NHL Rivals 2004

EA:n NHL-sarjan valta-asemaa jääkiekkomarkkinoilla on jo muutaman vuoden ajan horjuttanut Segan NHL 2K -sarja. Microsoft on päättänyt heittää mukaan vielä oman tuotoksensa, NHL Rivalsin. Tilanteesta tekee mielenkiintoisen se, että pelisarjat käsittelevät jääkiekkoa hieman eri näkökulmista. Microsoftin NHL Rivals painottaa realismia ja Live-pelaamista, kun taas etenkin EA on keskittynyt toimivan yksinpelin luomiseen. Onnistuuko Microsoft murtautumaan mukaan jääkiekkopelien liigatasolle, vai jääkö peli 1. divisioonan puolelle?

Kiekkoilua Livessä

Yksi NHL Rivalsin valttikorteista on täysi Live-yhteensopivuus. Käytännössä jopa kymmenen pelaajaa voi osallistua samaan peliin linkkikaapelilla pelattaessa, Live-peleissä määrä on rajoitettu kuuteen ihmispelaajaan. Yksittäisotteluiden lisäksi Livessä on mahdollista pelata kokonainen kausi omalla joukkueellaan. NHL Rivals 2004 tukee myös Microsoftin XSN Sports -palvelua. Tekniseltä kannalta tarkasteltuna verkkopelin toteutus on täysin kelvollinen, eivätkä useammankaan pelaajan pelit kärsi suuremmista verkkoviiveistä.

Pelkästään yksinpelistä kiinnostuneille NHL Rivals tarjoaa kelpo kiekkoilua tekoälyvastustajia vastaan, sillä tekoälystä on kerrankin onnistuttu tekemään edes paikoitellen ihmismäinen. Esimerkiksi yli- ja alivoimapelaaminen ovat NHL Rivalsissa monta astetta pahimpia kilpailijoita edellä. Tekoälyssä on kuitenkin vielä muutamia ongelmia, sillä koneen hyökkäys- ja puolustuspelaaminen ei ole kovinkaan monipuolista. Vaihtelevalla taktiikalla pelaava ihmispelaaja ei tätä ongelmaa edes välttämättä huomaa, sillä monipuolinen pelinrakentaminen rikkoo herkästi koneen toistuvat kuviot.

Resurssien vajaakäyttöä

Graafisella puolella peli ei herätä ihastuksen tunteita, mutta toisaalta paljon rumempiakin pelejä on markkinoilla nähty. Kenttäpelaajien animaatiot on toteutettu sangen tyylikkäästi, ja paikoitellen tuntuu jopa siltä, että kentällä olisi polygonimiesten sijaan oikeita ihmispelaajia. Pelinkehittäjille täytyy tosin antaa pyyhkeitä maalivahtien yksipuolisesta animoinnista: torjunnat ovat liian usein samannäköisiä eikä tilannetta paranna ollenkaan se, että maalivahdit pysyttelevät pystyasennossa lähes jokaisessa torjunnassaan.

Pelaajien tunnistettavuus on hoidettu välttävästi, sillä ainoastaan suuremmat nimimiehet voi kasvonpiirteiden perusteella. Kyseinen asia vaivaa onneksi ainoastaan hidastuksissa, sillä pelin tiimellyksessä ei juuri ole aikaa kiinnittää huomiota pienimpiin yksityiskohtiin. NHL Rivalsia vaivaa paikoitellen epätasainen ruudunpäivitys, joka notkahtelee erityisesti keskialueen kahinoissa. Pahasti tämä ei pelaamista häiritse, mutta toisaalta pienellä lisähiomisella kyseinen ongelma olisi varmasti ollut voitettavissa.

Äänipuolella peli vajoaa syvään keskinkertaisuuden massaan. Mitään ihmeempiä on siis turha odottaa: yleisö hurraa, laidat paukkuvat ja eräsummeri soi. Vaikka selostajapari hommansa kohtuullisesti hoiteleekin, vaivaa ääniä paikoitellen aneemisuus, joka vie samalla myös osan pelin tunnelmasta pois. NHL Rivalsin musiikkipuoli ei onnistu herättämään juuri huomiota, mikä on toisaalta jääkiekkopelissä ihan hyvä asia. Mikäli musiikkipuoli kuitenkin ylittää ärsytyskynnyksen, voi pelissä soittaa omaa musiikkia Xboxin kiintolevyltä.




Syöttämisen sietämätön vaikeus

Pelaajien kontrollointi on NHL Rivalsissa melko suoraviivaistaa puuhaa. Perusnappien opetteluun kuluu muita urheilupelejä pelanneelta alle viisi sekuntia, mikä tekee varmasti monen pelaajan olon sangen kotoisaksi. Asian voisi tulkita omaperäisyyden puuttumisena, mutta useimmiten totuus on kuitenkin se, ettei ehjää kannata korjata. Ainoa pienempi uudistus verrattuna viime vuosien jääkiekkoihin on mahdollisuus hoitaa syöttäminen oikealla tatilla.

Valitettavasti kontrollit eivät yksinkertaisuudestaan huolimatta ole täysin vakuuttavia. Tarkkaa ohjaustuntumaa on kovin vaikea saada, puhumattakaan hienostuneesta syöttöpelistä. Useimmiten syötöt napsahtelevat vastustajan lapaan, mikä vaikeuttaa huomattavasti oman taktiikan toteuttamista. Läpisyötöt eivät onnistu juuri koskaan ja maltillisesta hyökkäyksen rakentamista on turha unelmoida. Oikealla tatilla syötettäessä tilanne on aavistuksen parempi, mutta syöttöpeliä vaivaa joka tapauksessa pieni epävarmuus.

NHL Rivals ansaitsee kiitosta erityisesti siitä, että mitään ehdottoman varmoja maalikikkoja ei pelissä ole. Suorat vedot tuntuvat uppoavan epärealistisen huonosti verkon perukoille, oli maskia maalin edessä kuinka paljon tahansa. Oikeastaan vain maalivahtien sylkemistä runsaslukuisista irtokiekoista voi päästä tuulettelemaan maalia tavallista helpommin. Maalinteon vaikeuttaminen on kieltämättä hyvä asia Live-pelejä ajatellen, joissa meno on paikoitellen aika railakasta.

Mielenkiintoinen paketti

NHL Rivalsin myyntivalttina mainostettu realismi jää osittain näkemättä, mutta kokonaisuus on silti mielenkiintoinen. Jo pelkkä hyvin toimiva Live-toteutus on monelle pelaajalle riittävä syy hankkia NHL Rivals 2004. Kontrollien kankeus kuitenkin estää kokonaisvaltaisen pelitunnelman syntymistä, vaikka mukaan onkin saatu hyviä ideoita, kuten esimerkiksi tappelussa muuttuvat kasvonilmeet. Nykyisellään peliä saattaa löytää jo alennuslaareista, mikä lisännee monien kiinnostusta peliä kohtaan. Mikäli EA:n tai Segan NHL-sarjan jäsenet tuntuvat liian samanlaisilta, kannattaa tutustua Microsoftin kiekkoiluun.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi