Summoner

Herättäjä

"Syntynyt
kohtalosta, kasvattajana ennustus, valittu pelastajaksi
ja määränään on tuhota". Näin mainostaa tämän hieman yllättäen
tulleen roolipelin kansi. Seuraavassa kerromme hieman lisää,
onko itse peli yhtä mahtipontinen kuin kantensa.


Alkuvalikosta uuden pelin aloitettua lyödään eteen alkudemo
jossa kerrotaan pelihahmon, Josephin, historiasta. Ollessaan
yhdeksänvuotias Josephin kotikylään hyökättiin ja Joseph
loitsi esiin olion, joka tuhosi siinä temmellyksessä kotikylän
viimeistä piirtoa myöten. Vimmastunut Joseph heitti sormuksensa
kaivoon ja vannoi ettei enää ikinä käyttäisi voimiaan. Tilanne
kuitenkin muuttuu kun hänen uuteen kotikyläänsä Masadiin
tulee eräs kaunis päivä sotajoukko tarkoituksenaan ensisilmäyksellä
pistää paikka matalaksi mutta myöhemmin käy ilmi että tarkoituksena
on tappaa erityisesti Joseph.


 


Kulkuri ja joutsen


Pienen
paniikkilähdön jälkeen Joseph päätyy Lenelen kaupunkiin
tarkoituksenaan etsiä käsiinsä kasvatti-isänsä Yago. Käy
ilmi että sotilaat olivat naapurivaltion, Orenian keisarikunnan,
lähettämiä. Nahistellessaan tietään kohti kuninkaan linnaa
(Joseph saa kuulla Yagon olevan kuninkaan neuvonantaja)
Joseph törmää muutamaan vanhaan tuttuun sekä Flece nimiseen
naisvarkaaseen joka neuvoo Josephille viemärireitin linnaan
vartijoiden osoittauduttua haluttomiksi päästää maajussiamme
sisään.


Taisteltuaan tiensä läpi viemäriötöjen (mikähän klisee siinä on että aina pitää kiertää viemärin kautta roolipeleissä?) Joseph ja Flece pääsevät kuninkaan linnaan. Siellä Flece hiippailee aitoon MGS tyyliin Yagon luo joka kertoo mistä on kyse. Ennustuksen mukaan Murod, Orenian keisari, haluaa päästä Josephista eroon, koska Josephilla on Summonerin-merkki ja ennustuksen mukaan Summonoija (mikälie herättelijä olisikaan käännettynä, en käännä koska se olisi kuitenkin väärin) tulee Murodin tappamaan. Yllättävää kyllä Murod ei tuota purematta niele.


Yagon kerrottua taustoista perusteellisesti, annettua Josephille
ensimmäinen mörönherätyssormus ja jatko-ohjeet (sekä tietysti
kaupungissa varastojen täydentämisen jälkeen) lähtee Joseph
matkaansa, tarkoituksenaan etsiä loput kolme sormusta ja
käydä vetämässä Murodia lättyyn ennen kuin Murod tekee saman
hänelle.


 


Katsokaa, tuomiokirkko!


Ensivaikutelma
pelistä on myönteinen, onhan tekijänä sentään ennakko-hypetetystä
Red Factionista tunnettu Volition eikä peli alkumetreillä
muutenkaan takertele. Alkudemon jälkeen peli alkaa opastamaan
pelaajaa läpi kontrollien sitämukaa kun tilanteita tulee
vastaan ja tarpeeksi hyvin kyllä opastaakin. Kontrollit
toimivatkin hyvin, muutaman napin vastatessa loitsujen ja
taitojen pikakäytöstä, vasemman tatin ohjatessa miestä ja
oikean kameraa sekä nuolinappien toimiessa lisähyökkäyksien
palveluksessa. Tosin minä jäin kaipaamaan MGS-kontrolleja
siinä Flecen hiippailukohtauksessa, nämä eivät ehkä siihen
ole täysin suunnitellutkaan.


Grafiikasta riittää kehumista ja haukkumista. Haukkumisen puolelle menee se että peliin ei ole saatu lukittua tasaista FPS-määrää vaan välillä peli pyörii sulavasti 50fps ja välillä tippuu raivostuttavasti alle 20fps-tason. Toinen huomautus liittyy pelin piirtoetäisyyksiin. Maailma ei suinkaan ole kokoajan sumussa 150m päässä vaan pelin ulkoilman piirtoetäisyydet ovat kieltämättä välillä aika surkeita. Asiaa ei auta välillä todella huonon näköiset tekstuurit jotka kauempaa ovat huonoja ja lähempänä näyttävät hyvältä vain ottaessa zoomia pois. Lisäksi välillä tuntuu että pelimaailman kaikki muut hahmot on tehty huolellisemmin kuin Joseph, joka tuntuu olevan ainakin minun mielestäni koomisen nälkiintyneen näköinen verrattuna muihin henkilöihin.

 

On
siinä grafiikassa myöskin hyvät puolensa. Kaupungit ovat
tehty sopivalla variaatiolla ja kaupunginosat suunilleen
näyttävät siltä mitä pitääkin eikä vain samat rakennukset
eripäin. Linnan lähellä olevaa plaza-aluetta leimaa sopiva
mahtipontisuus joka korostuu huippuunsa upeassa kirkossa
jossa piispa kerrankin selittää kädestä pitäen uskonnon
perusteet läpi. Pelihahmoilla on yllään todellakin se mitä
heillä on yllään ja sivuhahmotkin ovat elävän oloisia, katujen
ollessa täynnä elämää. Sisätiloissa pelimoottori näyttää
kyntensä kuten näyttävät myöskin tilojen suunnittelijat.
Linnan talvipuutarha on koristeltu patsailla ja kirkko näyttää
kerrankin tuomiokirkolta pyhän siivouskomeron sijasta. Myös
joissain ulkoilmatiloissa on meno kunnossa. Metsässä ja
niityillä tulee kerrankin paikallaolemisen tunne, lähinnä
mielestäni hyvin tehtyjen puitten ansiosta.

Äänimaailma pelissä on aika neutraali, ääninäyttelijöiden hoitaessa hommansa kohtuullisella eläytymisellä. Musiikki on hyvää, ollen sekoitus keskiaikaista musisointia ja nykyaikaisempaa pop-komppia. Musiikki vaihtuu onneksi tilanteen mukaan ettei joudu gregoriaaniselta kuulostavan kuoron laulaessa pätkimään luurankosotilaita öisellä nummella.

Pelimaailma perustuu lievästi kliseisen juonen päälle mutta
on sen verran hyvin toteutettu ettei se pääse häiritsemään
niin pahasti kuin voisi. Kaksiteräisenä miekkana pelissä
on sen laajuus. Vaikka isoihin kaupunkeihin on helppo jäädä
eksyksissä haahuilemaan ja etsimään haluamaansa kauppaa
tai henkilöä, on laajuus mukava lisä jättäen monet näkemäni
roolipelit varjoonsa. Laajuuden ansiosta pelistä kyllä löytyy
sivutienestejä niitä kaipaavalle, ehkä jopa liiankin kanssa.
Lisäksi peli vaatii pienoista oma-alotteisuutta verrattuna
moniin japanilaisiin mutta ei mitenkään valtavia määriä.

 

Lopussa kiitos seisoo.

Hieman turhankin räikeästi läpipaistavista ongelmista ja hiomattomuuksista huolimatta tämä on suhteellisen kelpo roolipeli niistä pitäville. Ainakin minä yllätyin positiivisesti tästä vaikka peliä pilaakin turhat ongelmat. Ja jos raha ei tee tiukkaa ja harrastaa ihan oikeita roolipelejä, kannattaa tämä peli hankkia ihan Credits-videon lopussa olevan loppukevennyksen takia (kiitoksia XShavalle huomautuksesta).

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi