A living legend
PC:llä aloittanut Midtown Madness-sarja, joka on niittänyt mainetta oivana sekoituksena arcade-kaahailua ja lisensoituja merkkiautoja, on edennyt kolmannen osansa myötä konsolille. Midtown Madness on niitä harvoja autopelejä, joissa realismi ja arcade ovat sopivassa harmoniassa. Grand Theft Auto-tyylinen hienosto rellestäminen autoilla on yllättävän viihdyttävää ja mukaansa tempaavaa, aluksi.
Pelaaja toimii peitehommissa pelin pääjuonessa. Work undercover-tila tarjoaa seitsemän erilaista työtä, joista kuudella on neljä tehtävää, paitsi seitsemännellä ja samalla viimeisellä, jolla on kolme. Pariisilla ja Washingtonilla ovat omat juonikuvionsa ja tehtävänsä, mikä kuitenkin muistuttaa toisen kaupungin vastaavaa. Edetäkseen urallaan on pelaajan läpäistävä työssään vähintään kolme tehtävää. Neljättä ei ole pakko, mutta tottahan toki uusi auto kiinnostaa.
Peitehommat ovat suhteellisen helppoa kauraa toiseksi viimeisimpään tehtävään asti, jolloin vaikeusaste nousee nopeasti luvattoman korkealle. Turhauttavan usein vain ärsyttäväksi välikappaleeksi todettu aikaraja näyttää rumat kasvonsa lähes jokaisessa tehtävässä. Pähkinänkuoressa: hae kohde X paikasta A ja vie se paikkaan B. Yksikin väärä liike ja tehtävä on periaatteessa siinä. Surun kyyneleet virtaavat ja ohjaimet saattavat sinkoilla, kun loppumetreillä tehtävän aikaraja juoksee kiinni.
DJ:llä jäänyt taas levy päälle
Äänimaailma on yllättävänkin värikäs ja humoristinen, täydellisen sopiva Midtownin teemaan. Dialogi ja ääninäyttely kokonaisuudessaan on tehty mallikkaasti ja huumorimielellä, kuskattavat heittävät huvittavia one-linereita. Harmi vain, ettei musiikillinen puoli omaa samanlaista pontta. Midtown Madness 3 toki tukee omia soittolistoja, mutta valitettavasti se on ihmeen kaupalla onnistuttu pilaamaan. Pelin alkaessa kappale pärähtää soimaan, mutta et voi vaihtaa kappaletta manuaalisesti ja radan uudelleenkäynnistyminen ei auta asiaa. Kappale soitetaan orjallisesti ensimmäisestä alkaen, mikä viimeistään pistää miettimään, miksi volyymi on vielä päällä.
Kontrollit pelittävät niin kuin pitääkin, joten suurin osa mokaamisista aiheutuu tottumuksesta toiseen ajokkiin. Kulkuneuvojen erot kun eivät rajoitu pelkästään kosmeettisiin piirteisiin. Jo rekan ja sementtiauton erot ovat huomattavia niin kiihtyvyydessä, maksiminopeudessa kuin käännöksissä. Suuren massan omaavat autot eivät hetkahda lyhtypylväistä ja vastaavasta härpäkkeestä, muista ajokeista puhumattakaan, toisinkuin Mini-Cooperin kaltaiset kompaktit kaarat.
Kaksin aina kaunihimpi, joukossa hauskempaa
Moninpeli tarjoaa viihdettä vain kahdelle pelaajalle samalla koneella, valitettavasti myös todella suppealla moodi-valikoimalla. Valittavana on vain ja ainoastaan Cruise ja Checkpoint, joista jälkimmäiseen osallistuu myös neljä koneen ohjastamaa ajokkia. Midtown Madness tarjoaa samalta koneelta pelattuna moninpelihuvia yhtä paljon kuin piikkisika sängyssä. Valitettava pettymys siltä osin ja paha miinus.
Livessä Midtown Madness 3 on ehdotonta huvia, mutta valitettavasti vain 8 pelaajan voimin. Pelaajat voivat mittelöidä paremmuudestaan Hunterissa, Staywayssa, Checkpointissa, Capture the Goldissa, Tagissa tai leppoisasti Cruisessa kruisaillen. Hunter-tilassa yksi pelaaja aloittaa poliisina ja yrittää saada muita pelaajia kiinni hipan hengessä. Stayawayssa yksi pelaaja pitää hallussaan kania, jota pitämällä saa itselleen pisteitä. Se, joka saavuttaa ensimmäisenä asetetun rajan, tai se kenellä on eniten pisteitä kun aikaraja kuluu umpeen, voittaa. Capture the Goldissa nimen mukaisesti täytyy napata kulta ennen muita ja kuljettaa se tiettyyn paikkaan. Tagissa eli hipassa yksi pelaaja on hippa ja hänen täytyy yrittää siirtää sitä osoittava tila jollekulle muulle. Se jolla on tämä hippa-status kun aikaraja kuluu umpeen, joutuu pois pelistä.
Yllättävänkin kovassa käytössä ja suosiossa Live-pelaajien keskuudessa on Cruise, jossa ei ole juurikaan päätä eikä häntää. Pelaajat voivat tutustua kaupunkiin, sen salapaikkoihin ja kisailla vaatimattomissa itse keksimissään kisoissa. Useimmiten tasoittaakseen puntit käytetään poliisiautojen kaltaisia autoja, tai rajataan kaupungista tietty alue Matrix-tyylisellä seinällä. Turhauttavia on kuitenkin sellaiset serverit, joissa poliisiautolla täytyy saada kiinni muut pelaajat, jotka käyttävät nopeinta autoa ja koko kaupungin laajuisella alueella. Peli-ilo kuolee siihen paikkaan, kun konnan takavalot häviävät kaukaisuuteen.
Luonnonoikkuja
Suurta ihmetystä aiheuttavat luonnonläheiset puut, jotka päästävät ajoneuvon läpi, mikäli mittari sojottaa 60km/h tai enemmän. Kahden puun välissä ollessa tulee kovin usein mietittyä, miten oikein joutui tähän epämukavaan tilanteeseen. Valitettavasti tämän kaltaisia bugeja on turhauttavan paljon. Liven yhdestä moninpeli-moodista, Hunterista, löytyi toinen epätavallinen. Mikäli sinut napataan tunnelissa, parkkitalossa tai jonkin rakennuksen alimmassa tasossa, joudut rakennuksen katolle.
Efekteiltään Midtownista tulee mieleen yksi Xboxin julkaisupeleistä. Wreckless tarjosi saman kaltaista graafista ilotulitusta, mutta suppeammilla mahdollisuuksilla. Vaikka MM3:ssa on täysin lisensoidut autot, kolarit jättävät jälkeensä hyvin vähän tuhoa. Autot hajoavat toki sekä kosmeettisesti että ajokyvyllisesti, konepellit ja takaluukut irtoilevat ja lasit menevät sirpaileiksi. Mitä huonommassa jamassa auto on, sitä heikommin se toimii. Kuntoa indikoi eräänlainen mittari nopeusmittarin alapuolella. Auton hajotessa joutuu odottamaan hetken aikaa niin sanottua rangaistusta, jonka jälkeen auto on taas uuttavastaavassa kunnossa. Silti hajoamisella ei ole suurempaa vaikutusta muissa pelitiloissa kuin Tagissa, jossa pelistä joutuu ulos auton hajottua. Isommissa myräköissä ruudussa tapahtuvasta toiminnasta ei toisinaan meinaa ottaa selkoa, jolloin ruudunpäivitysnopeus tippuu rankasti ja ajamisesta tulee sekavaa, tosin tämä vaiva ilmenee vain Liven Stayaway-, Tag- ja Capture the Gold-pelimuodoissa.
Määrä ja laatu harmoniassa
Erilaisia bensannielijöitä löytyy 32 erilaista, joista on aluksi valittavana kahdeksan. Undercover-työn edetessä, Blitz- ja Checkpoint-ajojen tuottaessa tulosta, alkaa autoja virrata joka tuutista. Kun kaikki autot on kerätty, voidaan siirtyä erilaisten maalauksien keräämiseen. Autosta riippuen, Pariisista ja Washingtonista löytää autolleen vähintään yhden uuden maalauksen. Valitettavasti mikäli maalauksen halajaa, se täytyy saada juuri sillä autolla, mille se kuuluukin. Kaikkien maalausten löytämiseen vierähtää kyllä jokunen tovi.
Loppujen lopuksi ja muutaman viikon pelaamisen jälkeen tulee miettineeksi, onko Midtown hintansa arvoinen? Yksinkertainen kysymys, mutta vastaaminen on erittäin hankalaa. Se mikä saa palaamaan Midtown Madness 3:n pariin on Live-tuki, ilman sitä MM3 vaikuttaa jokseenkin tyhjältä. Yksinpelinä siitä ei saa huvia kau'aa, eikä siitä ole moninpeliksi, kahden pelaajan turvin kun ei ihmeitä tehdä. Toisaalta, humoristinen Undercover-työ tarjoaa huvia joksikin aikaa - Hauskaa niin kauan kun sitä kestää - mutta siihen loppuukin hyvät puolet yksinpelistä. Liven omistajille päätös on yksinkertaisempi. Mikäli halajaa kunnon kruisailua ja sen ohessa myös muutakin tekemistä, on Midtown ansainnut paikan hyllyssä.
