Journey

Journey - kuvankaunis matka erämaahan

Vuonna 2012 PlayStation 3:lle ilmestynyt Journey voitti lukuisia palkintoja sekä ihastutti niin pelaajat kuin kriitikot. Onko Thatcamecompanyn sympaattisen Journeyn viehätysvoima säilynyt uudelle konsolisukupolvelle siirryttäessä?

Matka halki erämaan

Ihastuminen on tunne, joka tapahtuu nopeasti. Näin kävi myös Journeyn kohdalla, sillä sen yksinkertaisuus ja sympaattinen luonne saavat sydämen pakahtumaan. Upeasti luotu maailma näyttää ja kuulostaa mahtipontiselta kaikessa rauhallisuudessaan. Matka rakentuu pitkälti pelaajan mielikuvituksen varassa ja eteneminen tapahtuu oivalluksen kautta. 

Tarina kehittyy reissun edetessä, kun mysteerinen kaapukaveri matkustaa aavikon halki kohti valaistua vuorta. Matkan aikana sankarimme saattaa kohdata toisia pelaajia, joiden kanssa voi jatkaa yhdessä matkaa. Jo alkuperäisestä pelistä tuttu ominaisuus tekee kokemuksesta interaktiivista ja hauskaa.

Journeyn maailmaa kansoittavat myös tekstiilin palasia muistuttavat olennot. Eteneminen edellyttää niiden hyödyntämistä, sillä ne reagoivat pelaajan tekemisiin ja auttavat päähenkilöä matkallaan. Hahmo voi keskustella olentojen ja ympäristön kanssa lähinnä laulaen sekä liitäen, joka tapahtuu kahta nappulaa painamalla. 

Helposti lähestyttävä kokemus

Journey ei ole kovin vaikea peli ja sitä voisikin luonnehtia paremmin kokemukseksi. Pituutta sillä on ehkä vain noin kaksi tuntia, jolloin sen läpäisee helposti yhdellä istumalla. Uudelleenpeluuarvoa tuovat kuitenkin muut pelaajat, jotka tekevät jokaisesta kerrasta erilaisen. Heidän kanssaan ei voi kommunikoida, mutta laulamalla heitä voi avittaa lentoon tai johdattaa oikeaan suuntaan. Lyhyestä pituudesta johtuen Journey on helposti lähestyttävä tapaus ja uuden matkan aloittaminen on vaivatonta. Tarina saattaa alkaa toistaa itseään, mutta se on helppo antaa anteeksi. 

Tunnelma on ainutlaatuinen, sillä musiikki elää tapahtumien mukana. Tarinakaan ei tunnu katkeavan missään vaiheessa ja maisemien vaihtuessa ei edes tajua pelin lähestyvän loppua. Vaikka lopputekstit pääsevät yllättämään, ei katsettaan malta irrottaa ruudusta. Tarina jatkuu vielä niidenkin aikana ja sen syvin olemus avautuu uudella tavalla. 

PlayStation 3 -versioon nähden uutukainen pyörii hieman sulavammin. Nopeampi ruudunpäivitys ja siloteltu graafinen ulkoasu lähes hivelevät silmiä. Aavikon hiekka pöllyää uskottavasti, auringon polttavat säteet kimpoilevat tekstuureista lähes sokaisten ja tapahtumien mukaan muuttuva äänimaailma siivittää tarinaa upeasti. 

Nykysukupolvelle päivitetty Journey ei eroa alkuperäisestä liiemmin ja jos sen on kokenut jo aikaisemmin, ei sitä ehkä voi suositella enää uudestaan. Mikäli se on kuitenkin jäänyt aikaisemmin unholaan, on se ehdoton lisä PlayStation 4:n indievalikoimaan. Journey on ainutlaatuinen tapaus, josta ei voi olla pitämättä.

 

 

Kirjaudu kommentoidaksesi