Pro Evolution Soccer 2

Kenties kesällä pelattujen jalkapallon maailmanmestaruuskisojen takia futispelejä on ilmestynyt tänä vuonna hirveä kasa. Teemoina ovat olleet lähes jokainen mahdollinen ja mahdoton aihepiiri David Beckhamin ja Legojen väliltä. Kaikkia tähän mennessä ilmestyneitä pelejä on kuitenkin yhdistänyt kohtalaisen huono taso. Nyt kun Veikkausliigakin on tältä vuodelta loppunut, tuovat kolme suurinta yrittäjää omat jalkapallopelinsä markkinoille synkkien syyspäivien virkistykseksi. Sonyn laukaus jäi tälläkin kaudella aika lussuksi, joten suurimmat odotukset kohdistuvat jälleen kerran Konamin loistavaan Evolution Soccer -sarjaan. EA:n vastausta odotellessa Konamin uutukainen on jälleen kerran maailman paras jalkapallopeli.

Askel kohti FIFA:a?

Kun on vuoden pelannut PES:a ja vaihtaa sitten jatko-osaan, voisi kuvitella, että muutoksen huomaisi helposti. Muutoksia kyllä huomaakin, mutta on erittäin vaikea sanoa mitä on tapahtunut. Aivan selvästi pelin tempoa on nostettu hieman, mitä ideaa on vaikea ymmärtää. Toiseksi pelaajista on tehty hieman ketterämpiä, mikä on jo paljon parempi uudistus. Pallon kuljettaminen kovassa vauhdissa on onneksi yhtä hankalaa.

PES:n yksi pahimmista mokista, pallon tahaton kuljettaminen rajan yli, on nyt korjattu. Pallon mennessä vastustajan jalasta kohti rajaviivaa, pelaajat säntäävät edelleen koneen ohjastamina kohti palloa, mutta tällä kertaa pelkkä R2:n painaminen riittää pysäyttämään pelaajan mokailut.

Syöttelypeli on entistä realistisempaa ja haastavampaa. Perussyötöt eivät enää kopsahda jalkaan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin ennen. Tosin tämän seurauksena tateilla pelaaminen muuttuu hieman kannattamattomammaksi hankalan suunnanmäärittämisen myötä. PES:n tattisyöttö on edelleen mukana ja läpisyötöt toimivat vanhaan tapaan. Keskittäminen, tai lähinnä keskitysten vastaanottaminen, on entistä hankalampaa. Etenkin hyökkäyspäässä keskitysten puskeminen maalia kohti on muuttunut tajuttoman vaikeaksi. Laukaukset kohti maalia ovat onneksi pysyneet samanlaisina. Korkeusmittarin kanssa saa olla edelleen todella tarkkana, etteivät vedot hujahda kolmanteen kerrokseen. Pelaajan asemalla palloon nähden tuntuu olevan entistäkin suurempi merkitys.

Kaksinkamppailuissa PES2:lla on vielä hieman parantamisen varaa. Yksi-yksi -läpiajoissa vastustajan pakkia on turhan hankala kikata ulos tilanteista. FIFA-tyylisiä mauttomia kikkoja ei siis pelistä löydy varsin hyödyttömän askelharhautuksen lisäksi. PES:ssä yksinläpitilanteissa maalivahdilla vastaan tuleminen oli aivan liian hyvä taktiikka, kiitos todella epätarkkojen roikkujen. Nyt nostot maalivahdin yli tippuvat maaliin tarpeeksi realistisella prosentilla.

Vapaapotkujen antaminen on edelleen yhtä sairasta kuin PES:ssä. Avuksi ei näytetä mitään mauttomia nuolia osoittamaan mihin suuntaan potku lähtee. Tämä on erinomainen ratkaisu realismin kannalta, mutta vapaapotkuihin olisi toivonut hieman helpotusta. Potkut ovat yleensä joko tarkkoja tai nopeita. Ärsyttävästi täysin identtisesti tähdätyt potkut voivat lähteä täysin eri suuntiin pallon jäädessä muurin jalkoihin tai mennessä monia metrejä yli. Mutta voi sitä tunnetta kun Litmasen vapaapotku 28 metristä vihdoin uppoaa lisäajalla yläriman kautta maaliin. Puolustuspelaamisen kannalta hyvänä uudistuksena muurin voi käskeä hyppäämään, pysymään maassa tai ryntäämään laukojaa kohti. Rangaistuspotkut ovat PES2:ssa pahempaa arpomista kuin oikeassa elämässä. Se, meneekö pallo ohi tolpan vai tolpan juureen, on enemmän kiinni tuurista kuin mistään muusta.

Erikoistilanteita voi harjoitella kahdessa erilaisessa harjoitteluosuudessa. Vapaa harjoittelu on PES:stä tuttu ilman mitään tavoitteita. Uudessa Umbro -harjoittelussa voi harjoitella mm. vapaapotkuja ja syöttelyä. Minipeleissä pelaaja saa pisteitä sen mukaisesti, kuinka taitavasti palloa käsittelee. Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, David Beckham Soccerissa tämä oli toteutettu paremmin. PES2:n harjoittelut eivät tunnu järin hyödyllisiltä, saati sitten hauskoilta vapaapotkuja lukuun ottamatta.

Toisin kuin eräässä suomalaisten suosimassa lajissa jalkapallossa keskitytään itse peliin eikä oheismättöön. PES2:n tuomarilinja on jopa raivostuttavan tarkka laittomien otteiden karsimisessa. Pienistä rikkeistä vapaapotkuja tulee todella helposti, eikä tuomaria ujostuta korttien näyttö tippaakaan. Liukutaklausten käytöstä on tullut hieman tiukemman tuomarilinjan myötä erittäin epäkannattavaa. Hyödyllisenä uudistuksena omat varoituksen saaneet pelaajat merkitään pelitilanteissa keltaisella numerolla. Linjamiesten toiminta ihmetyttää edelleen. Paitsiota vihelletään välillä sellaisista tilanteista, jotka eivät niitä missään nimessä ole. Konamin kannalta hieman epäedullisena ominaisuutena uusintoihin on uutuutena tullut keltainen viiva merkitsemään paitsiorajaa. Se vain todistaa epäilyt siitä, että linjamiehillä on omituinen fetissi paitsiolipun heilutukseen ilman kunnon aihetta. Loistavana uudistuksena tuomari osaa katsoa pelitilanne-edun. Vaikka vastustaja rappaisikin hieman rumasti, mutta jos sen seurauksena toinen hyökkääjä karkaa läpiajoon, tuomari sallii pelin jatkumisen.

Ai mikä Appelsiini?

Pelin suurin todellinen pettymys tulee (taas kerran) lisenssien muodossa. Pelaajista suurin osa on oikean nimisiä, mutta esimerkiksi kaikki hollantilaiset kulkevat "Orange#" -nimillä. Yleensä niiden pelaajien, joita Konamin lisenssi ei kata, nimistä vain pari kirjainta on väärin. Nimet voi vaihtaa pelin editorilla oikeiksi helposti mutta tuskallisen hitaasti. Onneksi sen jälkeen kun muutokset on tehnyt kertaalleen, voi muutettujen pelaajien nimet ladata PES:n tallennuksesta. Valitettavasti pelin editointimahdollisuudet eivät muilta osin toimi yhtä hyvin. Kokoonpanot ovat suunnilleen MM-kisojen aikaisia, eli Litmanen lämmittää vielä Liverpoolin vaihtopenkkiä ja Ronaldo ei ole ehtinyt karata Interistä. Tällaiset pikkuvirheet olisi helppo korjata jos vain Konami olisi ystävällisesti viitsinyt laittaa peliin pelaajien siirtomahdollisuuden joukkueesta toiseen. Myös seurajoukkueiden nimet ovat väärät. Niiden korjaaminen käy onneksi helposti editorilla, jolla voi vaihtaa myös joukkueen peliasua ja tunnusta.

Pettymysten tiellä jatketaan joukkueiden ja turnausten määrässä. Maajoukkueita on vain kolme enemmän kuin PES:ssä, eikä seurojenkaan määrä ole kasvanut kuin kahdeksalla. Kokonaismäärä jää hieman alle sataan, mikä on avuton saavutus verrattaessa esimerkiksi uuden TIF:n moniin satoihin. Pelimuotojen suunnitteluun ei Konamilla selvästikään olla paneuduttu, sillä pelattavana ovat täsmälleen samat cupit ja liigat kuin viimeksi! Alta kymmentä kisaa jaksaa tahkota vain bonusjoukkueiden toivossa. Yksinpelin ehdoton suola on edelleen Masters League, jolla ei ole mitään tekemistä Mestareiden Liigan kanssa. Masters Leaguessa pelaajan joukkueen kaikki pelaajat korvataan omituisilla surkimuksilla, minkä jälkeen olisi tarkoitus nousta divarien pohjalta mestariksi. Divisioonia on tällä kertaa yksi enemmän kuin ennen eli kolme. Niiden lisäksi on vielä pari cup-turnausta, jotka voivat olla erittäin tuottoisia seurajohdon kannalta. Voitetut ottelut palkitaan pisteillä, joilla voi ostaa parempia pelaajia joukkueeseen. Tällä kertaa seurat eivät välttämättä halua luopua pelaajistaan, mutta tällä ei ole loppupeleissä käytännön merkitystä, sillä loistavia pelaajia löytää myös ilman sopimusta. Pelaajia voi myös yrittää lainata. Masters Leaguessa on myös kiinnitettävä huomiota pelaajien kuntoon. Etenkin alkujoukkueen pelaajat väsyvät erittäin helposti ja saattavat olla heti ottelun alussa surkeassa kunnossa. Vaihtopenkiltäkin on siis löydyttävä pelaajamateriaalia. Erittäin kevyt managerointiosuus tekee Masters Leaguesta entistäkin mielenkiintoisemman. Haastettakin siitä löytyy uuden extreme-vaikeusasteen myötä, jonka parista pitäisi löytyä tekemistä kokeneellekin PES-pelaajalle.

Ohjainten määrän kasvaessa pidot vain paranevat. Pro Evolution Soccer 2 tukee kahdeksaa samanaikaista pelaajaa samalla puolella tai vastakkain, mutta jo kahden tasaväkisen pelaajan väliset matsit ovat tajuttoman hauskoja. PES:ssä oli ikävä bugi, joka esti tietyissä turnauksissa moninpelin kunnollisen toimimisen, mutta tämä on onneksi korjattu jatko-osaan. Turnauksia voi nyt pelata esimerkiksi siten, että kahdessa eri joukkueessa on kolme ja kolmannessa kaksi pelaajien ohjastamaa palloilijaa.

"Run boys, run!"

Toiset pelit mässäilevät väripaleteilla ja efekteillä, toiset taas pyörivät sulavasti ja näyttävät realistisilta. PES2 kuuluu onneksi jälkimmäiseen ryhmään. Grafiikkaenginessa ei ole vuodessa tapahtunut kovinkaan suurta muutosta, mikä on samalla sekä hyvä että huono asia. Jo valmiiksi loistavat pelaaja-animaatiot ovat nyt entistä loisteliaampia. Animaatioita on enemmän ja kaikki näyttää sulavammalta ja realistisemmalta. PES:n kohtalaisen karu nurmikko on nyt paljon paremman näköinen. Hieman valjut katsomot eivät sen sijaan ole paljoakaan parantuneet. Yksityiskohtia koomisine banderolleineen ja melkein hienoine soihtuineen kyllä löytyy, mutta etenkin uuteen TIF:iin verrattuna katsomot näyttävät jotenkin köykäisiltä. Myöskin sade näyttää edelleen ruudun eteen laskeutuneelta verholta, eikä takakentällä näytä satavan lainkaan. Pelaajat näyttävät edelleen hieman liian laihoilta. Silti kasvot ovat paljon paremmin tunnistettavissa kuin monissa kilpailijoissa.

Kameramiehillä homma ei ole vieläkään täysin hanskassa. Noin kymmenestä kamerakulmasta jokainen löytää varmasti itselleen mielekkäimmän, vaikka parasta "wide"-kuvakulmaa tulisikin saada zoomattua vielä kauemmaksi. Uutena ominaisuutena kameran kulmaa voi kääntää vaakatasossa, josta ei kyllä ole sen enempää hyötyä kuin haittaakaan. Uusinnat ovat aivan yhtä kuvottavasti toteutettuja kuin ykkösosassa. Edelleenkään pelaaja ei saa itse päättää koska uusinta tulee ja vain maaleihin johtaneet tilanteet saa katsoa haluamastaan kulmasta. "Hienona" yksityiskohtana potkut ovat yleensä niin kovia, että ohimenneitä tilanteita ei koskaan näe kunnolla, koska kameramies on niin pahasti myöhässä.

Pro Evolution Soccer 2:n äänimaailma jakautuu kahteen eri tasoon: aivan surkeisiin selostajiin ja loistavaan yleisöön. Eri selostajapareja PES2:ssa on riittävästi. Parivaljakoita on Englannista, Ranskasta, Saksasta, Espanjasta ja Italiasta. Kaksi jälkimmäistä ovat uusia tämän vuoden painoksessa. Selostajien taso ei ole kovin suuri yllätys. Samoja kommentteja venkslataan edestakaisin, ja varsinkaan umpitylsä Britti ei innostu mistään. Kaiken huipuksi kommentaattori sönkkää kohtalaisen usein selostajan päälle, jolloin kummankaan puheesta ei saa mitään selvää.

Uutena ominaisuutena selostajien kommenttien tiheyttä voi säädellä, kuten myös kumpaa joukkuetta he kannattavat. Hienot ominaisuudet menevät tosin ihan hukkaan, sillä urpot selostajat kääntää hyvin nopeasti kokonaan pois päältä (tosin uudet etelä-eurooppalaiset selostajat ovat melkein siedettäviä). Valikkomusiikeissa Konami on kenties alittanut itsensä. Hirveät pilipalimusiikit todella raastavat korvia. Pari välidemoissa esitettävää Queenin biisiä ei tuo kovin suurta lohdutusta. Yleisön käyttäytyminen on sentään mallinnettu erittäin hyvin. Tällä kertaa yleisö osaa myös buuata vierasjoukkueelle ja mylviikin villisti heidän pitäessä palloa. Kotijoukkueen kohdalla fanilaulut ja aplodit raikuvat puolestaan komeasti.

Täyden hinnan arvoinen?

"Eihän noissa futispeleissä ole koskaan mitään uutta. Aina samat 22 pelaajaa ja samanlainen kenttä", eräs tuttavani tokaisi jokin aika sitten. Kieltämättä PES2:sta mieleen tulee tällainen ajatus. Ne vähäiset uudistukset ovat erinomaisia, paitsi paikoin hieman liian nopea tempo. Joukkueiden ja turnausten säälittävän vähäinen määrä sekä pahasti vanhentuneet kokoonpanot höystettynä surkeilla editointimahdollisuuksilla yrittävät parhaansa mukaan pilata lähes täydellisen pelattavuuden omaavaa peliä. Arvosanaa Pro Evolution Soccer 2:lle on vaikea antaa. Pelinä se ansaitsisi lähes täyden kympin, mutta jatko-osana vain keskinkertaisen arvosanan. Todelliselle hardcore PES-fanille myös jatko-osa on varmasti hyvä hankinta, kuten myös niille luopioille joilta viime vuoden painos jäi välistä. Jos (jostain kumman syystä) ei ensimmäisestä PES:stä pitänyt, ei kyllä tule pitämään jatko-osastakaan.



Pro Evolution Soccer 2
11.11.2002, jeremy

Pro Evolution Soccer 2 pitää edeltäjänsä paikan futispelien ykkösenä ja sitä on pantu paremmaksi monella osa-alueella. Pelattavuus on sujuvampi ja kone hallitsee vähemmän pelaajan liikkeitä. Ns. pakkojuoksun voi pysäyttää, jolloin erikoistilanteita ei enää tule tuhrittua vastustajalle. Pallon hallinta on terävämpää. Välillä tuntuu tosin siltä, että pallon kuljettelu vastustajien ohi on liiankin helppoa.

Pitkät syötöt ja puolenvaihdot onnistuvat aivan eri lailla kuin PES:ssa kahdesta syystä. Ensinnäkin syöttö lähtee siihen suuntaan mihin ohjaimella ohjataan eikä pelaajaa tarvitse ensin kääntää haluttuun syöttösuuntaan. Toiseksi pitkät syötöt ohjautuvat suunnilleen oman suuntaan kuten lyhyetkin ja syötön lopullisen tarkkuuden määrittävät kyseisen pelaajan kyvyt. Hieman häiritsevänä yksityiskohtana puskuja ei voi ohjata haluamaansa suuntaan ja ne suuntautuvatkin liian usein reilusti maalin yli vaikka kuinka rauhassa pääsisi pukkaamaan.

Animaatioita on kasoittain lisää ja joka tilanteeseen tuntuu löytyvän sopiva liike. Kun vielä animaatioiden yhteensovitus on säilynyt todella sulavana, peli muistuttaa entistä enemmän oikeata jalkapalloa. Palloa kuljettava pelaaja suojaa itseään kyynärpäällä ja puolustaja yrittää roikkua mukana kunnes hermostuu työntäen hyökkääjän selästä nurmeen. Etenkin pääpallotaistelut hakevat vertaistaan pelaajien kaatuillessa tiukassa taistossa. Tällaisista tilanteista jopa puhalletaan virheitä, vaikkakin välillä on vaikea ymmärtää tuomarin valintaa rikkeen tekijäksi.

Muilta osin graafinen ilme on säilynyt miltei ennallaan. Uudet selostajat ovat yhtä puisevia kuin vanhat, eikä se mikään ihme ole kun kerran sama ihminen on ilmeisesti kommentit keksinyt. Espanjalainen selostaja osaa sentään luoda hehkutuksellaan tunnelmaa ainakin syntyessä. Yleisön puolueellisuutta voi säätää, mikä on loistava uudistus, mutta yleisön reaktiot olisi voinut tehdä vielä paremmiksikin. Olisi hieno kuulla yleisön innostuvan kun kannatetun joukkueen pelaaja pääsee yksin läpi tai maalivahti tekee huippupelastuksen.

Pelin pihvi eli Master League on noussut aivan uudelle tasolle pelaajakauppojen, neuvottelujen, cupien, pelaajien väsymisen ynnä muiden parannusten ansiosta. Harjoittelutilaan on lisätty eräänlainen haastekilpailu eikä treenimoodilta voi paljon enempää vaatia, se on ehdottomasti parhaita lajissaan. Editointipuolta on kehitetty ja lisätty seurajoukkueiden editointimahdollisuudet, mutta erittäin harmittava puute on se, ettei pelaajia voi siirtää seurajoukkueesta toiseen. Tämä virhe korostuu senkin takia, että kokoonpanot ovat suunnilleen kesän MM-kisojen aikaiset eli jo valmiiksi vanhentuneet.

Pelin lisenssit eivät edelleenkään vakuuta. Useilla Euroopan ulkopuolisilla joukkueilla pelaajien nimet ovat väärät ja lisäksi hollantilaisilla pelaajilla ei ole oikeastaan nimiä lainkaan. Seurajoukkueet ovat mitä on, mutta onneksi niitä voi sentään editoida. Näyttää siltä, että PES2 tulee ohittamaan FIFA2003:n myyntiluvuissa, joten toivottavasti Konami panee vähän rahaa haisemaan ja hankkii hieman paremmat luvat. Myös instant replay -toiminto löytyy toivelistan kärkipäästä. Tauoilla näytettävät koosteet eivät läheskään aina kata kaikkia tilanteita, jotka haluaisi uusintana nähdä.

Mikään peli ei ole täydellinen, myös tästä löytyy paljon parannettavaa, mutta jalkapallosimulaationa ja -pelinä Pro Evolution Soccer 2 on omaa luokkaansa ja lajin ystäville yksinkertaisesti pakkohankinta. PES2:sta saatava hauskuus vain kertaantuu pelaajien määrän kasvaessa, joten multitap (tai vaikka kaksi) kannattaa viimeistään tämän pelin verukkeella hankkia.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvostelussa: 
Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Toptronics Oy:lle.