Helsingissä majaileva Housemarque on erikoistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana puskemaan markkinoille erilaisia futuristisia räiskintöjä toisensa perään. Pelien laatu on pysynyt ilahduttavan laadukkaana Matterfallin sujahtaessa joukon jatkoksi mainiosti.
Matterfallin simppeli tarinakehys on selitetty ytimekkäässä introvideossa. Pelaaja ohjastaa hyvin Samus Aran -henkistä Avalon Darrow’ta, jonka tehtävänä on puhdistaa tulevaisuuden miljöötä laajalle levinneestä humanoiditeknologiasta – siinä sivussa olisi tietty hyvä saada pulaan jääneet siviilit turvaan. Nimellisellä juonikyhäelmällä ei sinällään ole pienintäkään merkitystä, sillä tarinantapainen jää heti alkumetreillä näyttävän toiminnan varjoon.
Sormet solmussa
Viime vuosina Housemarquelle ominaiseksi muodostunut kahden tatin räiskintämekaniikka on mukana myös Matterfallissa. Kaksiulotteisissa ympäristöissä samoillaan vasemmalla tatilla, kun taas toisella ohjaintatilla räiskitään ahkerasti jokaiseen ilmansuuntaan. Muutoin kontrollit eivät ole sieltä perinteisimmästä päästä, sillä DualShock 4:n peukalonapit on jätetty tyystin ilman käyttöä. Toimintanappien virkaa hoitavat tällä kertaa kaikki neljä liipaisinta, mikä voi saada alkumetreillä paatuneemmankin pelurin sormet solmuun. Ratkaisulle on loppupeleissä täysin looginen selitys, sillä Matterfall vaatii lähes jatkuvaa oikean tatin käyttöä – peukalon siirtäminen veisi väistämättä manan maille.
Avalon Darrow hallitsee perusrynkyn lisäksi materiapyssyn suvereenin käytön. Vempele mahdollistaa tasojen luomisen ennalta määrättyihin paikkoihin. Vihulaiset eivät pääse kulkemaan moisten läpi, mutta pelaaja itse voi sujahtaa kätevän ryntäysliikkeen ansiosta niin tasojen kuin muutoin kuolettavien panostenkin lävitse. Samainen syöksy hidastaa vihollisten liikettä, joten taidon treenaaminen on välttämätöntä hengissä pysymistä ajatellen. Lisäksi hahmon kykyvalikoimaa voi laajentaa vielä lisäaseilla ja -ominaisuuksilla, kunhan moiset on ensin kentistä löytänyt. Kokonaisuutena hyvin epätavalliset kontrollit iskostuvat onneksi yllättävänkin nopeasti lihasmuistiin.
No nyt on nättiä!
Matterfall on häkellyttävän nättiä katseltavaa. Vaikka ympäristöt itsessään ovat hyvin pitkälti kliseistä perushuttua, muistuttaa toiminta niinä parhaimpina hetkinään uudenvuodenyön ilotulitusta. Aggressiivisesti päälle hyökkäilevät vihollismassat räjähtelevät tuhoutuessaan sadoiksi ja sadoiksi palasiksi täyttäen ruudun kaikilla sateenkaaren väreillä. Myöskään Ari Pulkkinen ei petä, sillä miehen työstämä taustalla jyskyttävä ääniraita komppaa hektistä toimintaa loistavasti, kuten tapana on.
Uudelleenpeluuarvoa etsiskelemässä
Valitettavasti asiat eivät ole aivan yhtä hyvin sisältöpuolella. Matterfall koostuu kolmesta neljään eri osioon jaetusta kentästä, jotka tahkoaa läpi parissa tunnissa. Uudelleenpeluuarvoa haeskellaan kenttiin piilotetuilla siviileillä, mutta nämäkin tulevat hyvin pitkälti vastaan jo ensimmäisellä läpipeluukerralla. Vaikeustason nostaminen, niiden parhaiden pistepottien kerääminen ja kavereiden ennätyksiä vastaan kisaileminen tuo luonnollisesti pelikelloon muutamia tunteja lisää, mutta esimerkiksi Resogunin koukuttavuuteen ei ylletä missään vaiheessa.
Housemarque on luonut pelimekaanisesti kohtuullisen omaperäisen ja samalla mainiosti toimivan paketin. Vaikka vastaavia futuristisia miljööitä on nähty reilusti ennenkin, erottuu Matterfall joukosta edukseen räiskähtelevän visuaalisuutensa vuoksi. Valitettavasti sama korkea laatu ei yllä sisältöpuolelle, sillä homma alkaa maistua aavistuksen puulta jo muutaman lyhyenlännän kentän jälkeen. Matterfall tarjoaa kuitenkin kohtuullisen pätevää viihdettä parin illan puhteiksi.
