Vihreänuttuinen päähenkilö. Sankaria seuraava keijusiipinen neuvonantaja. Reilusti puzzleja sekä vihollisia iskemässä kapuloita rattaisiin. Tämä kaikki kuulostaa epäilyttävän paljon The Legend of Zelda -sarjan peliltä, mutta tällä kertaa kyseessä on ruotsalaisen Ludosity-studion kehittelemä Ittle Dew.
Atlantin toisella puolella peli saatiin myyntiin viime vuoden toukokuussa, kun vanhalla mantereella nimikettä piti odotella puoli vuotta pidempään. Mutta oliko odotus vaivan arvoista?
Värikäs saarimatka
Yläviistosta kuvattu Ittle Dew muistuttaa kyllä Zelda-sarjan pelejä puzzleineen ja seikkailuelementteineen, mutta sen keskiössä on erityisen vahvasti ongelmanratkonta. Pähkäiltävää on reilusti, sillä eteneminen vaatii kytkinten aktivoimista, pommien strategista räjäyttelyä ja löydettävien esineiden nokkelaa käyttämistä. Aivopähkinät eivät rajoitu vain etenemiseen ja luolastojen tutkimiseen, vaan myös pomotaistelut vaativat pientä ihmettelyä.
Graafiselta ilmeeltään nimike on sarjakuvamainen ja värikäs, minkä voi huomata oheisista kuvakaappauksista silmänräpäyksessä. Jokainen pelimaailman hahmo ja objekti on piirretty käsin, mitä korostavat niiden väräjävät ääriviivat. Yksinkertainen ulkoasu kuvastaa myös hyvin itse peliä, sillä siinä ei loppujen lopuksi ole monia kerroksia pelaajan löydettäväksi.
Syvällistä tarinaa Ittle Dewistä on turha etsiä. Peli tuntuu lähinnä pilkkaavan perinteisiä seikkailupelejä olemattoman juonensa ja nenäkkään dialoginsa voimin. Neljättä seinää rikotaan isolla moukarilla puhuttelemalla pelaajaa usealla eri tapaa. Nämä heitot ovat sopivan humoristisia ja oivaltavia huvittaakseen.
Kontrollit ovat yksinkertaiset. Ristiohjaimella tai analogitatilla liikutaan ja neljällä napilla käytetään matkan varrella saatavia esineitä. Meno ei sen kummemmaksi namiskojen suhteen matkan aikana muutu.
Pienet harmaat aivosolut ahtaalla
Ittle Dewia ei ole pilattu pituudella, mutta toisaalta sen parissa voi käyttää aikaa hyvinkin paljon. Lopputekstit pääsee näkemään alta kolmen tunnin, mutta tällöin ongelmien saarella on mitä todennäköisimmin vielä paljon tutkittavaa. Sieltä täältä pelimaailmaa löytyy portaikkoja erilaisiin luoliin, jotka pitävät sisällään jonkin sortin aivopähkinöitä ja niistä palkinnoksi saatavia hahmokortteja. Palkinnot eivät ole kultaa ja mirhamia, mutta niiden saavuttamiseksi tehtävät pulmat ovat kutkuttavia. Tarkemmin sanottuna aivoja kutkuttavia, sillä eri apuvälineillä ja hoksottimilla ratkottavat puzzlet ovat parhaimmillaan hyvinkin monimutkaisia.
Luvassa on esimerkiksi palikoiden työntelyä, kristallien aktivoimista mätkimällä, asioiden sytyttämistä tuleen ja huoneen kaikkien vihollisten kukistamista. Kuulostaa helpolta, mutta pahimmillaan ratkaisuja joutuu etsimään pitkäänkin. Tämä on kuitenkin saatu tuntumaan viihdyttävältä erilaisten ja älykkäästi rakennettujen ongelmien avulla.
Kovin pitkään ei tarvitse pelata, kun sormi voi mennä ensimmäisen kerran suuhun vaikean pulman edessä. Mikäli pakolliset puzzlet eivät riitä, on nimikkeessä lisäksi kaikkein nokkelimmille seikkailijoille suunnattu luolasto. Siellä sormien ohella suuhun joutuu ahtamaan koko käden, sillä vaikeustaso on huomattavan korkea.
Osaan jumikohdista on tarjolla hiven apua. Päähahmona seikkailevan Ittlen matkassa on siivillä varustettu Tippsie-kettu, joka jakelee tarvittaessa neuvoja. Apuja on siis tarjolla, vaikka niitä ei olekaan pakko käyttää. Useimmiten onkin paljon hauskempaa olla hetken aikaa umpikujassa, kunnes oikea ratkaisu yhtäkkiä juolahtaa mieleen.
Ympäri pelimaailmaa on sijoitettuna erilaisia ovia ja muita reittejä, jotka on suunnattu kehittyneemmille pelaajille. Nämä mahdollistavat vaihtoehtoiset reitit saarella etenemiseen, joten oikea suunta ei ole aina yksioikoisen ennalta määrätty. Nämä valinnaiset reitit soveltuvat myös speedrun-pelaajille, joita mielessä pitäen annetaan myös mahdollisuus näyttää pelikello ruudun alalaidassa.
Se riittänee
Perusvihollisia vastaan taisteleminen ei ole nimikkeen parasta antia, mutta tämä tuntuu kokonaisuudessa lähinnä sivuasialta muun tekemisen ohessa. Vihollisotusten suunnittelulle on joka tapauksessa näytettävä peukaloa, sillä vihulaiset ovat positiivisella tavalla erikoisia ja kummallisia.
Musiikkirintamalla Ittle Dew hoitaa tehtävänsä ilman ongelmia. Taustalla soivat mainiot kappaleet eivät ole kamarimusiikkiorkesterille soveltuvia monikerroksisia sävellyksiä, mutta ne toimivat mukavan leppoisasti osana värikästä seikkailua.
Wii U:n näytöllistä GamePad-ohjainta käytetään television ruudulta pelattaessa karttana. Miinus-nappia painettaessa pelitilanne hyppää ohjaimen näytölle, joten pelailu onnistuu kumman tahansa näytön kautta. Sen erikoisempaa käyttöä näytölliselle ohjaimelle ei ole siunattu.
Ittle Dew on viihdyttävä ja paikoin haastava kokemus, joka ei tarjoa koko buffettia, vaan keskittyy tarjoamaan yhtä asiaa kunnolla. Pähkäilyä vaativille pelaajille Ittlen ja Tippsien haaksirikko maistunee, kiitos nokkelien puzzlejen ja hölmön huumorin.
Ittle Dewin voi ladata Wii U:n eShopista hintaan 9,99€.
