Kissa vieköön! Kehräävä metroidvania

Kissoilla on legendan mukaan yhdeksän elämää. Ne putoavat myös aina jaloilleen, jos tarinoita on uskominen. Doingsoftin uutukaisessa kisulin henki on yhdestä osumasta kiinni, mutta onneksi aina voi hypätä iskua kestävän mechan sisään. Miau!

Miauvania!

Gato Roboton pääosassa on kuin onkin Kiki-niminen kissa. Karvakorvan isäntä joutuu kinkkiseen pulaan, kun rutiininomaisen avaruuslennon yhteydessä parivaljakko kuulee hätäsignaalin hylätyltä planeetalta. Tarkastuskäynti päättyy onnettomasti Kikin astellessa ohjauspaneelin päällä juuri väärällä hetkellä.

Kapteenin loki 1
Haaksirikkouduimme planeetalle, jossa on vain hylätty tutkimuslaitos. Jäin itse jumiin aluksen sisään, joten jouduin lähettämään Kikin pelastustehtäviin. Mirristä onkin kuoriutunut melkoinen seikkailija hänen ottaessa haltuun niin robottipuvun kuin sukellusveneen. Ympäristö kuhisee vaarallisia vihollisia, ja yksi hiiri on terrorisoinut Kikin matkaa alusta alkaen. Liekö siimahäntä joku pomo täällä?

Teos on puhdasverinen metroidvania, sillä useaan alueeseen jaettu kokonaisuus aukeaa pala palalta sitä mukaan, kun sankarin varustetaso paranee. Ilman pukua Kiki kiipeää ketterästi vaikka pystysuoraa seinää, pujahtaa pienistä koloista ja sukeltaa altaisiin, mutta vihollisten lyömiseen kisulla ei ole keinoja. Onneksi haarniskan valikoimaan kuuluu rakettien lisäksi perustussari, ja hiljalleen hyppyvoimakin paranee.

Saamarin siimahäntä!

Kartta rakentuu genrelle tyypilliseen tapaan pienistä ruuduista. Halutakseen läpäistä pelin sataprosenttisesti, pitää jokainen kulma koluta ja lisäenergiapalkit kerätä. Eri aluilla on omat ominaispiirteensä, jotka vaikuttavat ympäristöihin ja niissä vaeltaviin vihollisiin. Alkupuolen kentissä käytetään paljon sukellusvenettä, kun taas tulikuuman laavan kanssa saa toimia hieman varovaisemmin. Viholliset vaihtelevat hyppivistä sammakoista lentäviin herhiläisiin ja aina tultasyökseviin robotteihin. Gato Roboto on sympaattisen simppeli, mutta samalla tarpeeksi monipuolinen pitääkseen kiinnostuksen yllä koko kampanjan läpi.

Kapteenin loki 2
Taas se sama hiiri hyökkii tasaisin väliajoin. Kikin on pitänyt korjata vesi-, lämmitys- kuin myös tuuletusjärjestelmä. Jokaisessa on ollut oma haasteensa, sillä vesi, laava ja tuuli ovat kaikki omia elementtejään omine haasteineen. Onneksi Kikillä on mecha-puku, sillä kissa ei kuumassa pärjää ollenkaan, ja yksi osuma viholliselta tekee ikävää jälkeä. Välillä Kiki joutuu kuitenkin pakon edessä irtautumaan puvusta, sillä tulivoimainen mecha ei taivu kaikkiin tilanteisiin.

Sivusta päin kuvattu toiminta luottaa tasohyppelyn lisäksi räiskintään. Ilmassa on ajoittain paljon väisteltävää, ja samalla pitäisi itsekin olla kuolettavan tehokas. Sorminäppäryys on hyvästä, mutta vaikeustasoa ei ole ruuvattu tappiin asti, vaikka välipomoissa kuolema saattaakin korjata pari kertaa ennen kuin oppii vihollisen perussyklin. Koko tarina on läpäistävissä alle tuntiin, mutta todellinen kesto on lähemmäs kolmea. Tekijät ovat selvästi ottaneet nopeuspelaajat huomioon, sillä pelikello pyörii koko ajan ruudun alalaidassa.

Ei haukkumista!

Mustavalkoinen ulkoasu muistuttaa viime vuonna ilmestynyttä Minitiä. Pikseligrafiikasta huolimatta pelin hahmot on onnistuttu herättämään animaatioiden kautta henkiin. Varsinkin Kikin tassuttelu sokkeloissa kentissä herättää positiivisia fiiliksiä. Nimike on kaikin puolin kypsä ja nautittava annos nykypäivän indietuotantoa: omaleimainen, outo ja ennen kaikkea hauska pelata.

Kapteenin loki 3
On tämä hurja paikka. Sokkeloisen tutkimuslaitoksen sisuksissa on useita piilopaikkoja, joista löytyy joko lisävarusteita tai hassuja värikasetteja. Kaikki tuntuu olevan mustavalkoista, mutta kasettien avulla värimaailmaa voi vaihtaa hieman. Osaan paikoista pääsee vasta, kun on löytänyt oikean apuvälineen tai aseen. Jatkamme laboratorion syvyyksiin etsiessämme pelastusta.

Gato Roboton parissa viihtyy muutaman illan mallikkaasti. Käsikirjoitus on tarpeeksi absurdi, jotta sen pilke silmänkulmassa kirjoitetut vitsit nostavat suupielet ylöspäin. Yksinkertainen on usein kaunista ja niin se on tälläkin kertaa. Karsitusta ulkoasusta huolimatta Gato Roboto on mallikas miuavania, jolla on sydäntä. Vähempikin pistää kehräämään.

Purrrrr!

Kirjaudu kommentoidaksesi