Ratchet & Clank

Kaukaisessa galaksissa

Ratchet ja Clank muistuttavat kovasti Sonyn viimevuotisen Jak and Daxter -pelin sankarillista parivaljakkoa. Yhtäläisyydet eivät lopu epäsuhtaisten duojen koostumukseen. Pienen mutta neuvokkaan Clank-robotin ja suippokorvaisen seikkailijan Ratchetin taivalta edistää nimittäin sama pelimoottori, joka tiputti silmät Jak and Daxteria pelanneiden päästä. Naughty Dog keskittyy muihin projekteihin, mutta Sony on löytänyt lupaavan sijaisen väsäämään tämän joulun tasohyppelyhittiä. Amerikkalaisella Insomniac Gamesilla kun on kokemusta myyntimenestyksistä jo edellisen Pleikkarin tiimoilta. Spyro the Dragon tunnistetaan PlayStationin tavaramerkiksi siinä missä Naughty Dogin Crash Bandicootkin. Lohikäärme on nyttemmin luovutettu toisten käsiin, eikä sen tulevaisuus vaikuta yhtään sen valoisammalta kuin Crash Bandicootinkaan.

Mekaanikon hommia hoiteleva Ratchet ei epäröi, kun kotoinen aurinkokunta vaatii pelastusta. Rauhaisa elämäntyyli ja tutut ympyrät eivät nimittäin sovi hänelle. Omaa planeettaansa hallinnoivalle puhemies Drekille ei hänellekään riitä yhden taivaankappaleen anti. Pelin paha osapuoli havittelee galaksinlaajuista hirmuvaltaa, aikeenaan koota muista maailmoista parhaat palat omaan planeettaansa. Yksin ei pelastuspuuhiin sovi lähteä, joten Clank selkeine suunnitelmineen on äkkipikaiselle Ratchetille suureksi avuksi. Juonta selostetaan vielä moneen otteeseen, ja vaikkei se pelin parhaaksi piirteeksi nousekaan, onnistuu Ratchet & Clank liimaamaan pelaajan ääreensä muilla keinoilla.

Tulivoimaa riittää vaikka muille jakaa

Kilpailijoistaan Ratchet & Clank eroaa monipuolisuutensa ansiosta. Haastavia hyppelyitä tulee eteen harvakseltaan, mutta sitäkin useammin joutuu taistelemaan tuliasein ja erilaisin vempaimin vihollisjoukkioita vastaan. Asevalikoima on kattava ja matkaan tarttuvat kaikki hauskimmat pyssyt liekinheittimestä ja pommeista nyt puhumattakaan. Räiskintä on kuitenkin vähän teennäistä ilman irtoavia raajoja ja maata värjäävää verta. Ilkeämielisten robottien tuhoaminen palkitaan mutterein ja ruuvein, jotka käyvät valuutasta. Uusista apuvälineistä saa pulittaa pitkän pennin. Paras ystävä hädässä on kuitenkin Clank, joka hallitsee monenlaiset temput ja oppii koko ajan lisää.

Peliareenoista löytyy niin kaupunkeja korkealle nousevine rakennuksineen kuin alkeellisempaakin onkaloa ja laajoja kenttiä. Jonkinlainen värittömyys alkaa häiritä, kun on tuntikausia mätkinyt samoja vihreänruskeita hirvityksiä ja kuunnellut metallin kolinaa robottiarmeijoiden rynnätessä kimppuun. Silti jotain uutta on koko ajan tiedossa, mikä saa pelaajan jatkamaan seikkailuaan. Ympäristön kanssa ollaan melko vähän tekemisissä ja suurin osa ajasta kuluukin vihulaisten tuhoamiseen. Tarkkaa ohjaimen vääntelyä vaativia tehtäviä alkaa oikeastaan kaivata, mutta tällaiset lajityypille varsin tavanomaiset haasteet ovat harvassa.

Ratchetia on helppo ohjata, sillä hahmo vastaa analogitikun liikkeisiin välittömästi. Kamera, tuo ikuinen kiusanhenki, on myös saatu kuriin, sillä kentät ovat melko avaria eikä kamera hätäile. Kuvakulmaa säätävään oikeaan tattiin joutuu turvautumaan harvoin. Näkymän voi siirtää väliaikaisesti myös Ratchetin silmien korkeudelle. Tämä ominaisuus on tarpeen paitsi ympäristöä tarkkailtaessa, myös tarkempaa tähtäämistä vaativien kohteiden tielle sattuessa. Pelkkää tasopompintaa peli ei ole, mutta erilaiset peliosuudet on liitetty myös kontrollien osalta saumattomasti muuhun kokonaisuuteen.

Peli ei muilta osin kuulosta kovin kummoiselta, mutta näyttelijöiden uurastuksen tulos on laadukasta. Hahmojen leuatkin liikkuvat samaan tahtiin puheen kanssa. Suunnittelutyöhön on myös uhrattu aikaa, sillä Ratchetin ja Clankin lisäksi pelissä tavataan tavattua monta muutakin persoonallista tyyppiä. Nämä ovat suuri osa pelin viehätystä, eikä kyse ole mistään turhanpäiväisestä jorinasta, vaan yleensä kaikki liittyvät tavalla tai toisella juoneen, tai ainakin auttavat pulmien ratkomisessa. Ratchet & Clank on yhtenäinen kokonaisuus ja suoranaisia virheitä on vaikea löytää juuri miltään osa-alueelta. Lataustauoista on tehty paljon tavallista siedettävämmät, sillä ne nivoutuvat välifilmeihin. Markkinoiden kiihtyminen loppuvuotta kohti ei ole ilmeisesti aiheuttanut Insomniac Gamesille kiireitä, sillä peli on ehditty hioa teknisenä esityksenä huipputerään.

Jos Jak and Daxterin horisonttiin piirtyvä luonto oli kaunista katseltavaa, hämmästyttää Ratchet & Clank täyttämällä ruudun jos jonkinlaisella menijällä ruudunpäivityksen pysyessä aisoissa. Piirtoetäisyys on edelleen kohdallaan ja tehot ovat riittäneet sahalaitojen eliminoimiseen. Viholliset ovat melko yksinkertaisen näköisiä, eikä ympäristöä ole siunattu pienillä yksityiskohdilla tai tarkalla tekstuuripäällysteellä. Määrä korvaa kuitenkin laadun, sillä esimerkiksi taistelut ovat näyttäviä, kun joka puolella pamahtelee ja tappelupukareita on joukoittain, niin avaruusolioita kuin robottejakin.

Pukin konttiin

Vaikka tämä peli onkin joulua ajatellen yksi suositeltavimmista lahjatoiveista, ei Ratchet & Clank aivan onnistu lyömään syksyn toista suurta tasohyppelyä. Super Mario Sunshine heiluttaa valtikkaa genrensä tämän hetken parhaana tuotoksena ja pitää GameCuben tapetilla. Sonynkin tuotos tarjoaa toki monenmoista puuhasteltavaa, mutta pelimaailma ei ole siitä kiinnostavimmasta päästä, eikä ammuskelun kohteeksi satu erityisen mieleen jäävää väkeä. Jak and Daxter on edelleen se peli, joka tekee PlayStation 2:sta, yllättävää kyllä, tasohyppelyn ystävien ykköskoneen. Ratchet & Clank vain vahvistaa tuota asemaa. Jak & Daxteriin tykästyneille peli on lähes pakkohankinnan veroinen investointi. Tekemistä riittää pitkäksi aikaa, ja kun meno pysyy yhtä riemukkaana alusta loppuun, ei kyllästyminenkään pääse hevillä iskemään. Futuristinen ote on hyvä idea eikä sitä oteta liian vakavasti, mutta mistään ikimuistoisesta kokemuksesta ei ole kyse.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi