enemmän tai vähemmän viallisella menopelillä nopea kierrosaika, jotta auton säädöt saataisiin kohdelleen vapaita harjoituksia, aika-ajoja ja tietenkin itse kisaa varten. Testien vaikeustaso on korkeahkolla, joten epäonnistumisista ei kannata heti alkuun masentua. Ensimmäisellä kaudella muiden vauhtiin pääseminen vie aikansa, vaikka ratoja pääseekin testailemaan vapaissa harjoituksissa mielensä mukaan. Aika-ajoissa syntyy muutenkin useita ohjausvirheitä, koska ajomallinnusta ei ole saatu kohdalleen. Onkin siis onni, ettei pelin sisältämillä kausilla vielä turvauduttu nykyiseen yhden kierroksen aika-ajoihin. Ohjauspuoli painottuu arcademaiseen kaahailuun, mutta silti vauhtihirmujen radalla pitäminen tuntuu ylivoimaiselta urakalta. Mutkia on useimmiten opeteltava oikein kantapään kautta, mutta ajan mittaan kaasujalkaa ei tarvitse hirveämmin hellitellä. Melko korkean oppimiskäyrän takia kärsimättömimmät kuskit saattavat ajautua pelin parista ennen aikojaan.

Vauhdin temmattua mukaansa radat käyvät yhä tutummaksi ja tutummaksi, mutta itse kisassahan voi tapahtua vaikka mitä. Jokainen virhe voi koitua kohtalokkaaksi ja keskeytys siirtää pelaajat automaattisesti seuraavan kisaviikonlopun kimppuun. Realismiinhan tällä pyritään, mutta kehnon ohjattavuuden takia ominaisuus tuntuu jopa armottomalta. Muutoinkin pelaajaa kohdellaan kaltoin, sillä useimpien keskeytysten ja pyörähdysten syinä ovat elämänhalunsa menettäneet kanssakilpailijat. Suharit ajelevat talla pohjassa välittämättä omasta tai saati sitten toisten kuljettajien turvallisuudesta, eikä asialle mahda kerrassaan mitään. Katkera kohtalo on vain hyväksyttävä mukisematta, ellei sitten halua turvautua Reset-näppäimen kaltaiseen kepulikonstiin. Sen turvin kisoja pääsee tahkomaan niin monta kertaa kunnes lopputulos miellyttää, mutta tämä tarkoittaa myös samaisen kisaviikonlopun aloittamista nollapisteestä asti.

Alkupään kisoissa ei ole välttämätöntä nousta edes palkintosijoille, sillä yleensä maaliin pääseminenkin riittää pitämään tallin päämiehet tyytyväisinä. Silti jokaisen kilpailun alkaessa kerrotaan, monennelle sijalle pelaajan odotetaan yltävän. Tulokset näkyvät liksapisteissä, joilla rahan tavoin ostellaan autoon kaikenlaisia lisäominaisuuksia. Osien lisäksi mukaan mahtuu lukuisia arcademaisia huijauksia, vai kuulostaako rikkoutumaton auto tai täydellinen varikkokierros aivan jokapäiväiseltä ilmiöltä? Vaikka ostolistalta löytyy myös erilaisia kypäriä, ja jopa varikkotyttöjä, on tarjonta laihanpuoleinen ja täten melko turhanpäiväinenkin lisäominaisuus. Loppujen lopuksi koko uramoodi ei ole sen kummoisempi kuin voisi antaa ymmärtää, sillä tuttu pelikaava ei ole muuttunut pätkän vertaa. Tällä kertaa kuskilla on vain oma nimesi, urakka on pitkä kuin nälkävuosi ja virheistä rokotetaan entistä ankarammin. Välillä onkin mukava siirtyä raskaasta työtaakasta yksittäisten kisojen pariin, joissa ura ei ole koko ajan vaakalaudalla. Näissä kisoissa neljän vuoden varrella nähdyt radat ja kuljettajat ovat vapaasti valittavissa, tosin kausien kokoonpanoja ei pääse sekoittelemaan keskenään.

Vuosien takaista menoa

F1 Career Challengen ulkoasua tutkaillessa on vaikea uskoa tuotoksen olevan Electronic Artsin F1-sarjan tuorein painos. Erääntymispäivä tuntuu menneen jo aikapäiviä ennen julkaisua, niin yleisilmeen, kuin efektienkin puolesta. Rata-alueiden yksipuolisuus on tosin peräisin oikeilta kisapaikoilta, joita ei ole kovin kaksisilla maisemilla pilattu. Silti kehittäjät ovat saaneet karsittua ilmettä roppakaupalla - jopa Monacon legendaarisen katuradan maisemat puistututtavat vaisuudellaan. Radanpinnatkin ovat hieman epäilyttävän näköisiä, eikä kuivan ja märän asfaltin välillä ole minkäänlaista välimuotoa. Siirryttäessä itse autojen ulkonäköön, on homma astetta paremmassa kunnossa, mutta GameCubesta olisi saatu huomattavasti enemmänkin tehoja irti. Vauhtihirmujen liikkeet eivät näytä lainkaan luonnollisilta ja uusinnoissa meno on kahta kauheampaa katseltavaa. Itse ratin taakse päästyä valittavana on muutamia kamerakulmia, joista osa on jopa käyttökelpoisia. Tästä ei kuitenkaan ole paljon iloa, sillä vauhti hyytyy hidastelevan ruudunpäivityksen takia.

Visuaalisen ilmeen lisäksi myös audiopuoli kaipaisi kohennusta. Erityisesti moottorien ääntelyä kuunnellessa ei synny mielikuvaa autourheilun kuninkuusluokasta, vaan pikemminkin karting-sarjasta. Jykevien jyrähdysten sijaan kuullaan vikisevää pärinää, joka vie rutkasti uskottavuutta pelin vähäisestäkin tunnelmasta. Varsinaista selostusta pelissä ei ole, vaan kehittäjät ovat tyytyneet toimivampaan ratkaisuun. Tallien edustajat antavat radioitse ohjeita, mikä toistuvista repliikeistä huolimatta toimii mukavasti. Mihinkään ylitseampuviin kommentteihin ei vajota, joten pelaajille syntyy edes jonkinlainen tunne kuskin ja tallin välisestä yhteistyöstä. Musiikkipuolen kohdalla tilanne on varsin neutraalilla pohjalla, koska melodioita ei kuulla kuin valikoita selaillessa.

Lopputulos ei yllätä, vaikka idea omasta F1-urasta kuulostaa paperilla toimivalta. Formula-kuskin arkeen syvennytään vain nimellisesti, kun toteutus on edelleen samalla lähtöviivalla edeltäjiensä kanssa. Ankeahkot kontrollit ja vanhentunut audiovisuaalinen toteutus yhdistettynä itsemurhatyylillä ajaviin tietokonekuljettajiin ei ole se perinteisin tapa viettää laatuaikaa television ääressä. Lajin ystävät viihtynevät tuotoksen parissa tovin, mutta innostus ehtii laantua jo ennen ensimmäisen kauden loppumista. Electronic Artsin sarja on sutinut paikallaan jo tarpeeksi pitkään, joten yhtiöltä oli viisas päätös keskeyttää sen matka tähän osaan. On sinänsä harmillista, että F1 Career Challenge jää GameCuben viimeiseksi formula-peliksi, lajista kun saisi ammennettua hyvänkin pelikokonaisuuden. Nyt, kun Sony on hankkinut yksinoikeudet lajin virtuaaliversioihin, on autourheilukansan turvauduttava tulevaisuudessa PlayStation 2:n puoleen saadakseen vuosittaisen formula-annoksensa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi