Paras pulmapeli sitten The Witnessin

Fysiikan lakien mukaan toimivia pulmia, omituisia laitteita ja kaiken keskiössä epätietoinen naissankari.
Mutta ei enempää Portalista, koska arviossa on Q.U.B.E. 2.

Boom goes the dynamite!

Edellinen vertaus Valven menestyssarjaan on ehkä hieman epäreilu, koska brittiläinen Toxic Games painii täysin eri kokoluokassa jättimäiseen Valveen verrattuna. Loppujen lopuksi kaikkia ensimmäisen persoonan pulmapelejä peilataan kuitenkin Portaliin – teokseen, joka periaatteessa loi kyseisen genren – joten ei tehdä indiestudion kohdalla poikkeusta. Tyylikäs Qube 2 kestää kaiken lisäksi vertailun yllättävän hyvin, sillä jatko-osa parantaa joka osa-alueella kolmen vuoden takaisesta debyytistä. Ja ottaa edelleen vaikutteita myös esikuvaltaan.

Vuonna 2015 konsoleille julkaistu Q.U.B.E.: The Director’s Cut sai alkunsa yliopiston lopputyöprojektista. Viihdyttävä pulmailu rakentui jättimäisen, maapalloon törmäämässä olevan kuution ympärille. Pelaaja ratkoi sokkelomaisen kapistuksen sisällä esteitä edetäkseen kohti pelastusta. Teos tarjosi nokkelia puzzleja, mutta lopputuloksessa näkyi pienen kehitysporukan rajalliset resurssit sekä matalat tuotantoarvot. Kakkososassa tilanne on toinen: Seikkailu näyttää erinomaiselta, ja hivenen kotikutoisesta ulkoasusta on astuttu vakuuttavan realismin puolelle. Unreal Enginen päälle rakennettu kokonaisuus on jumalaisen kaunis jopa konsoleilla. Pulmat ovat monipuolisempia, ja tarinakin kantaa loppuun asti. Qube 2 on yhdellä sanalla kuvattuna: erinomainen.

Avaruus on kaunis

Rakennelman sisään paistaa tällä kertaa myös luonnonvaloa, jolloin pienistä kuutioista koostuvat tilat näyttävät uskomattoman hyviltä. Ylipäätänsä steriilien tilojen ja villinä kasvavan luonnon yhdistelmä on toimiva kombinaatio ja tervetullut lisä edellisosan abstraktiin ja kliiniseen miljööseen. Värimaailma on ajoittain synkkä, toisinaan hyvinkin vaalea. Väripaletin kirkkaampia sävyjä käytetään herättämään pelaajan huomiota: Tärkeät asiat erottuvat muuten skandinaavisen askeettisista kenttärakenteista, jolloin voi keskittyä rauhassa pulmiin. Ulkoasu tuo mieleen Mirror's Edgen futuristisen leikkikentän. Äänimaailmakin on saanut uskottavuutta, niin dialogin kuin hienovaraisen, tunnelmaa luovan ääniraidan muodossa. Jos ensimmäinen Qube oli asteen verran karu, kakkonen on taide- ja kenttäsuunnittelun mestariteos.

Mutta mitä pelissä sitten tehdään? Brittiläinen arkeologi Amelia Cross herää keskeltä omituista ympäristöä, vain tajutakseen olevansa valtavan kuution sisällä keskellä ulkoavaruutta. Hän saa radiolinkin kautta yhteyden Emmaan, jonka avustuksella Amelia suunnistaa kohti radiolähetintä ja sitä kautta apujoukkoja. Amelialla on tuntemattomasta syystä päällään puku, jolla hän kykenee manipuloimaan kuution seinämiä ja muita objekteja. Asusteen avulla brittinuorukainen selvittää pulmahuoneen toisensa jälkeen – mutta miten hän edes päätyi Skotlannista avaruuden laidalle, ja miten kuutio liittyy ihmisyyteen? Sarjan aikaisempi tuntemus ei ole tarpeellista, sillä Qube 2 toimii itsenäisenä teoksena, vaikka viittauksia avausosan tapahtumiin on muutamia.

Kolme väriä

Edelliseen osaan verrattuna pelaaja voi luoda kuutiota, eikä vain ohjata ympäristöjään. Hansikkaan vihreä väri tekee yhden palikan, punainen suorakaiteen ja sininen toimii trampoliinin kaltaisena alustana. Perusidea on päästä esteiden yli siirtelemällä palikoita oikeaoppisesti. Ensin esimerkiksi luodaan vihreä kuutio, joka hyppäytetään sinisen voimalla ilmaan ja napataan seinästä työntyvällä punaisella alustalla kiinni. Tämän jälkeen palikka pudotetaan kytkimen päälle ja avataan ovi. Pelaaja ei jaksa kantaa pikkukuutioita, joten ratkaisuissa pitää aina luottaa nokkeluuteen. Kaikki kentät nojaavat fysiikanlakeihin: mikä menee ylös, tulee myös alas ja niin edelleen.

Alkuun puzzlet ovat yksinkertaisia, mutta noin puolessa välissä kahteentoista kappaleeseen jaettua kampanjaa vaikeustaso nousee nautittavaksi. Hiljalleen pulmiin lisätään monipuolisuutta ja hauskoja ketjureaktioita. Mukaan tulevat myös elementteinä öljy, tuli ja magnetismi. Mustaan kultaan uitettu esine liukuu, kun taas liekeissä oleva polttaa paloarat ovet auki. Missään vaiheessa vaikeustaso ei kuitenkaan ylitä turhauttavuuden rajaa, vaan studio on luonut loogisia kokonaisuuksia. Monesta osasta koostuvat aivopähkinät ratkeavat pala palalta. Pelikello näytti itselläni viisi ja puoli tuntia lopputekstien rullatessa ruudulla.

Ole siellä tai ole kuutio

Pulmapelejä on ollut viime vuosina kiitettävästi tarjolla ja niiden tasokin on pysynyt korkealla. Qube 2 ei aivan yllä loistavan The Witnessin tasolle mutta tarjoaa silti mielenkiintoisen ja tunnelmallisen kokemuksen. Kappale kerrallaan pulmiin lisätään kerroksia eri elementtien muodossa, kunnes kaikkia opittuja taitoja tarvitaan loppupuolen ratkaisuissa. Haastetta olisi ajoittain saanut olla enemmänkin. Skandinaavista esteettisyyttä huokuva paketti on kaunis, nokkela ja ennen kaikkea koukuttava. Hyvän pulmapelin tunnistaa siitä, että kenttiä ratkoo myös silloin, kun ei istu tv:n ääressä. Erinomaista jälkeä, Toxic Games. Ole siellä tai ole kuutio.

Galleria: 
ladataan kommentteja...