Snake leikkii kovaa pappaa

Käsittämätöntä on se hypen määrä, jonka Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots on saanut osakseen. Grand Theft Auto IV:n loikattua multiplattariksi Solid Snaken paluusta tuntuu kehkeytyneen PlayStation 3:n todellinen lippulaivapeli, jolla monet voisivat vihdoinkin oikeuttaa koko konsolin oston. Samalla pitäisi saada Hideo Kojiman jo 20 vuotta sitten aloittama pelisarja kunnialla päätökseensä. Ei siis ihme, että Snakelle on aiheutunut jo harmaita hiuksia.

Guns of the Patriots merkitsee paluuta Metal Gear Solid 3:n kylmän sodan aikaisista metsäleikeistä futuristiseen lähitulevaisuuteen. Tavanomaiset armeijat ovat korvautuneet PMC-joukoilla, yksityisillä palkkasoturiyrityksillä, minkä seurauksena sotatalous on ohittanut öljyteollisuuden maailmantaloutta hallitsevana tekijänä. Edistyneen nanoteknologian avulla sotilaita ja heidän mielentilojaan pidetään kurissa, kun taas Metal Gear -henkiset Gekko-robotit ovat yleistyneet taistelukentillä panssarivaunuja tavanomaisemmaksi näyksi. Erityisen kiperäksi tilanteen tekee se, että viiden suurimman PMC:n johdossa häärää Snaken arkkivihollinen Liquid Ocelot, joka kaavailee kulisseissa omia vallanhimoisia suunnitelmiaan. Kun mies lopulta bongataan keskeltä Lähi-idässä sijaitsevaa sotatannerta, lähetetään joudutetusta vanhentumisesta kärsivä Snake pitkään ja eeppisyyden rajoja hipovaan ajojahtiin.

Kojima ei ole tyytynyt luomaan vain uutta lukua Snaken jo useita maailmanpelastuksia kattavalle uralle. Metal Gear Solid 4 pyrkii oman tarinankerrontansa lisäksi vastaamaan aiemmista osista jääneisiin kysymyksiin mahdollisimman perusteellisesti, eikä poliittisia näkemyksiä, yhteiskuntakritiikkiä, draamaa ja sarjalle tuttua hurttia japanilaista huumoriakaan ole suinkaan unohdettu. Liquidia jahdatessa tuttuja hahmoja sekä viittauksia sarjan vaiherikkaaseen historiaan viljellään pitkissä ja runsaslukuisissa välivideoissa sen verran tiheään tahtiin, että ensikertalaisia voisi luulla jo hirvittävän. Palasten vihdoinkin loksahtaessa paikoilleen voi selkeästi aistia Kojiman hyvästelevän luomuksensa, tällä kertaa todella tarkoittaen sitä.

Pienistä aalloista syntyy suuri myrsky

Perinteisen 18 tunnin aikarajalla varustetun ydinkriisikertomuksen sijaan Snaken viimeinen tehtävä on maailmanympärysmatka, jonka siivellä päästään ihastelemaan uuden aikakauden sodankäyntiä lähietäisyydeltä. Eri PMC-joukkojen ja niitä vastustavien vastarintaliikkeiden kahinat eivät varsinaisesti koske tuuheaviiksistä sankariamme, mutta PMC-leireissä hänet on luonnollisesti luokiteltu uhaksi heti ensi silmäyksellä. Aseellisten konfliktien rauhoittuessa Guns of the Patriots toimii kuin mikä tahansa Metal Gear -peli, jossa vastapuolen joukot vartioivat kohteitaan henkensä kaupalla. Poikkeuksena lienee, että ihmiskatseiden lisäksi on vältettävä kovanahkaisia ja tuhovoimaisia Gekkoja, joita ei taltuteta millä tahansa nallipyssyillä. Täten taktisella hiiviskelyllä on yhä tärkeä osuutensa pelissä, mikäli mielii säilyä elossa lopputeksteihin saakka.

Ympärillä jylläävät sotakoneistot antavat haastavamman otteen piilossa pysymiseen, sillä taistelut elävät omaa elämäänsä ja pelaajan on pystyttävä mukautumaan niihin. Moisissa tilanteissa vanhatkin Metal Gear -konkarit olisivat hätää kärsimässä, ellei edellisten osien rajoittunutta lintuperspektiiviä olisi korvattu vapaasti ohjattavalla kameralla. Ympäristön tapahtumia valotetaan myös simppelillä tutkajärjestelmällä, joka on sulautettu yönäkölasien ja kiikarien ohella silmälapuksi naamioituun Solid Eye -monitoimilaitteeseen. Viholliskatseiden välttelyyn löytyy muitakin apukeinoja, joista oivallisin lienee Snaken automaattisesti maastoon mukautuva OctoCamo-puku. Metal Gear Solid 3:n valikoiden kautta vaihdettavia maastopukuja huomattavasti nopeampi ja käytännöllisempi OctoCamo ei vaadi käyttäjältään kuin maassa makaamista tai seiniin nojautumista suojavärin vaihtamiseksi. Näkymättömyysilluusio kuitenkin hajoaa liikkeessä, joten täysin huolettomaksi puku ei elämää tee.

Matalan profiilin pitäminen on toki se perinteisin ja mieltä kutkuttavin keino edetä, varsinkin kun hyödyntää Snaken monipuolisia CQC-lähitaisteluliikkeitä ja värikästä tarvikevalikoimaa Playboy-lehdistä pahvilaatikoihin ja terästynnyreihin. On silti myönnettävä, että sota-alueiden laajamittaiset välienselvittelyt lisäävät houkutuksia osallistua tulitaisteluihin itsekin. Teräsvaarin statuksestaan huolimatta Snake ei ole luodinkestävä, joten ennen aseisiin tarttumista kannattaa arvioida ympärillä pauhaavaa tilannetta. Sotiessaan vastarintaliikettä vastaan PMC:t joutuvat jakamaan huomionsa useampaan suuntaan, kun taas rauhallisempina hetkinä partiot kohdistavat huomionsa yksinoikeudella Snakeen. Joka tapauksessa suoraviivaisemmiksi muokatut kontrollit ja sankarimme olan taakse sijoitettu tähtäyskuvakulma päivittävät toimintapuolen edellisosia huomattavasti nautittavammaksi ja sulavammaksi. Tämän ovat tiedostaneet itse kehittäjätkin, mikä näkyy huikeiden ja adrenaliinintäyteisten toimintaosuuksien määrän kasvulla.

Rymistelyn suurempaa roolia joissakin määrin korostetaan suorastaan suunnattomaksi venähtäneellä asearsenaalilla. Erilaisia käsiaseita, kivääreitä, konepistooleita, kiikarikivääreitä, räjähteitä, raketin- sekä kranaatinheittimiä riittää pilvin pimein ja useimpia voi vieläpä muokkailla lisäosilla. PMC-joukkojen kantamiin aseisiin on tosin rakennettu henkilötunnistusjärjestelmä, joiden purkamiseen Snake tarvitsee pelin alkumetreillä tavatun kauppias Drebinin apua. Bisnekset miehen kanssa eivät jää ainoastaan tunnisteiden purkuun, sillä myös uusia paukkurautoja voi lunastaa matkan varrella kerääntyvillä Drebin-pisteillä. Pelin edetessä valikoima tuntuu kasvavan kasvamistaan, eivätkä läheskään kaikki aseet ole hiuksenhienoista eroistaan huolimatta tarpeellisia etenemisen kannalta. Ne ovat pikemminkin bonuksena liipaisinherkille pelaajille myöhempiä pelikertoja varten.

Kojiman viemää

Metal Gear Solid 4:n valttikortti edeltäjiinsä nähden on sen monipuolisuus. Pelaaminen on hauskaa riippumatta siitä hiiviskeleekö vai sotiiko, tappaako vai tainnuttaako, ampuuko kaikkea liikkuvaa vai liittoutuuko Liquidin PMC-joukkoja vastustavien vastarintaliikkeiden kanssa. Etenemisreittien määrä on kasvanut pelialueiden koon mukana jopa niin paljon, että kaikkea on lähes mahdotonta nähdä ja kokeilla vain yhden läpipeluun aikana. Kullakin valinnalla on vaikutuksensa peliruudun tapahtumiin, mikä saa pelaajan todella tuntemaan olevansa vaikuttava tekijä Guns of the Patriotsin sotatantereilla.

Jopa Metal Gear -pelien rakastettuihin pomotaisteluihin on saatu neljännessä osassa hieman lisäväriä. Vaikka Beauty and the Beast -yksikön jäsenet ovat sarjan tähän mennessä sarjakuvamaisimmat konnat, osa varsinaisista taisteluista lukeutuu omiin henkilökohtaisiin suosikkeihin. Juuri näiden muutamien yhteenottojen laajat näyttämöt ja alati kasvava asearsenaali suorastaan vaativat erilaisten taktiikoiden testaamista. Vaatimattomammat pomot tarjoavat vastaavasti kunnollisia haasteita sekä sormille että aivonystyröille tuoden samalla mieleen klassisia kaksinkamppailuja sarjan 20-vuotisesta historiasta. Kaunottaret ja hirviöt kaipaisivat riveihinsä kuitenkin muutamaa vahvaa ja astetta maanläheisempää persoonaa ensimmäisen Metal Gear Solidin Foxhound-joukkojen tapaan.

Tarkkaan harkituista ja huolella hiotuista yksityiskohdista huolimatta seikkailulla on omat kääntöpuolensa. Näistä näkyvimmät ovat tapahtumarikkaimpien kohtausten ruudunpäivityksen hienoinen laskeminen sekä ennen näkymättömissä olleiden lataustaukojen esille nousu. Sarjan mittavia välivideoita on aina kritisoitu valtamediassa, mutta Metal Gear Solid 4:n loppua kohden mopo meinaa karata käsistä jo täysiverisen faninkin näkökulmasta. Videoiden määrän tavoin myös suoraviivaisemmat ja toimintapainotteisemmat peliosuudet nostavat päätään alun erittäin lupaavanoloisen tasapainon jälkeen. Silti on muistettava Guns of the Patriotsin olevan Solid Snaken elämäntarinan viimeinen luku. Täytyyhän Kojiman päästä hiukan eepistelemään, rymistelemään ja parsimaan kasaan faneja vuosia askarruttaneita kysymyksiä. Rakastaapa tai vihaapa juonen runsautta, välivideoiden näyttävyys ja ääninäyttelyn entistä korkeampi taso jaksavat ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Sama pätee myös itse peliosioiden graafiseen puoleen ja erittäin elävään äänimaailmaan, jonka kruunaa Harry Gregson-Williamsin ja Nobuko Todan Hollywoodmainen soundtrack.

Loppusilauksen pelille antaa Metal Gear Onlinen niin sanottu Starter Pack, joka sisältää kuusi pelimuotoa perinteisistä Deathmatcheista ja Team Deathmatcheista eksoottisempiin Rescue ja Sneaking Missioneihin. Verkkopuoli hyödyntää pääpelin kontrolleja, joten pienen harjoittelun jälkeen taitojaan oppii helposti soveltamaan myös nettiareenalla. Jo heti alkuun on huomioitava, että Metal Gear Online ei ole tavallinen tusinakahinointi vaan se vaatii pelaajiltaan Metal Gear -henkeen kärsivällisyyttä ja juonikkuutta. Osittain myös siksi, ettei pelin moottori oikein taivu tavanomaiseen nettiräiskeeseen. Oma hahmo voi erikoistua moniin eri taitoihin asetaiturista ja CQC-lähitaisteluekspertistä hieman erikoisempiin työtehtäviin. Nykyisellään Metal Gear Online on yllättävän viihdyttävää ajanvietettä, vaikka kokonaisuus vaikuttakin vielä hieman raakileelta. Luvassa on useita lupaavankuuloisia, joskin maksullisia päivityksiä. Toisin sanoen vain aika näyttää, kuinka suosituksi uusin verkkohiiviskely lopulta muodostuu.

Kolmen vuoden odotus on palkittu Metal Gear -saagaa niin tarinallisesti kuin pelillisesti kunnioittavalla päätösosalla. Kojima on jälleen vyöryttänyt koko perfektionistisen luovuutensa pelaajien niskaan, mikä näkyy Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriotsin lähes jokaisella osa-alueella. Se ei missään nimessä mullista pelialaa samalla tavalla kuin ensimmäinen Metal Gear Solid kymmenen vuotta sitten tai ensimmäinen Metal Gear kaksikymmentä vuotta sitten, mutta se on malliesimerkki kuinka entuudestaan loistelias sarja päivitetään entistä ehommaksi nykyisen sukupolven konsoleille. Välivideoineen pyöreästi noin 20 tuntia kestävä seikkailu lukeutuukin koko sarjan ja PlayStation 3:n pelikirjon parhaimmistoon. Mikäli Kojima päättää vihdoin siirtyä muiden projektien pariin, on herraa tässä vaiheessa kiitettävä kahdesta huikeasta vuosikymmenestä taktisen hiiviskelytoiminnan parissa. Solid Snake on leponsa ansainnut.