MotoGP

 

Namco
on ottanut tehtäväkseen kääntää
pelihalleista tutun GP 500:n PS2:lle. Luultavasti tästä
johtuen mitään erikoisempaa simulaatiota ei voi
odottaa, mutta onko tämä välttämättä
huono asia?

Alkuintron jälkeen huomaa tyylikkäät valikot,
jotka toimivat vieläpä suhteellisen nopeasti.
Tässä vaiheessa peli vaikuttaa vielä todella
tavalliselta, valittavissa on Arcade, Season, Time Trial
ja VS moodi. Arcadessa pelataan yksi kisa ilman aika-ajoja
tai vapaita harjoituksia. Lähtöruutu on siis 21
mikä ei ajamista haittaa sillä jopa Hard vaikeus
tasolla ja kahden kierroksen kisalla kilpailun voittaa harjoittelun
jälkeen helposti. Time Trialissa taas yksin ajetaan
mitä tahansa rataa. Time Trialin erikoisuus on kuudesta
haamuajajasta valittava vastus. Näin Time Trialista
on saatu keskimääräistä mielenkiintoisempi
pelimuoto. VS on kaksinpeliä jaetulla ruudulla. Laajakuva-TV:n
omistajia varmasti harmittaa se, että vaikka pelissä
on laajakuva-TV tuki ei kaksinpelissä ruudun jakosuuntaa
voi muuttaa, vaan se on aina horisontaalissa. 

Pelin
parasta antia on ehdottomasti Season moodi. Easy vaikeustasolla
yksi radoista puuttuu ja kausia ajetaan vain yksi. Myöskin
aika-ajot ja lämmittelyajot on unohtunut jonnekin. Moottoripyörät
on jaettu neljään luokkaan, A, B, C ja D. A luokka
on periaatteessa paras, mutta erot ovat kovin pieniä.
Easyllä luokan saa valita vapaasti ja talli ei aseta
minkäänlaisia vaatimuksia menestymisen suhteen.
Normalilla  aika-ajot ja lämmittely on saatu jo
mukaan. Aika-ajoissa annetaan tietyn verran aikaa ja siinä
ajassa kerkeää ajaa noin kolme kierrosta. Paras
kierros jää voimaan ja sen perusteella määrätään
lähtöruutu. Lisäksi jokaisella radalla on
tietty raja joka pitää rikkoa päästäkseen
itse kisaan. Tämä on aina todella helppo rikkoa
eikä sen suhteen tule minkäänlaisia ongelmia.
Normalilla ei myöskään saa valita tallia
vapaasti ja tallia antaa jonkin tavoitteen esim. sijoitu
kaudessa 16:sta parhaan joukkoon. Mikäli tätä
ei suorita tallilta tulee kenkää. Hardilla mukaan
on saatu kaiken aikaisemman lisäksi oikaisusta koituva
10:n sekunnin aikasakko. Kilpailun jury tuntuu tosin antavan
rangaistuksia liiankin innokkaasti ja pienestä nurmikon
puolella poikkeamisesta saattaa jo rapsahtaa sakko. Seasonin
pahin puoli on sen helppous. Normal on itseasiassa Easya
helpompi, kiitos aika-ajojen. On huomattavasti helpompaa
lähteä kisaan 10 paremmalta puolelta kuin viimeisenä.
Hard tuntuu aluksi haastavalta mutta loppujen lopuksi on
sekin todella helppo. 

Pelin
lyhyyttä on yritetty paikata Challenge moodilla. Pelissä
on 54 challenge tehtävää jotka vaihtelevat
yhden sektorin nopeasta ajamisesta 15 ajajan ohittamiseen
yhdellä kierroksella. Myöskin palkintoja on uusista
mopoista(esim. Kolona) väärinpäin ajettaviin
ratoihin ja valokuviin ratamoottoripyöräilijöistä.

Peli
perustuu FIM:n 500 kuutioisiin ratapyöriin. Tarjolla
on aluksi 12 pyörää (myöhemmin saa muutaman
lisää) ja viisi aitoa rataa. Tämä onkin
ehdoottomasti pelin pahin moka, sillä 5 rataa ei jaksa
kovin kauan innostaa. Vaikkakin nämä radat jotka
sijoittuvat Espanjaan(Jerez), Iso-Birtanniaan(Donington),
Ranskaan(Paul Ricard) ja Japaniin(Motegi ja Suzuka) ovat
hienosti mallinnettuja on 5 rataa ihan liian vähän.
Tosin kuin F1 peleissä, MotoGP:ssä ei olla kukaan
tunnettu ajaja vaan pelissä ollaan oma itse. Tämä
on ehdottomasti parempi kuin F1:sten oikeat ajajat sillä
on paljon mielekkäämpää yrittää
pitää tallipaikka/yrittää päästä
parempaan talliin. Ilmeisesti FIM lisenssi on vapaampi kuin
FIA:n vastaava.

Loistava
pelattavuus onneksi puolestaan korvaa viittä rataa.
MotoGP:ssä voi erikseen valita onko pelattavuus
simulaatio vai ei. Jos simulaation ottaa pois päältä
ajaminen on naurettavan helppoa ja tylsää. Pyörä
ei kaadu millään, paitsi kun seinään
osuessa. Simulationin ollessa päällä pitääkin
olla kokoajan varuillaan että mutkiin tullessa ei jarruta
ja käänny liian ankarasti ja pois lähdettäessä
ei kaasuteta liikaa. Tämä johtaa pyörän
huimiin lentoihin ja liian usein tapahtuneena keskeytykseen.
Tärinää on käytetty vähän
mutta nerokkaasti. Etenkin mutkista lähdettäessä
ohjaimen tärinän perusteella voi helposti seurata
milloin kaasua pitää laskea.

MotoGP
on myöskin ensimmäinen PS2-peli jossa analogiset
napit toimivat kunnolla. Tätä hommaa helpottaa
alalaidassa näkyvät palkit joissa näkyy kuinka
paljon nappeja on painettu. Tämä ei kuitenkaan
allekirjoittaneelle sovi, sillä liian usein tulee hävittyä
sekunteja sen johdosta että nappeja ei paina tarpeeksi
lujaa. Onneksi nappien analogisuutta ja paikkoja voi vaihdella
todella vapaasti.

Grafiikka
on toimivaa. Yksityiskohtia on kivasti, framerate on tasaisen
sulava ja maisemat piirretään niin pitkälle
kuin silmä kantaa. Tämä pätee myös
kaksinpelissä. Grafiikka on selvästikkin PS2:n
ensipeleistä(MotoGP kuului Jenkkien julkaisupeleihin
vaikka Euro-käännös tulikin keväällä)
sillä virheitä on paljon. Sahalaitoja on, mutta
vieläkin häiritsevämpänä grafiikka
välkkyy todella paljon. Myöskin vauhdin hurma
on todella huono ja aluksi peliä onkin vaikea pelata
kun mutkat menevät kokoajan pitkiksi. Näihin mokiin
onneksi tottuu nopeasti. Lisäksi ulos radalta ajaessa
nurmikko tai hiekka muuttuu oudoksi mössöksi.
Hienot replayt pitää myöskin huomiodia.

Pelin musiikki on ehdottomasti yhtä hirveimmistä
mitä PS2 peleissä on. Outoja samaa toistavia teknoraitoja
kyllä on reilusti yli kymmenen, mutta kaikki ovat yhtä
kamalia. Moottorin äänet toimivat, mutta jäävät
kamalan musiikin varjoon. Onneksi musiikit voivat kytkeä
pois.

Kokonaisuutena MotoGP kuuluu sarjaan hyvä yritys,
ensikerralla paremmin. Pelillä on selvää
potentiaalia kunhan sisältöä saadaan enemmän
ja simulaatiota lisää. Onneksi jatkoa on jo 


luvassa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi