Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Rallipolkujen uusvanha ruhtinas

Codemastersin pitkäikäisen rallisarjan juuret ulottuvat aina ensimmäiselle PlayStationille. Kultaisella 90-luvulla peli nimettiin sittemmin edesmenneen mestarin mukaisesti Colin McRae Rallyksi. Päivitetyn Dirt-tittelin siivittämänä kokonaisuus muuttui asteittain arcademaisemmaksi, kun show-meininki jätti yksinäisen erikoiskokeiden puurtamisen sivurooliin. Alun perin PC:lle julkaistu Dirt Rally ottaa vuorostaan isoja askeleita kohti perinteisempää menoa. Brittistudio tarjoaakin suomalaisille erityisen rakkaasta lajista yhden realistisimmista konsolitulkinnoista sitten piinaavan vaikean Richard Burns Rallyn.

Tinkimättömän realistisesta otteestaan huolimatta Dirt Rallyn aloituskynnys ei tunnu liian korkealta. Suurin kiitos tästä kuuluu loistavalle ajettavuudelle, joka sopii näppeihin ohjaustavasta riippumatta. Kunnollisen ratin avulla pidon katoamiset sekä reittien töyssyt havaitsee luonnollisesti helpoiten, ja hienovaraisempien korjausliikkeiden suorittaminen on vaivattominta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meno maittaisi myös tateilla. Pelin luonteesta johtuen tarkkuutta vaaditaan monin verroin enemmän kuin vaikkapa arcadehenkisemmässä WRC 5:ssä, mutta mokistaan ei pääse syyttämään kapulaa. Codemastersin panostukselle molempien ohjaustapojen huomioimiseksi täytyy nostaa hattua, sillä brittistudion F1 2016 ansaitsee tismalleen samat kehut hyvin erilaisista lähtökohdistaan huolimatta.

Dirt Rallyn haaste luodaan keinotekoisen kehnon ajettavuuden sijaan armottomalla virheistä rankaisemisella. Kartturin sana on laki, joten varoitukset sivuuttamalla voi olla varma päätyvänsä rotkon pohjalle tai puun ympärille. Vaikka Codemasters oli ensimmäisten joukossa lanseeraamassa nykytrendiksi vakiintunutta takaisinkelaustoimintoa, unohdetaan moiset huijauskeinot nyt kokonaan. Yksittäisiä rallipätkiä pääsee aloittamaan alusta, mutta tämäkin temppu rokottaa tärkeää palkintopottia. Mikäli äärirajoja hakiessaan ajautuu liian kauaksi reitiltä, lätkäistään takaisin teleporttaamisesta menestyshaaveet musertava 15 sekunnin aikasakko. Autot romuttuvat uskottavasti, mikä pakottaa pitämään kielen keskellä suuta startista viimeiseen mutkaan. Isommasta tällistä ei enää selviäkään kuin luovuttamalla taiston pätevämpien kuskien ratkaistavaksi.

Laatu määrää

Virallisen lisenssin puutteessa kisojen tulostaulut täyttyvät keksityistä nimistä, jotka parantavat vauhtiaan vaativampiin luokkiin edetessä. Samat kaverit kurvailevat lähes poikkeuksetta kärjessä, mikä latistaa jonkin verran tunnelmaa. Usein keskinäiset erot rallien aikana venyvät todella suuriksi, jolloin pelaajan rooliksi jää tyytyä köröttelemään samalla sijoituksellaan virheitä vältellen. Ratkaisu on toisaalta realistinen mutta samalla aavistuksen tylsä ensimmäisten erikoiskokeiden jälkeen. Kunkin sarjan kolme parasta etenee aina seuraavalle portaalle, joten voitosta ei ole pakko aina vääntää. Useimmiten muhkeampi rahapalkinto on lopulta toimivampi porkkana kuin varsinainen pokaali: oman kaluston kehittämiseen kun tarvitaan kosolti käteistä.

Kauppapaikan autovalikoima ulottuu 60-luvun klassikoista nykypäivän nelivetoisiin. Yhden aikakauden sisällä erilaisia variaatioita ei ole kuitenkaan ruuhkaksi asti. Peli suorastaan kannustaa hankkimaan ainoastaan muutaman omiin näppeihin sopivan menopelin, joita jalostetaan kilometrejä nielemällä. Kehitystyöstä vastaavat kisainsinöörit palkataan erikseen, minkä vuoksi valinnoissa täytyy peilata lompsan kestävyyttä potentiaalisten ehdokkaiden kykyihin. Pitkäjänteinen yhteistyö palkitaan henkilökunnan monipuolisempina ominaisuuksina, joten uskollisille työntekijöille ei malta antaa suin päin kenkää sopimuskauden päätteeksi. Valtavirrasta poikkeava systeemi luo pätevän illuusion oman tallin pyörittämisestä ja palkitsee etenkin omistautuneita pelaajia. Kolikon kääntöpuolena tehokkaimpien menijöiden puikkoihin kipuaminen ei onnistu järin ripeästi, eikä verkkopuolelle sukeltaminen houkuttele – tai ole edes mahdollista – ensimmäisinä iltoina.

Ratavalikoiman kuvailemiseen käyvät samat mietteet kuin autorepertuaariin: Kaikki lajin kannalta oleelliset palaset ovat mukana, mutta kosolti lisääkin mahtuisi. Erikoiskokeilla pyöritellään jonkin verran samoja osioita hieman muunneltuina tai käänteisinä versioina. Onneksi laatu korvaa määrän, sillä rallit muistuttavat paremmin esikuviaan kuin virallisesti lisensoiduissa näkemyksissä. Suomen sorapoluilla vauhdit nousevat hiuksia nostattavan koviksi, ja huimissa hyppyreissä punnitaan viimeistään riskinoton järkevyys. Ruotsin hanget tuntuvat kerrankin realistisilta, kun auto uppoaa uskottavasti nietoksen uumeniin tai pyörähtää epäonnisen oikaisuyrityksen seurauksena. Monte Carlossa kesken erikoiskokeen muuttuvat keliolosuhteet muodostavat puolestaan omat jännityselementtinsä rengasvalintoihin. Eri pintojen vaikutus simuloidaan loistavasti: Asfaltilla edetään tyystin toisella temmolla kuin sorapätkillä, jäällä lipsuttelusta puhumattakaan.

Codemasters ei tietynlaisesta juurille palaamisestaan huolimatta malta tyytyä pelkkään ralliin. Aavistuksen kevyemmäksi viihteeksi tarkoitetut Rallycross sekä Hillclimb tuovat vaihtelua pelaamiseen pysytellen silti kiltisti sivuroolissa. Hillclimb-tapahtumissa kartturi jätetään ansaitulle lomalle, kun räyhäkkäimmillä kulkineilla kiivetään leveitä mutta mutkittelevia vuoristoreittejä kelloa vastaan. Rallycrossissa päästään vääntämään kompakteja ratoja samanaikaisesti muiden kuskien kanssa. Tekoäly toimii mainiosti, ja kylki kyljessä kahnaukset ovat kivaa rymistelyä soolona puurtamisen oheen. Hieman häiritsevänä yksityiskohtana pelaajan erissä loppuajat nousevat aina sekuntitolkulla paremmiksi kuin koneen simuloimissa lähdöissä. Toisena kauneusvirheenä ensimmäiset kisat tuntuvat reilusti haastavammilta ennen auton kilpailukykyiseksi kehittymistä.

Hiottua harmoniaa

Teknisesti Dirt Rally vakuuttaa. Vaikka maisemat eivät räjäytä tajuntaa ylitsevuotavilla efekteillään, ovat ne vähintäänkin riittävän nättejä. Tunnelma on lähes aina kohdallaan, kun radanvarret täytetään juuri oikealla määrällä rekvisiittaa. Vuoristoisemmilla reitelllä näkymät äityvät paikoin jopa eeppisiksi. Ehdottomasti suurimpana meriittinä ruudunpäivitys pysyy aina sulavana, mikä on ajorytmin säilyttämisen kannalta kriittisintä. Genrelle miltei yhtä tärkeä elementti, eli kartturi hoitaa tonttinsa myös mainiosti. Muilta osin sopivan minimalistinen äänimaailma uskottavine pörinöineen ei tarjoa suuria yllätyksiä.

Dirt Rally on kevyesti nykysukupolven paras rallittelu. Pienempien studioiden kyhäämät kilpailijat eivät toki edusta parasta A-luokkaa, mutta se ei himmennä Codemastersin saavutusta. Näennäisen suppeahkosta sisällöstään huolimatta peliin on helppo upottaa kymmeniä tunteja vaihtuvia haasteita uramoodin ohella tahkoamalla, sillä ajaminen on yksinkertaisesti äärimmäisen koukuttavaa. Realismin ja hauskuuden välinen tasapaino on saavutettu miltei täydellisesti, ohjaustavasta riippumatta. Erinomainen suoritus ja vahva suositus.

 

 

Kommentit

Mun syämen vei Dirt Rallyssa tuo Rallycross. Ratin ja polkimien kanssa nautittuna se on kyllä hikistä hommaa, mutta myös älyttömän hauskaa. Peltiä ruttaantuu, mutta se kuuluu lajiin. Itselläkin pisti silmään siinä nuo tekoälyn ajat pelaajan lähdöissä. Muuten kyllä loistavaa viihdettä, vaikka ralli ei muuten maistuisikaan.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi