Just Cause

Eidoksen avaus Xbox 360:lla on ollut sangen onnistunut. Etenkin Tomb Raider: Legend oli Lara Croftilta hieno paluu juurille, ja Hitman: Blood Money piti neliseiskan mainetta yllä. Kolmantena pyöränä mukaan tulee ruotsalaisen Avalanche Studiosin Just Cause, jonka lähtökohdat ovat todella herkulliset: Agentti Rico Rodriguezin leikkikenttänä toimii kokonainen minivaltio nimeltään San Espirito, jonka uskotaan piilottelevan massatuhoaseita. Tavoitteena on saada alulle vallankumous ja hoidella diktaattori Salvador Mendoza pois päiviltä siinä sivussa.

Vauhdikas unelmaloma etelässä

Ensimmäisenä Just Causessa silmään pistää komea ulkoasu, sillä ruotsalaisstudion oma pelimoottori puskee ruudulle uskomattoman komean paratiisin. Värejä ei ole pelätty käyttää, vaan maailma suorastaan herää henkiin vuorokausikierron aikana. Kuvat eivät tee oikeutta tälle pelille. Taivas on syvän sininen, kasvit vihannan vihreitä ja mereen tekisi mieli pulahtaa uimaan. Upea valaistus korostaa väriloistoa auringonlaskuineen. Näkyvyys on huima ja kaukaakin katsottuna maastoa peittää metsikkö, vaikka pienistä piirtovirheistä joudutaan kärsimään. Vesillä liikuttaessa ruudunpäivityskään ei aina pysy kurissa. Pahimpana piikkinä muuten niin ihastuttavan ulkoasun lihassa ovat yksinkertaiset hahmomallit ja kankeat animaatiot, joista etenkin päähenkilön kummallinen koikkelehtiminen pistää ikävästi silmään.

Rentoa tunnelmaa paratiisiin luo latinohenkinen musiikki, mutta vaihtelua saisi olla tällä saralla enemmän. Juonta kuljettavien välinäytösten ääninäyttelyt ja henkilöhahmot on luotu hieman pilke silmäkulmassa. Muutamat repliikit jopa naurattavat, ja Rico jaksaa laukoa nasevia heittoja kunnon camp-henkeen. Komiikkaa olisi voinut hyödyntää enemmänkin.

Pelimekaniikaltaan agenttitoiminta muistuttaa Grand Theft Autoa ja Mercenariesia, mutta varsinaisesta kloonista ei kuitenkaan uskalla puhua. Hiekkalaatikko on toki iso ja ajoneuvoja voi lunastaa vaivatta käyttöönsä, mutta muuten ajatukset pysyvät kaukana Rockstarin sarjasta. Pitkienkään matkojen taittaminen ei käy tylsistyttämään, sillä kyydin voi tilata amerikkalaisilta tukijoukoilta. Oman mausteensa railakkaaseen toimintaan antavat Ricon erilaiset temput, joita mies viljelee pitäen James Bondiakin pilkkanaan. Auton katolle hypätään vauhdista vaivattomasti, ja helikopterista syöksytään vapaapudotukseen, jonka päätteeksi aukaistaan turvallisesti liitovarjo pari sekuntia ennen mahalaskua. Makealtahan se maistuu, kun korruptoitunut kenraali saa ansionsa mukaan tyylillä.

Jyrkkä paluu arkeen

Kun pöytä on katettu näinkin koreasti, on todella harmi, ettei potentiaalia lunasteta lähellekään täysin. Pikkaisen yllätyksetön juoni on nähty alle kymmenessä tunnissa. Saaristosta löytyy tehtävää sen jälkeenkin. Pelaaja voi avustaa paikallisia kapinallisia valtaamaan kyliä ja kaupunkeja tai vastaavasti taistella Rioja-järjestön rinnalla Montana-kartellia vastaan. Siinä missä juonitehtävät tarjoavat vaihtelua, sivuhommat alkavat maistua puulta nopeasti. Valtausmissiot toistavat samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen, eikä uutta koukkua anneta missään vaiheessa. Apu toki palkitaan turvapaikoilla, aseilla ja ajoneuvoilla sekä uusilla tehtävillä, jotka nekin ovat hyvin rajoittuneita kuvioiltaan. Lisäksi tarjolla on kilpa-ajoa kelloa vastaan sekä ympäri saaristoa siroteltujen tavaroiden keräämistä, jotka ovatkin mieluisempaa puuhaa vauhdintunteen ja komeiden maisemien ansiosta.

Just Causen rento linja jatkuu kontrollien puolella. Aseiden kanssa heiluessa ei tarvitse tähtäämisestä liikoja huolehtia, sillä peli lukitsee kohteet automaattisesti, jolloin pelkkä liipaisimen rämpyttäminen riittää. Vapaasti voi toki koittaa sihtailla Ricon olalta, mutta se on kovin hidasta ja kankeaa. Ajoneuvoilla liikkumisen perusteet on nekin helppo sisäistää, ja miehekkään agenttimme kömpelöön hyppelehtimiseen tottuu. Temppujen sujuva hallitseminen sen sijaan vaatii hieman harjoitusta. Näppäinten tehtävät vaihtelevat nimittäin tilanteittain, joten sormiensa kanssa saa olla tarkkana tiukoissa paikoissa. On sangen ikävää hypätä takaisin liekeissä syöksyvään helikopteriin laskuvarjon avaamisen tilalta.

Avalanche Studiosin esikoisen ongelma on selvä: sen tarjoama sisältö on liian rajoittunutta. Just Cause hurmaa aluksi visuaalisuudellaan, mutta pohja tulee nopeasti vastaan. Pienissä annoksissa paratiisissa seikkailu on hauskaa. Pidemmän päälle vihulaisten tekoälyttömyys ja kaavoihin kangistuneet tehtävät vievät kuitenkin touhusta parhaimman terän, eikä pelimaailmakaan kovin kiinnostava ole. Toiminta käy yksinkertaisesti tylsäksi. Pelimekaniikkaan ihastuneille tämä ei luonnollisesti ole ongelma, joten jos demo viehättää, kannattaa Ricon charmille antaa mahdollisuus. Allekirjoittanut jää joka tapauksessa odottamaan mielenkiinnolla ruotsalaisten seuraavaa projektia.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi