Vuonna 2020 julkaistu sekopäinen murhamysteeri Paradise Killer sai minut ylistämään varsin onnistunutta ja ihanan omituista peliä. Viitisen vuotta on vierähtänyt tuosta unohtumattomasta hetkestä ja nyt Kaizen Gameworksilta on tupsahtanut maailmaan uusi yritys hurmaamiseeni, Promise Mascot Agency. Tällä kertaa suunnataan Japaniin, ja pääosassa tässä humoristisessa seikkailussa ovat maskotit sekä Yakuza-järjestöt.
Verisiä peukaloita ja rikollisjengejä
Pieleen menneen keikan jälkeen Yakuza-luutnantti Michi karkotetaan maanpakoon kirottuun pikkukaupunkiin Kaso-Machiin. Mies saa tehtäväksi konkurssikypsän maskottitoimiston pyörittämisen tarkoituksenaan saada yritys jälleen kukoistamaan ja tuottamaan kasoittain kahisevaa. Avuksi tähän mahdottomalta kuulostavaan tehtävään hän saa rääväsuisen maskotti Pinkyn, kävelevän verisen peukalon. Yhdessä muiden maskottien ja kaupungin asukkaiden kanssa he taistelevat korruptoitunutta kaupunginjohtoa vastaan sekä yrittävät ratkaista Kaso-Machia kummittelevan kirouksen mysteerin.
Juoni on kuorrutettu kauttaaltaan mehevän sekopäisellä huumorilla. Kovin ihmeellisiä juonenkäänteitä ei paria shokeeraavaa hetkeä lukuun ottamatta koeta, mutta itse juoni on silti ihan tarpeeksi kiinnostava. Ja vaikka ensi alkuun ei siltä ehkä vaikuta, on kyseessä jollain omituisella tavalla hyvän mielen peli.
Lupaavan alun jälkeen homma lässähtää siihen, että luettavaa on todella paljon. Ei lukemisessa mitään vikaa ole, sillä lukeminenhan kannattaa aina, mutta tylsää tekstiä on niin kovin nihkeä seurata. En tiedä, oliko vika pelissä vai pelaajassa, mutta ähisin ja puhisin tuskissani sohvalla. Dialogi on pilkottu sopivan pieniin pätkiin, mutta sitä on silti aivan mieletön määrä. Tekstejä ei pysty skippaamaan yhdellä napin painalluksella, joten sormet joutuvat koville jatkuvasta A-napin rämpytyksestä. Olisin kaivannut peliin skip-napin lisäksi keskustelujen päätteeksi pientä TL;DR-tiivistelmää.
Kerätään rahaa, aivan v*** rahaa
Yksi päämekaniikoista on maskottien rekrytointi ja niiden lähettäminen edustustapahtumiin ansaitsemaan kasoittain kahisevaa. Listalta valitaan tapahtuma, johon otuksen haluaa lähettää. Jos kaikki sujuu toivotusti, palaa maskotti päämajaan kantaen muhkeaa palkkasekkiä. Aina kaikki ei kuitenkaan suju ongelmitta: joskus maskotti kohtaa tehtävän aikana erilaisia kohtalokkaita yllätyksiä, kuten liian innokkaita koiria tai kapeita kulkuväyliä. Silloin apuun lähetetään sankareita, jotka pelastavat päivän korttipohjaisten taisteluiden avulla.
Nämä minuutin pituiset konfliktit hoituvat hyvin yksinkertaisesti. Tarkoituksena on tuhota vastustaja tekemällä siihen tarpeeksi vahinkoa. Haastetta taistelut eivät juurikaan tarjoa, mutta ne ovat silti virkistävää vaihtelua tuskaisan puuduttaville lukuhetkille.
Kaasu pohjaan ja jyrkänteeltä alas!
Silloin kun ei tarvitse keskittyä tarinaan, voi päästellä höyryjä huristelemalla pakettiautolla pitkin Kaso-Machin kapeita teitä. Auton ohjaaminen tuntuu aivan hirvittävältä, mutta oletettavasti ihan tarkoituksella. Seiniin törmäillään tuon tuosta ja jyrkkien vuorten rinteiltä tipahdellaan alas harva se hetki. Mutta ei hätää, rakkaat sunnuntaisuharit! Michin pakettiauto on kuin suloisen pörröinen kissimirri: se tipahtaa aina renkailleen. Pelin tiimellyksessä hyrysysyyn kerätään päheitä päivityksiä, joiden ansiosta lentäminen sekä purjehtiminen onnistuvat ilman minkäänlaisia ongelmia.
Kaiken vastaan tulevan kerääminen tai tuhoaminen on sekin suuressa osassa Promise Mascot Agencyssä. Pitkin maita ja mantuja on ripoteltu erilaisia esineitä, joita sitten poimitaan kyytiin ajamalla niitä päin tai heittämällä niitä urhealla peukalolla. Pöpeliköstä löytyy muun muassa musiikkia, kissanpentuja sekä erilaisia sankarikortteja, joita käytetään apuna taisteluissa. Avoin maailma on ääriään myöten täynnä löydettävää – itse kulutinkin suuren osa peliajastani ihan vaan ajelemalla ympäriinsä ja keräämällä kaiken mahdollisen.
Maskottien maailmassa
En ole perehtynyt sen kummemmin japanilaisten maskottien maailmaan, mutta ainakin pelin perusteella saa sen käsityksen, että maskotit ovat aika suuri juttu nousevan auringon maassa. Seikkailussa tavataankin mitä omituisempia lajinsa edustajia: jatkuvasti itkevä tofuköntti, aikuisviihteeseen hurahtanut kissa sekä mansikkahillolla kuorrutettu vampyyrijäätelö..? Näiden omituisten otusten seurassa koetaankin muutamia leuat lattiaan tipahduttavia hetkiä, sillä jokaisella maskotilla on erikoisen ulkomuotonsa lisäksi omanlaisensa villi persoonallisuus sekä taustatarina.
Promise Macot Agency on osittain todella koukuttavaa, mutta toisaalta myös hirveän puuduttavaa pelattavaa. Nautin maailman tutkimisesta ja esineiden keräilemisestä, mutta lukuisat visual novel -osuudet veivät peli-ilon mukanaan. Hetkittäin olin aivan täpinöissäni pelistä, kun taas toisinaan meinasin tukehtua tylsyyden karmaisevan katkuun. Paradise Killer on edelleen yksi parhaista kokemistani indiepeleistä, mutta Promise Mascot Agency ei yllä edes samalle listalle.
KonsoliFIN on ylpeä OpenCriticin jäsen
