Klonoa

Klonoa: Door to Phantomile loikki piristämään PlayStationin pelaajia viime vuosituhannen lopulla. 12 vuotta myöhemmin Wiin tasoloikkafaneja hemmotellaan lähestulkoon samalla pelillä. Suorasta porttauksesta ei ole kuitenkaan kyse, vaan grafiikkaa on päivitetty tähän päivään ja uusia kenttiä on lisätty mukaan.

Phantomilen unimaan ovat vallanneet pahat olennot, joita vastaan jänistä muistuttava sankarimme Klonoa lähtee taistelemaan pikku apulaisensa Hewpoen avulla. Tarina vaikuttaa siis päällisin puolin tutulta kauralta, mutta välivideoissa etenevästä juonesta huokuu synkkyyttä ja surullisuutta. Klonoan alkuanimaatio ei anna vielä aihetta juhlaan, sillä aikaisempien konsolisukupolvien vivahteet ovat näkyvillä, eivätkä aina niin kauniilla tavalla. Kun itse peli alkaa, ovat huolet tipotiessään. Loikkimisen aikana synkistelystä ei ole tietoakaan, sillä väriloisto ja mallikas ohjaus tekevät pelaamisesta yhtä juhlaa.

Kontrollivalikoimaa kerrakseen

Klonoan ohjainvalikoimaan kuuluvat Wiimote/Nunchuk -yhdistelmä, Wiimote poikittain käännettynä sekä Classic Controller- ja GameCube -ohjaimet. Jokaiselle löytyy siis varmasti oma suosikkinsa. Ensiksi mainittu toimii moitteettomasti ja tuo mukanaan yhden liikkeentunnistusta käyttävän ominaisuuden. Wiimotea ravistamalla Klonoa luo pienen pyörremyrskyn, joka hidastaa vastustajien liikkeitä, helpottaen tällä tavalla pahisten kurmoottamista. Muuten ohjaus tuntuu perinteiseltä ja ehdottoman toimivalta. Nunchukin tatilla ohjataan, A-napilla hypätään ja B-napilla napataan pahikset haltuun liikkumisen ja lentämisen apuvälineiksi. Turhaa kikkailua ei pelistä löydä ja ohjauksen oppivat perheen pienemmätkin.

Välivideoita lukuunottamatta Klonoan graafinen tyyli on varsin miellyttävää, paikoin jopa pidemmänkin ihastelun arvoista pirteillä väreillä iloittelua. Jossain määrin ulkoasusta (ja toki unimaailmastakin) tulee mieleen toinen 2.5D-tasoloikan tapainen NiGHTS: Journey of Dreams. Klonoa-hahmo itsekin muistuttaa jonkin verran sekä NiGHTSia että erästä Segan siiliä. 2.5D -kentät on suunniteltu tukemaan pelin tapahtumia ja kehittäjillä on ollut takataskussa useitakin hauskoja ideoita niiden toteuttamiseen. Äänivalikoimassa on otettu huomioon pelisarjan vanhat fanit, vaikka oletuksena dialogina kuullaankin uutta, kovin tylsää ja tavanomaista englanninkielistä ääninäyttelyä. Alkuperäisen Phantomile-kielen (eräänlaisen siansaksan) kuunteleminen on rutkasti hauskempaa. Se sopii sitäpaitsi luontevammin Klonoan pintaan ja pirtaan.

Kaksi ja puoli ulottuvuutta

Klonoa on varsinkin alkupuolella kokeneille pelaajille turhan helppo, mutta pelin edetessä vaikeustaso kovenee. Vastaan tulee mainioita kenttäsuunnittelun ja 2.5D-grafiikan luomia pulmia, joista ei etene ilman useampaa kokeilukertaa ja tarkempaa pohdintaa. Syvyysvaikutelmaa hyväkseen käyttävät kentät aiheuttavat paikoin turhaakin päänvaivaa, perspektiivi kun ei aina näyttäydy kovin selkeänä. Huolimattomalla pomppimisella Klonoan elämät loppuvat äkkiä, mutta kenttien kohtuullisen pituuden takia tästä ei tule kiviriippaa. Nopearefleksisillä pelaajilla peruspelin läpäisemiseen kuluu muutama tunti.

Klonoan lyhyys kannattaa ottaa huomioon ennen ostopäätöstä. Toisaalta ohjevähittäishinta on melkein puolet pienempi kuin normaalisti uutuuksilla.

Galleria: 

Kommentit

Hyvä arvostelu. Tykkäsin alkuperäisestä Klonoasta pleikkarilla, ja jos omistaisin Wiin, hankkisin tämän ehdottomasti. Maybe in the future...

Klonoa oli ihka ensimmäinen peli, jonka itse pelasin lapsena läpi. :--) Tunnearvoa siis on. Kyseinen peli löytyykin viel pleikalle, mutta kun konsolia ei ole, niin milläpäs sitä pelaa. :|
Wiitä tässä olenkin ostamassa lähiaikoina tämän pelin takia.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi