Kolmeen episodiin jaettu tarina alkaa jännittävästi, kun arvokas rubiini varastetaan British Museumista. Rikospaikalta löytyy korpin höyhen, joka viittaa männävuosien mestarivarkaaseen. Onko legendaarinen varas vielä hengissä vai piileekö rötöksen takana jäljittelijä?

Viiksiniekka rikosten jäljllä

Konstaapeli Anton Jacob Zellner löytää itsensä keskeltä murhamysteeriä, jossa on vahva Hercule Poirot -fiilis. Jopa Zellnerin ulkomuoto vastaa esikuvaansa. Ympäristöinä toimivat tutut junat, museot sekä laivat, jotka on nähty sataa kertaan klassisissa salapoliisitarinoissa.

Toiminta koostuu pääosin ympäristön tutkimisesta sekä hahmojen kanssa keskustelusta. Välillä yhdistellään esineitä toisiinsa ja ratkaistaan yksinkertaisia pulmia. Mikäli tenkkapoo iskee, voi vinkkejä etsiä muistiinpanoista. Onnistumisen tunteet ovat harvassa, eikä rikosten selvittämisessä voi epäonnistua, mikäli osaa lukea englantia ja painaa oikeaa nappia.

Turha, turhempi, The Raven Remastered

Vanha kunnon point & click -tyyli toimii yleensä hyvin genren peleissä, mutta Ravenin kohdalla niin ei voi sanoa. Jäykkä liikkuminen, kömpelö esineiden tutkiminen sekä jokaisen alueen ja huoneen väliin tuleva lataustauko rupeavat ärsyttämään ensiminuuteista lähtien. Tyhjät ympäristöt ja ihmisten puute kummastuttaa, eikä kiinnostusta maailman tutkimiseen pääse syntymään. Pelaaminen käykin erittäin puuduttavaksi jo ensimmäisen episodin aikana.

Ulkoasu ei ole juurikaan kohentunut alkuperäisestä, eikä pelattavuus parantunut, joten voi vain ihmetellä, miksi teos on ylipäätään remasteroitu. The Ravenissa on tasan kaksi hyvää asiaa: musiikki ja juoni. Myös ääninäyttely kuulostaa melko hyvältä, vaikka sekin saa paikoitellen irvistelemään.

The Raven Remastered on täysin turha uusintaversio, johon ei kannata rahojaan haaskata.

Galleria: 
ladataan kommentteja...