Jutustelua lämpimän kupposen äärellä

Kahvilat ovat kohtaamispaikkoja, joissa porukka vaihtuu tiheään tahtiin. Jotkut ovat vain ohimennen käymässä, mutta toiset viihtyvät pitempään. Näin myös Coffee Talkissa.

Saako olla kuppi kuumaa?

Pelaaja astuu kahvilaa pitävän baristan kenkiin. Kahvila on siitä erikoinen, että se on auki myös yöllä. Pimeään aikaan Seattlen levottomat yökukkujat eksyvät sisään tapamaan ystäviään tai ihan vaan kupilliselle kuumaa. Ja väki on todella monenkirjavaa, sillä ihmisten lisäksi maailmaa asuttavat muun muassa örkit, haltijat, kissaihmiset, ihmissudet sekä vampyyrit. Kaikki jotakuinkin sulassa sovussa.

Coffee Talk ei ole oikeastaan peli, vaan enemmänkin interaktiivinen elokuva. 99 prosenttia ajasta kuluu katsellessa tekstimuotoista jutustelua rauhallisen musiikin soidessa taustalla. Kaava on aika lailla sama läpi koko pelin: Asiakas kävelee tiskille, vaihtaa muutaman sanan baristan kanssa ja tilaa juoman. Tämän jälkeen alkaa jutustelu, jossa on mukana yleensä useampi henkilö.

Niin, tässä oli se pelikin

Ainoa pelillinen osio on juomatilausten toteutus. Juomat koostuvat kolmesta aineksesta, joista sitten yritetään yhdistää asiakkaan toivomusten mukaista sekoitusta. Tehtävä ei ole aina helppo, sillä kaikki eivät tunnu tietävän mitä haluavat. Asiakas saattaa tilata ”jotain inkivääristä”, tai sitten suoraan juoman nimellä, jonka sisältöä voi vain arvailla. Käytössä on toki lista, jossa osa perusjuomien resepteistä näkyy, mutta suurin osa avautuu vasta tarinan edetessä. Ratkaisu on erikoinen, sillä litkut ovat ainoa keino vaikuttaa pelin kulkuun. Loppukin määräytyy onnistuneiden tarjoilujen perusteella, minkä vuoksi olisi mukava tehdä muutakin kuin arvailla tai googlettaa. Asiakkaat eivät juurikaan valita, vaikka heille tarjoilisi kuravettä, joten koko osion merkitys jää hieman vajaaksi.

Joihinkin juomiin voi tehdä myös ”latte artia” eli kuviointia pinnalle. Kuviointi on tarkkaa työtä ja vaatii harjoittelua, mutta pelillistä vaikutusta sillä ei ole. Taitojaan voi käydä hiomassa endless-moodissa, jonka ideana on tarjoilla loputtomasti juomia vaihtuville asiakkaille. Tarjolla on myös haastemoodi, jossa taistellaan kelloa vastaan alati vaikeutuvien tilausten kanssa.

Niin draamaa kuin nauruakin

Tarinan keskiössä olevat kahvilan asiakkaat ovat mukavan erilaisia ja heidän touhuistaan kuulee mielellään. Heidän elämiään voi vakoilla myös sosiaalisesta mediasta, jonne päivittyy tietoja sitä mukaa, kun tarina etenee ja pelaaja tarjoilee onnistuneita juomatilauksia. Kahvilan tiskiin istahtavat vuorollaan niin poliisi kuin ihmissusikin, eikä koskaan voi tietää, kuka tai mikä ovesta seuraavaksi pölähtää.

Coffee Talkia voisi kuvailla sanalla tyylikäs. Piirrosmainen grafiikka toimii loistavasti, vaikka etenkin vakioasiakas Freyan liioitellut ilmeet ärsyttävät välillä. Myös musiikki sopii ympäristöönsä loistavasti, joten näiltä osin paketti on kasassa. Ääniä ei juurikaan kuulu, mutta koruttomuuden ansiosta keskittyminen pysyy tarinassa, kuten tässä tapauksessa kuuluukin.

Tyylikäs kokonaisuus

Asiakkaiden kohtalot sekä miljöö imaisevat mukaansa varsin kiitettävästi. Varsinkin maailma, jossa kaikki erilaiset rodut elävät rinnakkain kiinnostaisi enemmänkin. Jutusteluiden aiheet vaihtelevat alienin rakkaushuolista rasismiin, joten myös tunteiden skaala on laaja. Ainesta olisi useampaankin tarinaan tai peliin, jos tekijöillä vain riittäisi intoa toteutukseen.

Coffee Talk jättää hieman ristiriitaisen tunteen. Se kaipaisi enemmän tekemistä, jolla voisi vaikuttaa tarinan kulkuun. Juomien koostaminen on sinänsä mielenkiintoista, mutta hahmojen reaktiot ovat niin laimeita, että merkityksellisyyden tunne jää puuttumaan. Pelin ideana kun on kuitenkin tarjoilla asiakkaille kuumia juomia ja kuunnella heidän huoliaan. Mielenkiintoinen sisältö pitää kuitenkin otteessaan ja tarjoaa hyvää vastinetta rahoille.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi