Siitä on jo reilu neljännesvuosisata, kun Pit-enkeli ampui nuolensa suoraan pelaajien sydämeen. Kulttisuosiosta huolimatta Nintendo on käyttänyt sankariaan varsin kitsaasti: Kid Icarus: Uprising on vasta Pitin kolmas oma peli. Siinä missä enkelipojan aiemmat seikkailut kulkivat kaksiulotteisesti sivusuunnassa, uusin osa lisää peliin kolmannen ulottuvuuden sekä pussillisen uusia kikkoja.

Siipiveikon ylösnousemus

Kid Icarus: Uprising ei pahemmin juonellaan ylpeile. Pahuuden ruumiillistuma Medusa on palannut manan majoilta, mielessään mikäpäs muu kuin ihmiskunnan tuhoaminen. Pelaajan ohjastama Pit on tietenkin ainoa este sukupuuton toteutuksessa. Apunaan sinnikkäällä enkelillä on valon jumalatar Palutena, joka siunaa sankarin lentotaidolla. Medusan sankkoja joukkoja vastaan käydään siis maan lisäksi myös ilmassa.

Peli jakautuu käytännössä kahdenlaisiin kenttiin. Ensin lennetään ennalta määrättyjä reittejä, joissa liikkumavaraa on lähinnä vihollisten sekä ammusten väistelyn verran. Lento-osioiden jälkeen jalkaudutaan putkimaisiin kenttiin, joissa pistetään turpaan kaikelle vastaantulevalle. Kyseessä on siis toimintaa isolla T:llä, eikä suvantovaiheita juuri tarjota. Maan kamaralle sijoittuvissa osioissa on onneksi kaikenmoisia aarteita sisältäviä salahuoneita, joiden etsiminen rikastuttaa pelikokemusta. Kunnialla suoritetuista tasoista saa palkinnoksi uusia aseita, jotka paranevat vaikeustason noustessa. Lähitaistelu- ja ampuma-aseiden lisäksi Pitillä on käytössä erilaisia kykyjä aina parantamisesta tehokkaampiin hyökkäyksiin.

Mikäli maailman pelastaminen alkaa uuvuttaa, voi taitojaan koetella moninpelissä. Lähiverkossa tai netin välityksellä on mahdollista käydä enintään kuuden sankarin välisiä mittelöitä. Pelimuodot jakautuvat tiimipohjaisiin sekä kaikki kaikkia vastaan -taistoihin. Yksinpelissä ansaitut aseet ja taidot saa käyttöönsä joukkotappeluissa, joten juonen tahkoamisesta on hyötyä. Moninpeli on toimivaa viihdettä, vaikka kovin syvällisestä kokemuksesta ei olekaan kyse.

Lentäjän poika

Kid Icaruksen tuominen uuteen ympäristöön ei ole sujunut täysin ongelmitta. Vaikka lento-osioiden kontrollit toimivat pääasiassa moitteettomasti, maalla tilanne on hieman hankalampi. Pitia ohjataan analogiohjaimella, kun taas tähtäys ja kamera hoidetaan kosketusnäytöllä. Hektisimmissä tilanteissa toiminta saattaa muuttua sohimiseksi, jonka vuoksi suuntavaisto on koetuksella ja sankari ottaa ylimääräistä osumaa. Ohjattavuuteen toki tottuu ajan saatossa, mutta se alkaa käydä käsille raskaaksi. Pelin mukana tuleva alusta 3DS:lle helpottaa hieman. Siitä huolimatta toiminta kaipaisi kunnollista kahden analogiohjaimen käyttöä.

Graafisesti enkelin edesottamukset ovat konsolin parhaimmistoa. Ympäristöt ovat kauniita ja kolmiulotteisuus tuo niihin oivallista syvyyttä. Ruudunpäivitys ei pahemmin takkuile edes kiivaankaan toiminnan keskellä. Vauhdikas musiikki tukee räiskettä oivallisesti, vaikka siihen ei erityisesti ehdi huomiota kiinnittää. Ääninäyttelykään ei ole huonoimmasta päästä, joskin se on periamerikkalaista. Audiovisuaalisesti peli on kaiken kaikkiaan laatutyötä.

Kohti uusia seikkailuja

Kid Icarus: Uprising on onnistunut yritys vanhan pelisarjan henkiinherättämiseksi. Monipuolinen toiminta pitää homman pirteänä ja vapaasti säädettävä vaikeustaso varmistaa viihtyvyyden niin kokeneemmille pelaajille kuin aloittelijoillekin. Uudelleenpeluuarvoa on kiitettävästi, ja kerättävää tavaraa riittää. Ajoittain kankeat kontrollit on helppo antaa anteeksi, kun paketti on muuten kasattu huolella. Tämän perusteella herää toive, että Pitin lento yltäisi vielä joskus kotikonsolillekin asti.