LocoRocot ovat värikkäitä palleroita, joiden ylitsepursuava positiivisuus syöpyy mieleen pitkäksi aikaa. Oliot laulavat ja syövät hedelmiä auringonpaisteesta nauttien. Niiden pirteä maailma kokee kuitenkin kovan kolahduksen, kun rastafarien näköiset Mojat alkavat kansoittaa LocoRocojen kyliä. Värikuulat ryhtyvät sotaan tummia hahmoja vastaan ja koettavat karkottaa kummajaiset takaisin sinne mistä tulivatkin. Perussuomalainen asettelu saattaa kuulostaa monen korvaan rasistiselta, etenkin kun kyseessä on lastenpeli. LocoRoco ei kuitenkaan pyri aiheuttamaan mielipahaa kenellekään.
Barbapapamainen seikkailu on täynnä positiivista energiaa. Iloinen tunnelma pysyy alusta loppuun saakka ja olioiden asenne tarttuu helposti myös pelaajaan. Pallerot säestävät liikkumistaan erikoisin sävelmin, joita hoilataan jokaisen kentän läpi. Kappaleet vaihtuvat hahmon värin mukaan, ja esimerkiksi pinkki yksilö laulelee espanjalta kuulostavia kappaleita, kun taas sininen kallistuu ranskalaisiin balladeihin. Siansaksalta kuulostavaan höpötykseen on selkeästi haettu vaikutteita eurooppalaisista kielistä, mutta puhe pysyttelee täysin keksittynä.
Matkan aikana mukaan liittyy uusia LocoRocoja, jotka muovautuvat yhdessä suureksi palloksi. Painoindeksin noustessa liikkuminen hidastuu, mutta massa auttaa päihittämään esteet vaivatta. Tarpeen vaatiessa ryhmä on mahdollista hajottaa, jolloin kaverukset irtautuvat omille teilleen.
Suoraviivaista ja simppeliä
Tarinassa eteneminen pysyttelee hyvin suoraviivaisena, sillä käytännössä pelaamiseen tarvitaan vain kahta näppäintä. Liipaisimien avulla näkymä kallistuu puolelta toiselle, jolloin hahmo alkaa pyöriä haluttuun suuntaan. Hyppiminen tapahtuu painamalla samanaikaisesti molempia liipaisimia.
Seikkailu on pitkälti ongelmanratkontaa, mutta aivonystyröitä ei joudu käyttämään vaivaksi asti, sillä pulmat eivät ole hirveän haastavia. Maailmoja on yhteensä viisi ja ne sisältävät kahdeksan kenttää. Yhden kentän läpäisyssä kestää noin viisi minuuttia, joten varsin pitkäikäisestä kokemuksesta ei voida puhua. Matkaa pystyy kuitenkin halutessaan pitkittämään keräämällä kaikki piilotetut MuiMui-hahmot ja loput laulavat pallerot.
Olioiden metsästys palkitaan rakennuspalikoilla, joita voi käyttää oman puutalon kasaamiseen. Nikkarointi tuntuu hieman päälle liimatulta, kuten myös tarinan mukana avautuvat minipelit. Kummatkaan eivät juuri tuo merkittävää lisäarvoa kokonaisuudelle.
Hupia kaikenikäisille
LocoRoco ei ole kovin haastava tapaus, joten siksi se soveltuu hyvin myös perheen pienimmille. Oikeastaan ainoat taituruutta vaativat tilanteet syntyvät mustista Moja-otuksista, jotka pistelevät LocoRocoja suuhunsa heti liikkeen hidastuessa. Myös seinillä ja maassa makaavia piikkejä on syytä vältellä. Osuman sattuessa joukosta tipahtaa yksi pallero pois, mutta kyydistä jääneen kaverin voi onneksi vielä pelastaa. Hahmojen lukumäärällä on kentän lopussa merkitystä, sillä suuren possen kanssa maaliin saapuminen nostaa saatuja pisteitä.
Äänimaailma on edelleen yhtä pirteä ja tarttuva kuin PSP-aikaankin. Teräväpiirtoversion myötä myös ulkoasu on päivitetty nykyaikaan, mikä tekee animaatiosta sulavaa. Välivideoiden laatu on kuitenkin jostain syystä jäänyt alkuperäisen julkaisun tasolle, sillä ne näyttävät verrattain suttuisilta.
Sonyn omaperäinen tasoloikinta houkuttelee mukaansa erityisesti vanhoja PSP-faneja, mutta se saattaa saada puolelleen erikoisista indie-hiteistä pitäviäkin. Kokemus on lyhyt mutta ytimekäs. Paketin parissa vietetty aika lentää kuin siivillä, ja LocoRoco Remastered on kesäpelaamista parhaimmillaan. Aurinkoiset päivät kuluvat rannalla, mutta LocoRocot ilahduttavat synkkiä sisällä vietettyjä sadepäiviä.
