faeria_logo

Käyttäjäänsä kunnioittava korttipeli

Mikromaksujen meressä on ilahduttavaa löytää korttipeli, joka palkitsee pelaajansa vuolaasti. Faeria starttasi ilmaisena strategiakorttilätkintänä kaksi vuotta sitten, mutta on muuttunut parinkympin kertaostospeliksi. Tällä hintalapulla pääsee kokemaan yli sadan tunnin yksinpelikampanjan sekä mukaan uuteen aktiiviseen keräilykorttipeliyhteisöön.

No miten tätä nyt ajetaan?

Faeria on korttipeli, jossa pelaajat taistelevat pakoillaan toisiaan vastaan samalla kun rakentavat vuorollaan pala palalta taistelutannerta valmiiksi. Pakan korteilla on tietty manapistearvo, jota tässä lätkinnässä kutsutaan faeriaksi. Joidenkin korttien kulmassa saattaa näkyä faeriapisteiden alla värikäs kuusikulmio. Riippuen kyseisen ikonin väristä ja sen sisällä olevasta numerosta, täytyy pelaajalla olla kortin käyttämiseksi osoitetun lukeman verran tiettyjä maapaloja luotuna. Laattoja luodaan oikealla reunalla olevasta voimapyörästä.

Vuori-, dyyni, meri- ja metsäpalojen lisäksi kukin voi myös maalaatan luomisen sijaan ottaa ylimääräisen faeriapisteen tai -kortin. Jokaisessa faeriamittelössä voi nähdä kentällä neljä hehkuvaa kivimuodostelmaa. Nämä ovat faeriakaivoja, joiden avulla voi vuorolla ansaita enemmän pisteitä kuin tavallisesti voisi saada. Pelaajilla on kaksikymmentä elämäpistettä, ja kahakan voittajaksi pääsee pudottamalla vihollisen elämäpisteet nollaan.

Kortteja koristaa fantasiahuttu

Taiteellisessa suuntauksessaan Faeria erottuu muista digitaalisista korttikeräilyistä edukseen. Yksinpelikampanjassa nähdyt kuvat eri maailmoista ja hahmoista tuntuvat kuin suoraan satukirjoista karanneilta. Tiettyjen korttien kohdalla ollaan oltu popkulttuurin viittausten sykkeellä. Esimerkkinä voi mainita hiekkasoturihahmon tokaisun "vihaan hiekkaa, sitä menee kaikkialle". Ikonien suunnittelussa olisi tosin parantamisen varaa. Keltaisten korttien dyyni-ikoni ja punaisten korttien vuori-ikonit ovat sävyltään liian lähellä toisiaan ja tämä saattaa johtaa hämmentäviin tilanteisiin.

Korvike tunnetummille vertaistuotteille

Allekirjoittaneen historia korttipelien parissa on ollut hankala. Olen kokenut Yu-Gi-Ohin, Pokémonin ja Hearthstonen. Yu-Gi-Oh muuttui liian monimutkikkaaksi ja oli liian kallis, jotta kilpailulliseen puoleen voisi kunnolla omistautua. Pokémonin keräilykorttipeliin voi helposti tutustua internetissä pelattavan version avulla. Valitettavasti kuten Yu-Gi-Ohissa, kunnollisen pakkakokoelman kerryyttämiseen tarvitsee yllättävän suuren rahallisen panostuksen. Kiinnostukseni Hearthstoneen on hiipunut lukuisten eri syitten summasta.

Faerian bisnesmalli on mielestäni parempi verrattuna muihin, koska yhdellä ostoksella pelaajalle avautuu valtavan suuri yksinpelikampanja, jossa korttilätkinnän mekaniikkoja voi harjoitella kunnolla ennen kun menee haastamaan muita pelaajia. Saatavilla on myös lisäosia, joita voi ostaa. Kehittäjät tosin vakuuttavat, että pelissä voi pärjätä ilmankin. Lisäkorttipakkoja tuntuu tipahtelevan erittäin usein ja niitä voi myös panostaa Pandora-nimisessä areenatilassa parempien palkintojen toivossa.

Nurinkurisuus voi olla hyödyksi tai haitaksi

Faeria tuntuu kosiskelevan Hearthstoneen närkästyneitä pelaajia palkitsevammalla bisnesmallillaan – olemalla samaan aikaan hankalampi oppia. Pelkkä korttimekaniikkojen opettelu ei riitä ymmärtämään Faerian tarkempia palikoita. Maalaattojen viisaalla ja harkitulla asettelulla on elintärkeä merkitys pelin kulkuun. Siksi tuntuukin, että Faeria on enemmän vuorovaikutteinen strategiapeli kuin strateginen korttipeli.

Kirjaudu kommentoidaksesi