Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Kyberpunkia parhaimmillaan

Pelikansan odottaessa puolalaisen CD Projekt REDin Cyberpunk 2077 -roolipelieeposta, Blooper Teamin kanssaveljet julkaisevat salakavalasti saman teeman ympärille rakentuvan Observer-kauhuseikkailun. Synkkä, neon-valoissa kylpevä dekkaritarina on yksi tämän vuoden suurimmista yllättäjistä ja kaikin puolin mallikelpoinen genrensä edustaja.

Esikuviensa summa

Jo muutaman vuoden takainen Layers of Fear esitteli tekijöidensä kykyjä ensimmäisen persoonan kuvakulmasta esitetyn kauhun suhteen. Erakoituneen maalarin hiljalleen rapistuvaan mielenterveyteen keskittyvä teos maalasi ruudulle karmaisevia kuvia samalla leikkien pelaajan odotusten ja oletusten kanssa. Observer jatkaa samaa kaavaa, mutta ajassa on hypätty parisataa vuotta eteenpäin kohti tulevaisuutta. Kyberpunkille ominaiseen tyyliin edistynyt tekoäly, huumeet ja augmentaatiot ovat isossa osassa veristä tarinaa. Blooper Teamin visio tulevaisuudesta on ihailtavan 1980-lukulainen CRT-monitorien sekä kulmikkaiden päätteiden dominoidessa huoneistoja. Ympäristöt huokuvat kunnioitusta Alienin ja Blade Runnerin kaltaisille klassikoille, kun taas käsikirjoitus kumartaa vahvasti Philip K. Dickin suuntaan.

Virtuaalitodellisuuden, erilaisten päihdeaineiden liikakäytön ja varsinkin elektronisten ehosteiden lisääntyessä digitaalinen rutto tappoi tuhansia, mikä taas johti suureen sotaan sekä yhä kiihtyvään huumeongelmaan. Valtavan Chiron-korporaation noustua valtaan ongelmayksilöt eristettiin saastaisiin asuntokomplekseihin, jotka lukitaan tarvittaessa. Tapahtumien keskiössä on legendaarisen Rutger Hauerin näyttelemä etsivä Daniel Lazarski. Karismaattinen dekkari on osa Observers-poliisiyksikköä – yksikköä, jolla on kyky ja lupa hakkeroitua ihmisten mieliin. Chironin palkkalistoilla olevan Lazarskin epäonneksi hän on juuri tutkimassa rikosta sateisessa lähiössä turvaovien kolahtaessa kiinni. Yhteys ulkomaailmaan on täysin poikki. Tilanteen ainoa positiivinen puoli on, että murhaaja on samassa jamassa.

Aivojumppaa

Observer – tai tyylitellysti >observer_ – on täysin yksinpeliin ja suoraviivaiseen kampanjaan keskittyvä selviytymiskauhutitteli. Monikerroksinen asuntola ja sen monimuotoiset asukkaat näyttelevät suurta roolia monimutkaisen rikosvyyhdin auetessa pala palalta. Fyysisten todisteiden kerääminen ja analysointi onnistuu parhaiten Lazarskin tekosilmällä, joka tunnistaa niin elektromagneettiset kuin biopohjaiset tuotteet sekä esineet. Lisäksi ympäristöistä löytyvien todisteiden kerääminen taikka audiologien kuuntelu avaa brutaalin rikoksen motiiveja rutinoituneelle etsivälle. Lopullisia vastauksia epäiltyjen ja muiden osallisten osuudesta tapahtumiin kerätään ihmismieliin tunkeutumalla. Muistikaappausta tehdään rautaisella otteella vallitsevan Chironin ohjesäännön mukaan ihmisille, jotka eivät halua tai pysty muistamaan. Toisinaan säännöissä pitää hieman joustaa.

Nämä psykedeeliset syvimpien pelkojen ja oikeiden muistojen yhdistelmät rappioittavat samalla myös tutkijan mielenterveyttä. Epämääräisesti muistijäljestä toiseen hyppivät kokonaisuudet ovat ahdistavuudestaan huolimatta informatiivisia ja tärkeitä murhaajan kiinniottamiseksi. Ihmismielen syövereissä aika, painovoima ja kaikki muutkin luonnonlait kumoutuvat. Jäljelle jää absurdi ja henkisesti raskas näytelmä tutkittavan kohteen aivoituksista. Pääasiassa mielenkiintoiset osiot ovat myös Observerin yksi harvoista kompastuskivistä. Kampanjan aikana ei tarvitse katsoa Game Over -ruutua montaakaan kertaa paitsi muistikaappauksien aikana tapahtuvissa, täysin irrallisissa hiippailukohdissa. Vaanivaa monsteria pakoilu on turhauttavaa, eikä pelaajalle avata tarpeeksi selvästi toivottua päämäärää. Onneksi kohtaukset ovat harvassa, eivätkä kestä pitkään. Muuten tarina etenee kauhuelementeistä huolimatta ilman pelkoa kuolemasta.

Tyylilleen uskollinen

Toinen pieni kauneusvirhe on Xbox One -version epätasainen ruudunpäivitys. Usein alueelta toiselle siirtyminen pistää muuten kauniin ja tunnelmallisen ulkoasun polvilleen. Hidastempoinen eteneminen takaa sen, ettei pätkimisistä ole todellista haittaa itse pelaamiselle, vaikka ne selvästi pistävätkin silmään. Ajoittain myös ovien aukeamista saa odottaa tovin, kun peli lataa uutta aluetta taustalla. Asuntokompleksi on suhteellisen avoin alusta asti, mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän ovia ja kulkureittejä avautuu.

Käsikirjoitus on ehdottomasti Observerin kantava voima.

Visuaalisen ilmeen pääpaino on tumman eri sävyillä, joita valaisee neon-valojen särisevä hehku. Observer muistuttaa jälleen kerran, ettei tärkeintä ole itse graafinen loisto vaan tyyli jolla ulkoasu on toteutettu. Unreal 4 -moottorin päällä pyörivä teos on kaikin puolin komeaa katseltavaa pienistä hikotteluista huolimatta. Asuntojen yksityiskohtaiset sisustukset yhdessä erinomaisen taidesuunnittelun tekevät kyberpunk-slummista uskottavan paikan. Jo aiemmin mainittu 80-lukulainen visio tulevaisuuden Krakovasta ansaitsee pyyteettömät kehut.

Juonen aikana ei tavata montaakaan ihmistä, vaan suurin osa keskusteluista käydään ovipuhelimien kautta johtuen asuntolan hätälukituksesta. Ääninäyttely kuin myös muu audiopuoli on erinomaista Rutger Hauerin muristessa dialoginsa iän tuomalla vaikuttavuudella. Käsikirjoitus on ehdottomasti Observerin kantava voima. Tarina pitää otteessaan alusta loppuun asti, ja harvoin yhdessä pelissä on yhtä paljon hyvällä tavalla sekavia vaikkakin surullisia ihmiskohtaloita. Rikosvyyhdin ratkominen rullaa sulavasti eteenpäin. Mukaan on mahdutettu muutama valinnainen sivutehtäväkin täydentämään karvan alta kymmenen tuntista kestoa.

Kyberpunkia parhaimmillaan

Blade Runnerin jatko-osaa odotellessa Observer maistuu erinomaisen hyvältä. Vahva käsikirjoitus yhdistettynä tyyliteltyyn audiovisuaaliseen toteutukseen takaavat, ettei dekkaritarinaa malta jättää kesken ennen lopputekstejä. Muutamat turhat yritys ja erehdys -kohtaukset sekä pelimoottorin takkuamiset rokottavat lopputulosta hieman, mutta kyseessä on silti yksi vuoden parhaista tarinavetoisista yksinpeleistä ja parasta kyberpunkia konsololeilla pitkään aikaan.

Kirjaudu kommentoidaksesi