NHL 07

NHL 06 jätti jälkeensä ristiriitaiset ajatukset sarjan tulevaisuudesta. Ei epäilystäkään, etteikö jatkoa seuraisi, mutta melko ponneton viimevuotinen näytös sai suhtautumaan seuraavaan osaan vähintään skeptisesti. Kaiken päälle vielä ilmoitettiin, että Xbox 360:n versio olisi lähes täydellinen ja siis eri kuin muille julkaistava virtuaalilätkä. Samalla vanhat alustat ja PC saisivat vain kevyen päivityksen – viimevuotisen pelin uudella vuosiluvulla. Täytyy sanoa, että EA Sports osaa yllättäen yllättää näyttäessään, miten pienillä muutoksilla piristetään sarjaa. Vanhankin sukupolven NHL 07 osoittautuu varteenotettavaksi tekijäksi ja on hyvä jääkiekkopeli.

Syksyn ensimmäisen lätkän kokoonpanotilanne ei ole suomalaisten osalta järin kehuttava, koska taalaliigan maalivahtimme ovat sangen aliarvostettuja. Stanley Cup -finaalissa torjuneen Jussi Markkasen keskiarvo sijoittuu alle 80, Lehtonen, Niittymäki ja useimmat muut maamme torjujalahjakkuudet on rankattu vain hitusen päälle kahdeksankympin. Ainoastaan Miikka Kiprusoff on arvoltaan - varsin oikeutetusti - hieman yli 90. Kanukkivahtien yliarvostaminen näkyy korostetusti ja vie makua mukanaan. Muista suomalaisista on turha kuvitella löytävänsä Peltosta Floridassa, Bäckströmiä Minnesotassa tai Norrenaa Columbuksessa. Virtuaalisen SM-liigan kokoonpanot eivät myös ole kovin ajan tasalla NHL-karkureiden kummitellessa ja pelaajien tasojen vaikuttaessa välillä tuulesta temmatuilta.

Muutoksia saa joka tapauksessa helposti tehtyä, ja puuttuvat kaverit saattavat löytyä maajoukkueista. Harmi vain, ettei pelaajien virtuaaliuraa voi lopettaa, joten luistimet naulaan lyöneet Primeau ja Savage siirtyvät pelissä sopimuksen purkamisella vapaiksi agenteiksi. Verkkopeliin kirjautuessa tarjotaan onneksi mahdollisuutta ladata tuoreempia kokoonpanoja muistikortille.

Ajankohtaisuuksista puheen ollen Buffalo Sabresin uudistuneet pelipaidat eivät ehtineet mukaan, mutta Mighty-sanan nimestään pudottaneen Anaheim Ducksin vermeet kylläkin. Hassuna yksityiskohtana jälkimmäisen joukkueen fanit pitävät yhä vanhanmallisia pelipaitoja päällään; ikään kuin eivät olisi vielä raaskineet ostaa kolmensadan dollarin kopioita. Tosin näin ei ole Xbox 360 -versiossa.

Timo jäissä

NHL 07 tuntuu reilun puolen vuoden tiiviin 2k6-putken jälkeen yllättävän hyvältä. Pikkuriikkisen 06:sta terästetty ulkonäkö viehättää ja on kliinisyydestään huolimatta samalla tarkkuudessaan lähetysmäinen. Välkkyvät tekstuurit pistävät välillä silmään, mutta muutoin ilme suoriutuu lähes tyylipuhtaasti vanhemman konsolisukupolven lätkäesityksenä.

Lähetysmäisyydestä ei tosin voida vieläkään antaa pisteitä EA Sportsin hankkimalle ESPN-lisenssille, koska sitä ei hyödynnetä pelissä lainkaan. Laadukasta urheilumediaa enemmän esillä on jopa muuan automerkki, joka näkyvästi tarjoaa otteluiden kolme tähteä ja rankkarimoodin.

Lätkälähetysten linja on muuten tuttu edellisosasta, ja matsit selostaa parivaljakko Mika Saukkonen ja Timo Jutila, joiden selostuksen taso ei ole noussut. Toisto ja heikko ääntäminen kuvaavat puheita parhaiten: ”ai-ai, tolppa!”-huuto sekä väärinlausuminen muun muassa Boucher’n ja Charan kohdalla särähtävät korvaan matsista toiseen. Muutenkin puhe kuulostaa hiukan kapulakieliseltä ja sanatarkasti englanninkielisestä käsikirjoituksesta käännetyltä. Äänessä kuuluu myös aste epävarmuutta saaden selostuksen välillä haparoimaan ja hidastelemaan. MM95-kapteeni Jutikin tekee parhaansa kuulostaakseen erinomaisen tympääntyneeltä. Suoraan lapulta lukemisen sijaan voisi pistää vähän eloa siihen hommaan!

Musiikit edustavat onneksi leppoisampaa sorttia kuin viimeksi, joten nyt niitä ei tarvitse kytkeä pois heti kättelyssä. Suomalaisuutta on eksynyt soittolistallekin, jolla kuullaan tamperelaisen Bloodpit-yhtyeen ihan menevää Platitude-biisiä. Äänimaailma kuulostaa kohtuullisen laadukkaalta, vaikka SM-liigan ulkomaalaisvahvistusten määrästä huolimatta on vaikea uskoa, että kaikki jannut huutelisivat jäällä englantia toisilleen.

Massa näkyy, mutta älä ihmeessä laihduta!

Animaatio on pääpiirteittäin laadukasta, eli ainakaan väärään suuntaan ei ole pahemmin menty. Tunnelma kerää autenttisuuspisteitä kiekkoilijoiden osoittaessa mailallaan aukkoja puolustuksessa ja pitäessä yhä toista luistintaan siniviivan oikealla puolella paitsion välttämiseksi. Puutteina pelaajien liikehdintä on ajoittain kaavamaista ja peruuttamatonta esimerkiksi taklauksissa, joiden transitio ei näytä aivan yhtä sulavalta kuin 2k-sarjan peleissä. Muutoin yhteentörmäyksissä, joko taklatessa tai ilman, pelaajien massa näkyy uskottavasti lamaannuttavana voimana. Luistelussakin jäkiksen jalka painaa, mikä tosin yleensä ilmenee pienikokoisten pelaajien ylivertaisena sprinttauskykynä, kun taas isommat kaverit jäävät kauas taakse ruikuttamaan. Vertailun vuoksi Xbox 360 -version liike on merkittävästi keveämmän oloista.

Kiekon fysiikat sen sijaan ovat oma lukunsa. Vaikka kiekko karkailee - aina tietyn matkan jälkeen - kuljettaessa, pysyy se silti lavassa liiman lailla moken alueella. Tietokoneen ohjaamat puolustajat saavat pelivälineen maaliviivalta maagisesti haltuunsa, vaikka sen reitti näyttäisi hidastuksessa vievän omiin. Kummallisesti kiekko myös joskus siirtyy kesken molarin keskivartalotorjunnan ränsään, eikä aina noudata tuntemiamme fysiikan lakeja rännissä liitäessä. Musta kumimötikkä kulkee mieluummin reunaa myötäillein kuin kimpoaa siitä. Tämä, jos mikä, näyttää sangen hämärältä. Valtaosan ajasta kiekko sentään käyttäytyy uskottavasti liruen patjojen välistä ja pomppien varusteista.

Ruudunpäivityksen hidastelua esiintyy lähes ainoastaan uusintatilassa, joka tuntuukin raskauttavan konetta eniten. Peli saattaa jopa kaatua ärräpää vieköön, mikä viimeistään sammuttaa halut katsoa tilanteita uudestaan. Harmillisesti maalit näytetään maalauksen jälkeen vain yhdestä kuvakulmasta. EA Sportsin ja 2k Sportsin soisi pikkuhiljaa noteeraavan pelaajien vaatimattoman pyynnön jääkiekkopelistä, jota pelatessa ei tarvitse pelätä edistymisensä katoamista.

Hidasteluun aiemmin syyllistyneet valikot toimivat yhä pienellä viiveellä, mutta edistystä on tapahtunut aavistuksen verran. Odottelemaan joutuu silti pelin simuloidessa tapahtumia aina muista matseista etusivunjuttuihin. Ottelua edeltävät lataustauotkin vievät tovin jos toisenkin. Puolestaan tahalliselta hidastelulta tuntuu, kun Dynasty Modessa™ oman koitoksen jälkeen pakotetaan katsomaan päivän muiden matsien tulokset, pelaajien viretilat ja kausitilanne.

Uutta uuttakin...

07-osan suurin parannus kaikilla alustoilla on uudistettu, enemmän tattipohjainen ohjaus. Oikeanpuoleinen analogitatti pääsee suurempaan rooliin, kun sillä hoidetaan syötöt ja aloitukset. Lämärit ja rannelaukaukset lähtevät puolestaan päällekkäisillä olkanäppäimillä, ketjut ja taktiikat ristiohjaimella. Perinteisiä kolmio-, ympyrä-, rasti- ja neliönäppäimiä käytetään vain puolustuspeliin, ohjattavan pelaajan vaihtoon ja muuhun kikkailuun. Hyökkäyspäässä niitä ei tule edes pahemmin paineltua, koska vasemman tatin veivaus on harhautuksista käytännöllisin ja luontevin.

Tattialoitukset tuntuvat ja näyttävät aiempaa aidommilta, sillä niihin on eksynyt sekä enemmän vääntöä että arvaamattomuutta. Joskus kiekko saattaa lirua ohi pelaajien, jotka ovat jääneet painimaan vastapuolen vastineidensa kanssa. Aluksi tuntuu oudolta veivata analogitattia napinpainalluksen sijaan, mutta parin matsin jälkeen aloitusvoitot siirtyvät pelaajalle ehkä liiankin vaivattomasti.

Uudistunut systeemi on muutenkin mainio, ja vihdoin oikea tatti saadaan kunnolla käyttöön. Olkanäppäimillä laukaisu viehättää napakkuudellaan ja ennen kaikkea nopeudellaan. Saa nähdä, siirtyykö tästä asettelusta Xbox 360 -version vastaavaan, mikäli moinen ohjaus tuodaan muillekin alustoille. Systeemi on kokolailla helposti opittava ja hallittava verrattuna 2k-sarjan hankaliin olkanäppäinyhdistelmiin. Uusi ohjaus vain helpottaa syöttöjä rajusti, mikä nostaa passausprosentin aika lähelle sataa.

Puolustuspeliäkin on rukattu uuteen uskoon. Tattia heiluttamalla voi 2k6:n tyyliin lakaista mutta myös kampittaa hyökkääjiä. Tämän, kiekon eteen syöksymisten ja taklausten ohella puolustuspäässä ei oikeastaan muuta tarvitsisikaan. Omalla toiminnallaan onkin ajoittain jopa vaikea saada jäähyjä, mutta alivoimaa joutuu silti pelaamaan. Tekoälylliset tiimikaverit tuppaavat ottamaan rangaistuksia jatkuvalla syötöllä, ja vastapuolen vihellysten määrän tasoittamiseksi jäähyherkkyys on nostettava asetuksista korkeimmalle. Yleisin tuomio tulee korkeasta mailasta, jonka uusinnassa näkyy aina sama tekotapa: vastustajan päähän kohdistuva koukkaus takaapäin. Noin rumaa temppuahan ei taalaliigassa harrasta kuin Justin ”Koivun teloja” Williams. Tappelut ovat tylsää räpellystä, johon kyllästyy ensimmäisen nähtyään.

... vanhanvanhan ohella

EA Sportsin NHL-sarja ei tarjoa yhtä paljon peliasetusten säätövaraa kuin 2k-kilpailija, minkä vuoksi lätkästään on vaikea saada mieluista. Esimerkiksi maalivahtien torjuntaominaisuuksia ei pysty säätämään lainkaan. Oletusasetuksilla kiekkoilu näyttää naurettavan nopealta, mutta hitain tempo tuntuu taas liian köykäiseltä. Suurin ongelma on sittenkin laukauksien ja maalien suhde. Tietokone laukoo todella vähän: viiden minuutin erillä joukkueiden yhteenlaskettu laukausmäärä saattaa näyttää alle kolmeakymmentä. Sen vuoksi onkin outoa, miten paljon maaleja syntyy. Rökälenumerot eivät ole harvinaisia, mikä sotkee täydellisesti maalivahtien torjuntaprosentit ja päästettyjen maalien tilastot. Välttämätön siirtyminen vaikeimmalle vaikeustasolle korjaa onneksi hivenen, ja tietokonekin muuttuu aggressiivisemmaksi. Silti lyhyen ajan kuluessa tekoälyltä loppuu haastavuus. Moisen sattuminen kesken dynastiakauden verottaa mielenkiintoa ankarasti. Kaiken päälle nykyisellä systeemillä samoja joukkueita vastaan joutuu ottelemaan entistä useammin.

Muut pelimuodot eivät uutuudellaan pääse loistamaan, vaan mukana on jälleen erilaisia maalikarkeloita yksin tai neljän kaverin kanssa joko mokea taikka muutamaa puolustajaa vastaan. Hauskaa ajanviettoa nämäkin, joskin mukaan eksyneet pienet bugit pääsevät häiritsemään. Kerrankin mittely seisahtui, kun pistemittari lopetti yhtäkkiä laskemasta maaleja.

Verkkopelikään ei ole paljoa viime kerrasta muuttunut. Pelaajia tapasi paljon Jenkkilästä ja Kanadasta alkuvaiheessa, jolloin eurooppalaiset eivät olleet vielä vanhan sukupolven versiota omaksuneet. Yhteydet eivät ainakaan allekirjoittaneella kehuttavasti pelanneet, vaan verkkoviive vaivasi mannertenvälisiä otteluita. Lisäksi viime versiosta tuttujen rankkaavien matsien asetuspakotukset eivät maita, sillä niiden versio lätkästä on aivan liian nopeaa makuuni.

Näkyvästi hitusen parempi

NHL 07 on selvästi ja eritoten paperilla vain pieni parannus edelliseen. Lätkäfaneille se menee, koska uusin lätkä on kuitenkin aina uusin lätkä, eikä kokoonpanomuutoksia välttämättä jaksa vanhaan versioon rukkailla. Varsinkaan, kun edellisosien tukeminen verkkopäivityksillä ja muulla kivalla, kuten EA:n tapauksessa palvelimillakin, lakkaa uusien osien myötä. Vähemmän fanaattisten lajin tai sarjan ystävien kannattaa miettiä ostopäätöstään, jos NHL 06 löytyy jo hyllystä taikka sitten odottaa kilpailevaa tuotosta. Jääkiekkopelinä PS2:n nollaseiska toimii ja antaa 2k-sarjallekin kovan vastuksen. Tiedä sitten, kumpi kauden virtuaalilätkistä selviytyy syksystä voittajana, sillä toinen kilpailijoista ei ole vielä edes selviytynyt markkinoille.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi