007 Legends

James Bond vietti menneenä vuonna 50-vuotisjuhliaan, minkä kunniaksi leffateattereihin saatiin Skyfall-elokuva. Sittemmin konkurssiin ajautunut pelistudio Eurocom antoi oman panoksensa salaisen agentin juhlavuodelle julkaisemalla pelin 007 Legends, jossa pelaaja pääsee kokemaan yhteensä kuuden elokuvan huippukohtaukset. Kukapa ei haluaisi olla estämässä Goldfingerin yritystä murtautua Fort Knoxiin tai ajella näkymättömällä autolla pitkin jäätikköä?

Kun huonous ei riitä

007 Legendsin vertaaminen Nigeriasta saapuviin sähköposteihin on turhankin osuva. Hälytyskellojen on syytä piristä, kun samassa paketissa luvataan pornotähtivaimoa, sataa miljoonaa euroa ja puolikasta valtakuntaa. Bondin tuorein videopeliseikkailu näyttää paperilla vuosisadan parhaalta tuotokselta, mutta valitettavasti toteutus ei yllä edes puolitiehen. Kehittäjiltä on vauhtisokeuden iskiessä unohtunut kaikki se, mikä tekee nollanollaseiskasta ikonisen hahmon. Esimerkiksi pelin alussa esittäytyvä brittiagentti jättää jopa legendaarisen ”Bond, James Bond” -repliikistä alkuosan pois, mikä on jopa lisenssipelien synkässä historiassa melkoisen ruokoton rimanalitus.

Erinomainen Skyfall-elokuva tarjoaa kelvolliset alkuasetelmat pelin tarinalle. Kun 007 ammutaan junan katolta merenpohjaan, vilisee elämä protagonistin silmissä. Valitettavasti muistelot keskittyvät kuvankauniiden Bond-tyttöjen sijasta geneeriseen räiskintään, jota onkin tarjolla enemmän kuin tohtisi laadun huomioiden toivoa. Jokaisesta mukaan valitusta elokuvasta on napattu kaksi kohtausta, joissa käydään ainakin näennäisesti läpi leffan huippukohdat. Tarina ei selitä itseään missään vaiheessa millään tavoin, joten Bond-historian on syytä olla entuudestaan tuttu, jotta juonikyhäelmästä saa mitään irti. Selventävien välivideoiden lisäksi myös laadukas dialogi ja näyttävät puitteet ovat jääneet harmillisesti unholaan, sillä 007 Legends räiskii menemään lähes pelkästään harmaissa tunneleissa ja halleissa. Putkimainen toiminta ei ole ennenkuulumatonta eikä täten tee pelistä surkeaa pannukakkua, mutta valitettavasti kaikki muukin on toteutettu päin prinkkalaa. FPS-genren huonot puolet on kerätty yksien kansien väliin, kun aivoton toiminta, hölmö tekoäly, helppo vaikeusaste, epäkelpo hiippailu sekä pomotaisteluiden umpisurkeat reaktiotestit loistavat huonoudellaan kuin geigermittari Tšernobylin ydinvoimalassa.

Pelin helppous olisi hyväksyttävissä, jollei vaikeusastekäyrä nousisi aika-ajoin Mount Everestin korkeuksiin. Kuka on vastuussa, kun Kuuraketti-elokuvan maisemiin sijoittuvassa tehtävässä on yhdistetty todella tiukka aikaraja, epämääräinen ohjattavuus sekä liian suuri vihollisjoukko? Normaalilla vaikeusasteella pelattunakin kyseinen kohtaus vaati reilusti toistakymmentä yritystä, joten jossain on menty todella pahasti vikaan. Sama itkuvirsi vaivaa myös kaikissa ajokohtauksissa, joiden yhteydessä liian pitkään ruudulla näkyvän latausruudun tuijottamisesta muodostuu enemmän sääntö kuin poikkeus. Aikarajoitusten laaduton toteutus tuntuu olleen edesmenneen Eurocomin mieleen, sillä kuolo korjaa useaan otteeseen tiukan kellokurin kourissa. Usein kohtauksissa on kuitenkin jonkinlaista järkevyyttä, mutta pelisuunnittelun kannalta keskimääräinen toteutus on jossain hylätyn ja ala-arvoisen välimaastossa.

Kun hivenen yli viisituntinen kampanja on viimein kärvistelty läpi rystyset valkoisena ja mieli apeana, tarjotaan pelaajalle vielä mahdollisuus kiduttaa itseään haastetilassa sekä moninpelissä. Verkkopeli on toteutettu erinomaisen mallikkaasti, jos jättää huomioimatta nykivän ja paukkuvan tekniikan, täydellisen pelaajakadon sekä vielä yksinpelin ulkoasuakin rujomman grafiikan. Hahmokaartia riittää runsain mitoin pitkin Bond-historiaa, ja onpa tarjolla useiden pelitilojen lisäksi kokemuspistejärjestelmäkin. Wii U:n laitekanta on toistaiseksi sen verran mitätön, ettei umpisurkeaan verkkoräiskintään riitä pelaajia kuin enintään joukkuemättöjä varten. Jos tikkujen tunkeminen kynsien alle alkaa kyllästyttää, voi enintään neljän pelaajan voimin pelailla moninpeliä samalta sohvalta. Näin ala-arvoisen kokonaisuuden jäljiltä on kuitenkin vaikeaa nähdä sellaista mahdollisuutta, että joku haluaisi vapaaehtoisesti viettää aikaansa tyhjänpäiväisen moninpelin parissa.

Kiitos lapsuusmuistojeni tärvelemisestä

Pelillisen puolen umpisurkeasta toteutuksesta huolimatta Eurocomia ei voi syyttää kokonaisvaltaisesta yrityksen puutteesta. Tuotantoarvot ovat olleet jotakuinkin kohdillaan, sillä mukaan on haalittu tuttuja ääninäyttelijöitä. Aina erinomainen Judi Dench ja muut historiasta tutut henkilöt ovat palanneet rikospaikalle mutisemaan omat suorituksensa. Ainoastaan Daniel Craig on jättänyt saapumatta studioon, mutta onneksi korvaava miesääni kuulostaa riittävässä määrin samalta. Halle Berryn esittämää Jinxiä lukuun ottamatta hahmot muistuttavat karkeasta graafisesta ilmeestään huolimatta esikuviltaan.

Tämän konsolisukupolven aikana on nähty useampiakin laadukkaita Bond-pelejä, mutta valitettavasti tämän synttärikakun sisältä ei paljastu kuin mädät ruoka-ainekset ja kärähtänyt pohja. Yritys on taatusti ollut kova, mutta tekijät eivät tainneet missään vaiheessa pysähtyä miettimään ratkaisujen toimivuutta kokonaisuuden kannalta. Kenties keskittyminen yhteen tai enintään kahteen leffaan olisi pitänyt tarinan kasassa ja tarjonnut enemmän vaihtelua tylsälle toiminnalle. Tässä tapauksessa lässähtävä juoni, aivoton räiskintä ja hölmö dialogi kruunaavat epäonnistuneet kemut. 007 Legends olisi voinut olla niin paljon enemmän, mutta Eurocomin resurssit taisivat loppua kesken. Toivottavasti seuraava kehittäjä onnistuu palauttamaan Ian Flemingin luoman salaisen agentin takaisin laatukriteerien yläpuolelle.

Galleria: 

Kommentit

Arvostelu herätti kyllä kiinnostuksen päästä testaamaan tätä peliä!

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi