Extreme [ɪksˈtriːm]. Tämä on japaninkielinen kiwami-sana hieman tutummalle kielelle käännettynä. Juuri julkaistun Yakuza Kiwamin nimeen tuo äärimmäisyyteen viittaava sana soveltuu varsin hyvin, sillä kyseessä on huippuversio männävuosien pelijulkaisusta.

Eikä asiaa tietenkään pahenna, että tuotos on kauttaaltaan äärimmäisen viihdyttävä ja kovin japanilainen.

Kiwa Mies Jakutsissa

Sega-pelitalo on julkaissut Yakuza-pelisarjaa vuodesta 2005 asti. Jos et ole ollut kelkassa heti alusta asti, on Kiwami-uutukainen varsin oiva ensiaskel tähän maailmaan. Tuotos nimittäin kertoo pelisarjan ensimmäisen osan uudelleen, vieläpä entistä hulppeammassa muodossa.

Kyseessä ei ole suora käännös paremmilla grafiikoilla, vaan alkuperäisteos on kokenut perusteellisen remontin. Ensimmäisenä katseen totta kai vangitsee ulkoasu, joka on tuotu nykyaikaan 1080p-kuvanlaadulla, mutta muutakin uutta on tarjolla. Koettavana on tuoreita juonikuvioita, pelimekaniikkoja sekä sivuaktiviteetteja. Myös japaniksi puhuttu dialogi on äänitetty kauttaaltaan uudelleen.

Rikosdraaman pääosassa seikkailee ja nujakoi sarjan johtohahmo Kazuma Kiryu. Tuimakatseinen sankarimme kokee pelin alkumetreillä kovia ja hänet passitetaan vankilaan lukemaan tiilenpäitä. Koska oranssi ei ole tässä pelisarjassa uusi musta, niin aikaan kaltereiden takana ei juututa. Sankarimme ankeat vuodet ohitetaan näet muutamassa hetkessä.

Linnatuomion aikana maailma on muuttunut, vanha tuttavuus on kateissa ja entisestä ystävästä on kasvanut vihollinen. Mutta miksi näin? Näistä merkeistä itse rymistely vasta kunnolla alkaakin.

Ei mikään turistikeidas

Yakuzan maailma on kovin japanilainen. Puheissa viitataan saippualuoliin, välillä viihdytetään ammattiseuralaisia ja minipeleissä pistetään naiskauneus painimaan. Osa tästä kaikesta tehdään vakavalla naamalla, kun taas välillä siirretään kieli poskelle. Vaikka tarjolla onkin kuolemaa, pieksemistä sekä tummia sävyjä, eivät Yakuzat ole koskaan olleet täysin ilottomia.

Pelaajan silmille tuodaankin kosolti hupaisia hahmoja sekä tapahtumia. Yksi show'n varastavista tuttavuuksista on Kiryun kilpakumppani Majima. Tämä silmälapulla varustettu sekopää haluaa välttämättä tapella sankarimme kanssa, eikä hän ota kieltävää vastausta kuuleviin korviinsa. Hupaisa riitapukari voi ilmestyä nujikoimaan mitä erikoisimmissa tilanteissa ja melkeinpä milloin vain. Kyseessä on viihdyttävin pelihahmo pitkiin aikoihin.

Japanilaisuuttakin suuremmassa osassa ovat tappelut. Joka Kiryun kohtaama kiista tai erimielisyys ratkotaan näet pieksemällä vastapuolen edustajat kanveesiin. Mätkettä kuuluu paljon itse juonikuvioihin, mutta tarjolla on reilu määrä myös muita turpasaunamahdollisuuksia. Pelialueena toimiva Kamurocho-kaupunki kuhisee satunnaistaisteluita sekä puolustamista kaipaavia sivullisia. On suorastaan harvinaista, että ulkoilmassa selviäisi ilman mätkettä yli kolme minuuttia. Kamurocho ei siis ole mikään turistikaupunki.

Radio Japanin Mafia

Koska suuri osa Yakuza-kokemuksesta koostuu taistelusta, onkin ilo kertoa taistomekaniikkojen olevan kunnossa. Pelaajan käyttöön annetaan neljä eri taistelutyyliä, jotka vaihtelevat tankkimaisesta voimasta pikajuoksijan kepeyteen. Nämä neljä mäiskintätapaa eroavat toisistaan huomattavan paljon, joten eri tilanteisiin on helppo keksiä sopiva vaihtoehto.

Kolmelle näistä tyyleistä voi avata uusia liikkeitä kokemuspisteiden avulla, kun taas neljäs avaa taistelusalojaan aiemmin mainitun Majiman kanssa otellessa. Tarjolla on varsin hulppea määrä avattavaa erikoismuuvien, pidempien energiamittareiden ja muiden parannusten muodossa. Kaikkien niiden haalimiseen saa käyttää tunnit jos toisetkin. Ja tosiaan, sarjan aiemmista osista poiketen näitä ominaisuuksia ei haalita rahan avulla. Pätäkkää voi puolestaan käyttää esineiden, ruoan ja juoman ostamiseen. Tai vaikka naisseurassa istumiseen.

Taisteluihin kuuluu vielä kaksi asiaa, jotka on suorastaan pakko mainita. Ensimmäinen niistä on mahdollisuus napata Kiryun kätösiin jos minkälaista esineistöä lyömäaseiksi. Kättä pidemmäksi kelpaa irtaimisto pienemmistä teepannuista aina polkupyöriin ja sähkökaappeihin. On suorastaan hulvattoman näköistä, kun sankarimme nappaa aulatilan nojatuolin ja mäiskii sillä pahiskätyrit kanveesiin. Toinen hulppea lisä ovat Heat-liikkeet, joita voidaan tehdä erillisen mittarin täyttyessä. Nämä erikoismuuvit tekevät paljon vahinkoa ja ovat parhaimmillaan brutaaleja sekä päheän näköisiä.

Juuri ne juuret

Kaikki ei kuitenkaan ole herkkua ja sateenkaaria, sillä Kiwamin juuret näkyvät monin paikoin. Pelaajan menoa estävät usein näkymättömät seinät ja jotkin animaatiot ovat kuin suoraan edelliseltä konsolisukupolvelta. Vaikka kyseessä onkin kokonaisuudessaan varsin hyvän näköinen peli, ei sitä voi silti kehua nykylaitteiden kauneimpien kokemusten joukkoon.

Avoin pelialue, joka on muuten tuttu sarjan muista osasista, on myös nykymittapuulla kovin pieni. Monia ylimääräisiä kulmia ei ole. Poisnapsittavaa sen sijaan löytyisi tarinan keskivaiheilta, jolloin päätarina unohtuu sivuhahmojen tekemisten tieltä.

Taistelu on useimmiten varsin toimivaa ja pikkupahikset kaatuvat normaalivaikeustasolla suhteellisen hyvin. Useammat pomotaistelut sen sijaan saavat aikaan kosolti turhautumisen oireita. Nämä matsit tuntuvat pahimmillaan nyrkkeilymatseilta elefanttien kanssa, sillä vastapuolelle pitää jakaa todella paljon osumaa ennen kuin vastustajan energiamittari saadaan tyhjäksi. Tämä tulee ilmi etenkin alussa oikean taistelutaktiikan sekä avattavien taistelumuuvien loistaessa poissaolollaan. Mitä enemmän kokemusta pelaajalle kertyy, sitä helpommin alkavat mätkeet sujumaan.

Itse vihollisten lisäksi taistoa käydään myös kameran kanssa, sillä se jättää paljon toivomisen varaa. Etenkin ahtaissa sisätiloissa on välillä haastavaa saada kuvakulmaa halutunlaiseksi, mikä johtaa usein vihollisten yllätyshyökkäyksiin kameran ulkopuolelta.

Musiikkirintamalla on kuultavana enimmäkseen hyvää tuotantoa. Vaikka myös kevyempiä sävellyksiä löytyy, niin pelin soundtrackille mahtuu enemmän sähkökitaraa ja synkistelyä kuin angstaavan teinihevarin Spotify-soittolistalle.

Potkii kuin hirvi

Peli on lyhyempi kokemus kuin muut sarjan osaset, mikä saattaa olla syy astetta pienempään hintalappuun. Lopputekstejä tämä arvostelija pääsi ihmettelemään noin 24 tunnin väännön jälkeen. Mikäli kuitenkin haluaisi saada kaikki sivutehtävät hoidettua, taidot päivitettyä ja minipelit selätettyä, voi kelloon lisätä kymmenet tunnit lisää. Oheistoimintaakin piisaa tikanheitosta keilaukseen ja kasinopeleistä pikkuautoilla kaahaamiseen. Eikä naispainia tai karaokeakaan sovi unohtaa.

Ensimmäisen Yakuzan uusioversio oli todella positiivinen yllätys. Se ei ole täydellinen, mutta se on parhaimmillaan varsin muikea kokemus. Lisää tätä samaa herkkua on luvassa, sillä Yakuza Kiwami 2 julkistettiin äskettäin. Eikä unohtaa sovi ensi vuoden horisontissa olevaaYakuza 6:tta. Näitä odotellessa kannattaa Kiwamiin tutustua, mikäli monipuoliset taistelumekaniikat, erikoisen japanilaiset kuviot tai kyseinen pelisarja noin muuten kiinnostaa.

Alkunäyttöä ei tosin parane katsoa turhan tarkalla silmällä. Se on näet spoilereita pullollaan.