Peter Jackson on elokuvamaailmassa nykyisin kuuma nimi. Kun mies ilmoitti tekevänsä uusintafilmatisoinnin legendaarisesta King Kongista, oli varmasti moni julkaisija innolla kalastelemassa leffan pelioikeuksia. Jacksonilla oli kuitenkin tämän puolen varalle selkeät suunnitelmat, joita toteuttamaan hän halusi Beyond Good and Evil -seikkailupelin suunnittelija Michel Ancelin. Hypen kasvaessa monilla pelaajilla alkoivat toiveet nousta kerrankin onnistuneen lisenssipelin suhteen. Silti tuskin kukaan oli varautunut siihen, minkälaiseksi Peter Jackson's King Kong lopulta muodostui.

Viime vuoden kovin yllätys?

Peli alkaa tulevaa enteilevästi myrskyiseltä mereltä. Rahanhimoisen elokuvaohjaaja Carl Denhamin johtama retkiryhmä yrittää asettua maihin Pääkallosaarena tunnetulle kartoilta löytymättömälle maanpahaiselle. Pelaaja pääsee ohjastamaan käsikirjoittaja Jack Driscollia, jonka apuna ovat Denham, joukkion työmyyrä Hayes sekä kaunottaren rooliin poimittu Ann Darrow. Lisäksi matkan aikana tavataan muita ryhmän jäseniä, jotka ovat ajautuneet myrskyssä saaren eri puolille. Eikä pelaajan ryhmäkään helpolla pääse, vaan myrsky ajaa veneseurueen haaksirikkoon.

Herättyään rannalta Jack lähtee tovereidensa kanssa etsimään poispääsyä, mutta matkan varrelle mahtuu monta mutkaa. Eläimet, alkuasukkaat ja saari itse tuntuvat kaikki kääntyneen pelaajaa vastaan. Vaikka aivan lopussa tarina eteneekin elokuvan tavoin pois Pääkallosaarelta, kuluu leijonan osa peliajasta kuitenkin itse saaren monimuotoisessa viidakossa.

Saaren erilaisten otusten kanssa tehdään lähempää tuttavuutta jo pian alun jälkeen. Vaikka eläimistö ei ole kovinkaan monipuolista, on se sitäkin paremmin toteutettu. Ruokaketju on keskeisessä roolissa ja sen hyödyntäminen muodostuu lähes elinehdoksi, sillä pelaaja ei ole ketjun huipulla. Jopa alun pienemmät eliöt pistävät pelaajalle tiukasti vastaan, mutta suurempiin ongelmiin pelaaja törmää ajauduttuaan saarella hyvinkin runsaslukuisen dinosaurusyhteiskunnan reviirille. Suuremmat ongelmat saavat aivan uuden merkityksen pelaajan ajautuessa ensi kertaa pelin uhkaavimman otuksen ruokalistalle. Pahamaineinen V-Rex on pelihistorian näyttävimpiä vihollisia.

Ison osan pelin haasteellisuudesta ja hienoudesta muodostaa selviytymistaistelu. Vaikka King Kong onkin toimintapeli, ei siinä juosta läpi viidakon aseet laulaen. Panoksia aseisiin ei kasva puissa, joten niitä onkin syytä säästellä siltä varalta, että sattuu törmäämään johonkin mistä ei käsivoimin selviä. Onneksi aivan nyrkkeilyotteluun verenhimoisten otusten kanssa ei tarvitse ryhtyä. Jack pystyy poimimaan maastosta keihäitä sekä luita, joita molempia hyödynnetään niin lyömä- kuin heittoaseina. Lisäksi ne on mahdollista sytyttää tuleen, millä puolestaan pääsee polttamaan heinikoita sekä isompia esteitä tieltä pois. Hyvästä keihäästä ja tulesta muodostuukin pelaajalle tarinan edetessä tärkeitä ystäviä. Ympäristöä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia on käytettävä hyväkseen, että selviytyy tiukoista paikoista sekä vastuksista henkensä säilyttäen.

Osa pelin osuuksista asettaa pelaajan ohjaamaan pelin suurta tähteä eli itse King Kongia. Nämä osuudet ovat rakennettu selkeästi muita tapahtumia toiminnallisemmiksi. Kong kiipeilee seiniä pitkin ja mätkii V-Rexejä puunrungoilla, joten muutos muun pelin "juokse karkuun kun näet jotain uhkaavaa" -linjaan on suuri. Nämä hahmon takaa kuvatut kohtaukset ovat kuitenkin vähemmistön roolissa ja ne onnistuvat luomaan sopivaa keveyttä muutoin tiiviin tunnelman sekaan.

Kompastelee, mutta ei kaadu

Täysin ongelmaton julkaisu King Kong ei kuitenkaan ole. Peli on ensisijaisesti kehitetty PS2:lle, mikä näkyy myös Xbox 360 -julkaisussa. Vaikka peli on hienonnäköinen valaistusefekteineen ja maisemineen, ei se tarjoa uuden sukupolven herkkua kovinkaan paljoa. Tekstuurit eivät ole tarkkoja, kentät ovat armotonta putkijuoksua ja ihmishahmot ovat kaukana uuden sukupolven odotuksista. Xbox 360:n saavutusjärjestelmää ei hyödynnetä uudelleenpeluuarvon kasvattamiseen, vaan kaikki pelin tavoitteet suoritetaan kertaläpäisyllä, eivätkä ne edes vaadi sen suurempaa yritystä.

King Kong ei ole erityisen vaikea mukautuvan vaikeustason ansiosta. Jos pelaaja takkuaa liikaa yhdessä kohdassa, peli muuttaa sitä helpommaksi, jotta tarina pääsee etenemään. Myös lievää bugisuutta sattui matkan varrelle, sillä pelin käsikirjoitettujen tapahtumien toimivuudessa oli havaittavissa satunnaisia, mutta sitäkin vakavampia ongelmia. Kun vielä lasketaan mukaan, ettei King Kong tarjoa minkäänlaista moninpeliä, ei peli varmasti ole jokaisen mieleen.

Nämä ongelmat antaa kuitenkin helposti anteeksi. Vaikka King Kong on vain kymmentuntinen peli, on se alusta loppuun mestarillisesti rakennettu. Peter Jacksonin kädenjälki näkyy, sillä elokuvamaisuus on viety tasolle, jota ei ole ennen peleissä nähty. Ensinnäkään ruudulla ei näy yhtään häiritsevää ja tunnelmaa vievää mittaria, palkkia, tähtäyspistettä tai edes panosten lukumäärää. Jopa näinkin pienellä asialla on pystytty nostamaan tunnelma pelissä korkealle.

Toinen Jacksonin panostus näkyy ennalta kirjoitettujen kohtausten laadussa. Oli kyseessä sitten King Kongin ensinäkeminen tai pakomatka jokea pitkin V-Rexit kintereillä, peli tarjoaa uskomattoman ilmapiirin. Tuntuu kuin jokainen yksityiskohta valaistuksesta alkaen on mietitty äärimmäisen tarkkaan. Kulunut sanonta "tunnelmaa voi leikata veitsellä" todella pitää King Kongin kohdalla paikkansa. Jännityksen ja tarinan etenemisestä muodostuu nautinnollinen yhtälö. Vaikka juoni on suurelle osalle tuttu jo entuudestaan, säilyy peli jännittävänä loppuun saakka, eikä edes ankean puoleinen loppuepisodi latista Pääkallosaarella syntynyttä peli-iloa.

Muun toteutuksen ohella ja sitä tukien, myös äänipuoli kuulostaa hyvältä ja  monikanavaisen äänijärjestelmän omistajana on entistä mukavampi olla. Koko toteutuksen huippuna on hieman Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiaa mukaileva soundtrack, joka lisää tiukkoihin kohtauksiin sen viimeisen silauksen.

Tällaisia niiden olla pitää

Montakohan lisenssipeliä maailmaan mahtuu? Tähän saakka on usein ajatellut, että niitä on jo liikaa. King Kong tuli kuitenkin ja muutti käsitykseni. Se kuuluu The Chronicles of Riddickin kanssa lisenssipelien ehdottomaan kermaan, peleihin joista muut saavat ottaa mallia. Kävi sitten katsomassa elokuvan tai ei, King Kong on jokaiselle pelaajalle suositeltava kokemus.