Kahden autopelin tarina
Viime vuonna julkaistu Gran Turismo 7 oli siitä ilahduttava yllätys, että se loi emotionaalisen sillan autoilun ja pelaajan välille. Antamalla äänen autojen suunnittelijoille, heidän unelmilleen ja nuoruuden idealismilleen, se saavutti jotain, mitä harva aiempi tämän lajityypin peli on edes kuvitellut saavuttavansa aiemmin.
Nyt Forza Motorsport yrittää samaa temppua, mutta jää puolitiehen kaikilta osin. Sen onnistumiset ovat edelleen laadukkaita, mutta kaikki muut osa-alueet sutivat kuin Datsun mutakelillä.
Alusta pitäen on selvää, mihin Forza Motorsport haluaa pistää paukkunsa. Maailma on kliininen sekoitus ratoja ja talleja, eikä oikeastaan mitään muuta. Huomio on autoissa. Mikä tietenkin ajopelin kannalta on järkevää, mutta jokin ultra-spesifissä lähestymistavassa tuntuu nyt vanhanaikaiselta. Kuin olisimme jo kasvaneet ohi tästä vaiheesta.
Valikot ovat päivän sana ja kaikki Forza Motorsportissa pyörii niiden ympärillä ratojen ulkopuolella. Autoja voi tuunata, värittää ja tutkia loputtomiin, mutta kaikki tapahtuu kliinisessä autoliikettä simuloivassa ympäristössä. Fiilis on, että tämä on etäistä tiedettä, jota tehdään mahdollisimman kiillotetussa tilassa kameroita varten. Siitä puuttuu tunne ja läheisyys koneita kohtaan, jotka ovat olleet niin tärkeä osa yhteiskuntaa.
Autoilua autoilun vuoksi
Ajokokemus itsessään on juuri sellainen, minkä siitä haluaa tehdä. On kuitenkin vaikea sanoa, onko yksikään niistä lähelläkään realistista. Harva meistä koskaan pääsee ajamaan huippuunsa viritetyllä Maseratilla, mutta moni varmasti tietää miltä Volkswagen Golf tuntuu tien päällä. Kisoissa ajotuntuma on kuitenkin aina oudon haahuileva, vaikka virityksiä yrittäisi omista kotikonsteista aina netistä löydettyihin ”best ever” kyhäelmiin.
Kuulemma tuntuma välittyy paremmin ratin ja polkimien kautta, erityisesti jos talosta löytyy ajopenkki. Sellaisten vaatiminen yhdelle pelille on sen verran älytön ajatus, ettei tavallisen pelaajan kannata ottaa sitä vakavasti. Vannoutuneimmat fanit ovat jo tälle tielle lähteneet. Heille Forza Motorsport tarjoaa lisää sitä samaa luotettavaa näpertelyä ja aika-ajoa, mitä aiemmatkin osat.
Radalla vauhdin huuma välittyy hajanaisesti, joskin luotettavasti samalla tavalla kuin sarjan aiemmissa osissa. Isoimmat kisat ovat niitä parhaimpia, joissa taidot punnitaan tiukoissa kurveissa ja hyvin ajoitetuissa kaasutuksissa. Varsinkin muita pelaajia vastaan ottelu on edelleen selkäpiitä riipivää menoa, joka ilahduttaa kerta toisensa jälkeen.
PC-puolella kuitenkin kokemusta varjostaa heikko ruudunpäivitys ja useat graafiset bugit. Tekninen toteutus tuntuu jääneen puolitiehen, vaikka autojen mallit ja niitä ympäröivä maailma ovat pelkistetympiä kuin kilpailijoilla.
Xbox Series X:llä kokemus on kuitenkin liki ongelmaton, eikä muutamia verkkovirheitä lukuun ottamatta kokonaisuutta voi moittia oikein mistään. Jahka valikoiden kanssa pääsee sinuiksi, kisoihin pystyy hyppäämään suht nopeasti, mikä tekee Forza Motorsportista mainion valinnan lyhyempiinkin pelisessioihin.
Niille, jotka haluavat omistautua autoilun maailmaan yhä uudestaan, Forza Motorsport tarjoilee poskettoman määrän tekemistä. Autoja on vaikka muille jakaa kaikilta tunnetuilta merkeiltä, ja ratoja löytyy jokaiseen makuun. Ainoastaan sähköautot on jälleen kerran laiminlyöty, eikä niitä löydy valikoimasta kuin yksi. Ehkä siksi, että perinteisille polttomoottoreillekin pitää antaa mahdollisuus pärjätä kisoissa.
Konepeltien alta paljastuu huikea määrä yksityiskohtaista näpertelyä, joista jokainen tuo uusia mahdollisuuksia päästä murto-osaa kilpailijoita nopeammin maaliin. Niille, joille tuunaus on samassa kategoriassa kuin fantasiahahmojen varusteiden optimointi, Forza Motorsport tarjoaa yhden kattavimmista paketeista, mitä Xboxilla on tähän mennessä nähty.
Uudistumisen tarpeessa
Ongelma onkin, että tämä kaikki on tuttua ja turvallista, eikä sarjan uusi alku tarjoa mitään yllättävää tai innovatiivista. Sen suurin kilpailija, Gran Turismo, muutti kisan sääntöjä siten, että pelkkä valikkobaletti ei enää riitä. Forza Motorsport yrittää välillä rakentaa samanlaista siltaa kliinisen ja emotionaalisen välille, mutta se ei osaa päättää kenelle kokonaisuus on tarkoitettu.
Heille, jotka ovat jo sarjan omistautuneita faneja, Forza Motorsport on loistava lisäys autoilupelien maailmaan. Se tekee oikein kaiken sen, mitä siltä odottaakin. Niille, jotka kokeilivat Gran Turismoa ja ihastuivat sen tyyliteltyyn esitystapaan, Forza Motorsport tuntuu askeleelta taaksepäin.
Uusille tulokkaille se voi olla liikaa kaikkea yhdellä kertaa: yhdistelmä realismia tavoittelevaa simulaattoria ja kevyttä arcadea, joka ei kuitenkaan ole täysillä kumpaakaan. Heille sarjan sisarteos, Forza Horizon voi tuntua helpommin lähestyttävältä tuttavuudelta. Sen älyttömyys ja överi toteutustapa omaa kuitenkin selkeämmän persoonan kuin Forza Motorsportin etäinen ammattimaisuus.
Forza Motorsport on hyvä peli, mutta vain hyvä. Sen täytyy ottaa tulevaisuudessa rohkeampia askelia ollakseen jotain muuta. Muuten se saattaa helposti päätyä samaan kastiin lukemattomien urheilupelien kanssa, jotka julkaisevat uuden osan vuosittain vailla merkittäviä muutoksia. Niillekin löytyy faninsa, mutta näin laadukkaalta sarjalta odottaisi enemmän.
