Ratchet & Clank: Tools of Destruction

Ratchet & Clank -sarjan pelit ovat aina onnistuneesti panostaneet yhteen asiaan: pelaamisen hauskuuteen. Toiminnan, tasohyppelyn, huumorin ja toinen toistaan hulvattomampien vihollisten yhdistelmä täydellisyyttä hipovalla ohjauksella ja teknisesti viimeistellyllä toteutuksella ovat kerta kerran jälkeen hurmanneet pelaajat. Suippokorvainen karvaturri Ratchet ja hänen valuvikainen metallikaverinsa Clank ovat esiintyneet neljässä PS2- ja yhdessä PSP-pelissä, nyt he tekevät debyyttinsä uuden sukupolven alustalla. Ja millainen debyytti se onkaan.

Ratchet - viimeinen lombax

Ratchet & Clank: Tools of Destruction alkaa aiemmista sarjan osista tutussa Megapoliksen kaupungissa, jossa ystävykset ovat virittelemässä taas yhtä Ratchetin pähkähulluista kulkuvälineistä. Askartelu keskeytyy, kun planeetan puolustuskeskuksessa päivystävä supersankari kapteeni Qwark soittaa ja kertoo planeetan joutuneen hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkääjät ovat keisari Percival Tachyonin miehiä, joilla on tasan yksi tehtävä: hankkiutua eroon galaksin viimeisestä eloonjääneestä lombaxista, Ratchetistä.

Tachyonin ylettömän katkeruuden syy selviää pelin edetessä. Matkalla parivaljakko kohtaa vanhoja tuttuja sekä uusia ystäviä ja vihollisia, ja matkustaa lähes pariinkymmeneen kohteeseen eri puolilla galaksia. Lisäksi he haalivat kasaan vaikuttavan joukon erilaisia aseita ja vempeleitä, joiden avulla voi läpäistä kaikki esteet ja vihollismassat. Yllätyksettömään tarinaan ei ehkä mahdu kovin monimutkaisia käänteitä, mutta muutaman naurunpurskahduksen se onnistuu kirvoittamaan, ja pelin lopetus saattaa yhtä hyvin pedata jatko-osaa tai päättää koko sarjan.

Kaunis katsella, unelma pelata

Insomniacilla on pelinkehittäjänä kaksi selkeää vahvuutta: he osaavat tehdä peleistään näyttäviä, ja he osaavat hioa pelattavuuden huippuunsa. Ratchet & Clankit ovat aina repineet ihailtavalla tavalla tehoja irti Playstationeista, minkä seurauksena pelit ovat pyörineet sulavasti ja näyttäneet todella hyvältä. Kyseessä ei myöskään ole pelkkä tekninen suoritus, vaan Insomniac osaa panostaa myös taiteelliseen vaikutelmaan. Vierailtavat planeetat ovat persoonallisia ja hyvännäköisiä eikä yksityiskohdissa ole pihistelty. Tools of Destruction jatkaa samaa linjaa, mutta tehokkaammalla konsolilla kaikkea on enemmän.

Animaatioelokuvaan verrattavassa graafisuudessa ei pyritäkään fotorealismiin, vaan vaikutelma on enemmänkin maalauksellinen. Etenkin Sargasson suoplaneetan vehreät maisemat, Mukow'n pirtsakka karnevaalimaisuus ja Apogeen avaruusaseman henkeäsalpaava värikkyys todistavat Insomniacin panostavan tosissaan vaikuttavaan visuaaliseen kokonaisuuteen.

Vaikka tavaraa saattaa välillä olla ruudulla enemmän kuin laki sallii, kaikki pyörii jatkuvasti täydellisen sulavasti. Itse en pystynyt havaitsemaan minkäänlaista hidastumista, vaikka vihollisia oli vastassa parikinkymmentä, joka puolella räjähteli ja irtotavaran seasta lentelevät pultit täyttivät loput näkökentästä. Tools of Destruction ei ehkä ihan ole upein PS3:lla nähty peli, mutta se pääsee pirun lähelle, ja tekee sen nikottelematta.

Monenlaista tekemistä

Vaikka ympäristön ja vihollisten tuhoaminen onkin R&C-sarjan näkyvin osa, on erilaisille minipeleille ollut aina oma paikkansa. Tools of Destructionissa yksi vakiotehtävistä — lukkojen avaaminen — on muutettu liikkeentunnistuksella hoidettavaksi. Näissä pulmissa tarkoituksena on yhdistää suojauksen ohittava sähköinen kytkentä. Ruudulla näkyvän levyn pinnalla on metallikuula, jonka avulla johdotuksissa liikkuva sähkökipinä voidaan hyppäyttää juotoskohdasta toiseen ja näin saada se kulkemaan reitin alusta loppuun. Ohjaimen kallistelu kallistaa levyä, jolloin kuula liikkuu vastaavasti. Pulmat vaativat pientä pähkäilyä, mutta ylitsepääsemättömän vaikeita ne eivät ole missään vaiheessa.

Liiketunnistuksella ohjataan myös vapaaseen pudotukseen ajoittain joutuvaa Ratchetia, ja sillä tähdätään heikot seinät hajottavaa geolaseria. Eniten koordinaatiota vaativa liiketunnistuksen käyttötapa on tornadotykki, joka ampuu pienen pyörremyrskyn vihollisten kimppuun. Tornadon liikkumista ohjataan SIXAXISta kallistelemalla, ja samaan aikaan Ratchetin liikkumista voi ohjata normaalisti tateilla. Vähemmän näppärä pelaaja voi saada tällä yhdistelmällä aivojen kytkennät solmuun.

Ylivoimaisesti rasittavin minipeli ovat avaruuspiraattien ovien aukaisemiseksi tanssittavat merirosvo-jigit. Taustalla bailaavat piraatit huutelevat komentoja, joiden tahdissa ohjataan tatilla oikeaan, vasempaan tai ylös, tai heilutetaan pyrstöä ohjainta ravistamalla. Yksinkertaisen mekaniikan lisäksi minipeli on myös varsin anteeksiantavainen, joten ovien avaaminen ei ole niinkään haaste kuin turha hidaste.

Huumorin kukka se kaunein kukka

Hauskuuden kruunaa käsikirjoitus, joka onnistuu jatkuvan hymähdyttämisen lisäksi aiheuttamaan muutaman tyrskähdyksenkin. Keisari Tachyon on surkuhupaisa pahis, jonka riipivä-ääninen keuhkoaminen katkeaa aina sopivasti johonkin kömpelöön kömmähdykseen. Opportunismin mestari kapteeni Qwark aiheuttaa sivuosassaan enemmän harmia kuin hyötyä sankarikaksikolle.

Uusina tuttavuuksina nähdään kuuluisan keksijä Max Apogeen tytär Talwyn sekä tämän uskolliset kumppanit, veteraanitaistelurobotit Cronk ja Zephyr, joiden jutustelu on hupaisaa kuultavaa. Ei vähiten siksi, että suomenkielisessä toteutuksessa Cronk tuntuu matkineen puhetyylinsä edesmenneeltä kansallisnero Spede Pasaselta. Sivuosavihollisista mieleen jäävät myös merirosvolauluja äänekkäästi kailottava kapteeni Slag ja hänen oikea kätensä Ruoste-Pete.

Taisteluvälineistäkin löytyy oma hupaisa puolensa, mikä tietysti Ratchet & Clankin kyseessä ollessa on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällä kertaa arsenaali on jaettu varsinaisiin aseisiin ja erilaisiin vempeleisiin. Aiemmista sarjan osista tuttuun tapaan aseet kehittyvät, kun niitä käytetään. Vempeleet sen sijaan pysyvät koko pelin ajan samantehoisina. Välineistöstä kannattaa mainita vastustajat pingviineiksi muuttava räjähde, ympärillä liitävä sotarobotti Mr. Zurkon, viholliset toisiaan vastaan käännyttävä sekoituskaasu ja – kaikkein tärkeimpänä – jalat vipattamaan saava diskopallo Groovitron!

Groovitronista on puhuttu todennäköisesti enemmän kuin mistään muusta Tools of Destcructionin ominaisuudesta, eikä syyttä. Jokaiselle pelissä nähtävälle vastukselle on kehitetty oma tanssianimaationsa, joista esimerkiksi nuijillaan ilmakitaraa veivaavat avaruuspiraatit aiheuttavat spontaania hihkuntaa.

Sarjan paras?

Uuden sukupolven konsolin myötä Sony on tehnyt linjanvedon, että kaikki sen julkaisemat pelit lokalisoidaan tärkeimmille kielialueille. Tools of Destcructionin tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että aivan kaikki on käännetty suomeksi. Kummallisesti nimettyjen aseiden suomenkieliset nimet ovat myös hiukan kummallisia, mutta suurimmaksi osaksi jälki on kelpoa. Joitain kömpelyyksiä ja suoranaisia virheitäkin on tekstin sekaan mahtunut, ja ääninäyttely vedetään överiksi samalla tavalla kuin MTV3:n dubatut piirretyt. Joitain helmiäkin käännöksen sekaan mahtuu, kuten keisari Tachyonin kirjoittama ja riemastuttavasti suomennettu haiku. Koska pelin haluaa joka tapauksessa läpäistä vähintään kahdesti, kannattaa nauttia sekä suomen- että englanninkielisestä versiosta. Valitettavasti valinta näiden välillä täytyy tehdä vaihtamalla koko järjestelmän kieli.

Kaikki Ratchet & Clank-sarjan pelit ovat olleet laadukkaita tekeleitä. Aseiden kehittäminen huippuunsa sekä kaikkien kenttiin piilotettujen kultaisten pulttien ja taitopisteiden kerääminen vie nopeasti useampia kymmeniä pelitunteja. Kokeneempi sarjan suurkuluttaja vetäisee pelin kertaalleen läpi noin kolmessatoista tunnissa, mutta hupi ei todellakaan lopu siihen. Toisella kierroksella avautuu mahdollisuus päivittää aseet omega-versioihin, jolloin niiden teho kasvaa entisestään. Kaikkien aseiden kehittäminen ylimmälle VX-tasolle on oma projektinsa.

Insomniac on itsekin myöntänyt, että heidän pelinsä eivät edes yritä olla mullistavan innovatiivisia, pikemminkin ne poimivat osasia muista peleistä ja pyrkivät virittämään ne täydellisimpään mahdolliseen muotoonsa. Ratchet & Clank: Tools of Destruction on jälleen yksi osoitus siitä, että omaperäisyys ei ole välttämätön osa hauskuutta, vaan sama vanha kaava pienillä parannuksilla voi kelvata paremmin kuin hyvin. Teräväpiirtopäivityksen lisäksi pelin kaikkia osa-alueita on viilattu ja käsikirjoitus on parempi kuin yhdessäkään aiemmassa osassa. Lopputuloksena on yksi viihdyttävimmistä peleistä, mitä PS3:lla on tähän mennessä nähty.

Galleria: 

Kommentit

Juu jonkin verran oon testaillu eri paikoissa ja mahtava peli kaiken kaikkiaan. Joulun kovin toimintapeli, tai niin kuin kehittäjät itse sanoivat, "peli ei ole mitään lajityyppiä, vaan niiden sekoitus" ja yllättävän hyvä sellainen.

Grafiikka on nannaa silmille, eikä äänimaailmaakaan voi moittia. Arvostelussa jäi epäselväksi, missä kohtaa peli tekee niitä virheitä, että ei täyttä kymppiä ansaitsisi. Oman testaamani perusteella antaisin pelille 9,5. Numeroa ehkä hivenen itellä laski parit tylsemmät kohdat ja se, että peli oisi voinut viellä harpata askeleen kauemmas edeltäjistään.

Itseni demo vakuutti ja R&C pitää ostaa heti kun on aikaa myös pelata tätä :)

Hyvä arvostelu. Tämä peli kiinnostaa todella paljon ja nyt vielä lisää. Kohta on pakko alkaa keksimään tekosyitä avovaimoa varten PS3:n ostamiselle, kun line-up alkaa vakuuttamaan ja DVD:t ovat eilispäivää.

Scatter: Singstar tuntuu olevan hyvä myyntikeino naisväelle, ja lapset ovat ihan hulluina Super Rub'a'Dubiin. Ja kaveripiiristä on kuulunut tarinoita, että nuo kauniimmat puoliskot joissain talouksissa ovat jopa ihan tyytyväisiä katsellessaan, kun toinen pelaa Ratchetia. Varsinkin tässä uusimmassa pelissä, Groovitronin takia...

Meillä ainakin tulee neuvoja vierestä kun pelaan R&C:ia, Ja vaimo tarttuu ohjaimeen kun tulee grindi ja sixaxis ohjailuja.

Mahtava peli, jota voi estoitta suositella kaikille pelaamisen ystäville! Pelisarja oli itselle täysin vieras, mutta tämä pisti nyt harkitsemaan aikaisempien osien hankkimista.

Demo oli ainakin vakuuttava ja hauska. Tosin suomi dubbi välillä hieman ärsytti mutta tulee kyllä meikäläisen pelihyllyyn tuo peli.
Onko muuten Tässä peli sarjassa jotain sellaista minkä takia kannattaisi aienmat osat ostaa tarinan kannalta?

Janilius: Tarinan kannalta et menetä suuria (mitä nyt yhden sisäpiirin vitsin), mutta kolme aiempaa peliä ovat rautaa. Gladiaattori vähän vähemmän. Ehdottomasti pelaamisen arvoisia joka ainut. Koska jokainen jatko-osa on parempi kuin aiemmat osat, kannattaa aloittaa ykkösestä.

Valitettavasti Ratchetit eivät pyöri käytännössä ollenkaan PS3:lla, joten vanhalla pleikkarilla täytyy alkuperäinen trilogia vetäistä läpi, mutta on se sen arvoista.

Todella koukuttava ja hauska peli!

Vaikka varsinaisesti mitään uuttaa ei tullut, ei haittaa kun aseiden virittäminen ja niiden kerääminen on näin hauskaa :D

Kielen saa muutettua haluamakseen vaihtamalla PS3:n valikkokieltä, mutta itse olen kyllä pelannut iha suomen kielisenä tätä :)

edit: katos vaa siellähän se jo arvostelussa lukikin

Kelpo peli, pidin kovasti.:)
Mukavaa animaatiota, huumoria, ja pelimekaniikka loistava.
Oli kyllä ihan mukava kerrankin saada peliin suomenkielinen puhe.
Jotain tuommoista on kaivannut todella paljon. Heavenly Swordissakin se toi oman mukavan "mausteensa" peliin.

Eilisyönä sain viimeinkin pelin(RCTOD) läpäistyä, loppuvastus meinasi vaan syödä hermoja enemmän kuin laki sallii.
Ja pelihousuja sai repiä vähän väliä, kun viimeisillä energian rippeillään luuli olevansa voiton puolla, niin vihulainen ottaa ja päättää vetääkin vielä yhden asearsenaalin kera lisää kamaa Ratchet sankarin niskaan.;(

Nyt aloittelin uuden läpiipeluukerran avautuneen haastepelin vuoksi.
Kun pulttikerroinkin tuli peliin mukaan.
Ja huomasin että Omega sarjan asepäivitykset ovat sairaan kalliita..>_<
Rojua saa taas kerätä pitkät tovit, kestää varmaan ikuisuuden ennen kuin pääsee hankkimaan ensimmäistäkään tehostetuista aseista.
Mutta ei auta valittaa, on se pulttien keräily sen arvoistakin.:)

Tämä sitten varmaan saapuukin meillekin päin ps3:sen kanssa jouluaattona :D

mäkin saan tän pelin joululahjaksi.Onks se loppuvastus oikeesti paha kun siitä niin paljon puhutaan

Ei se ihan huuhaata ole..
Mutta loppuvastus on omasta mielestäni paha vain siinä tapauksessa, jos ei ole kehittänyt oikeita aseita maksimiinsa loppuun mennessä.

Esim se ruoska ase on yksi, jolla en missään nimes lähtisi pelkästään huitomaan sitä. Voisi olla aika toivotonta.:)
esim..Maaliinhakeutuvat ohjukset, sirkkeliterät, yms on kovia sanoja..kannattaa varata matkaan myös erityisesti Diskopallo, siitä on hyötyä monessa kohtaa peliä muutenkin.:)

Mutta sitä oli aika vaikea ennustaa ensimmäisellä läpipeluukerralla, mitkä olisivat ne oikeat valinnat aseiksi, mitkä olisi kannattanut tehostaa tappiinsa, missä olisi riittänyt sitten tarpeeksi potkua loppupahiksen nujertamiseen.
Valehtelematta tahkosin varmaan tunnin eri asevariaatioilla loppupahista, kun siihen ei meinannut pystyä sit niin millään.
Aina loppu kudit aseista ja sit se oli menoa.:S

Viihdyttävä peli. Tosin tuntuu vaan, että peli rupeaa pitemmän päälle toistamaan itseään runsaasta asevalikoimasta huolimatta. Vaihtoon varmaan menee ennen, ku jaksaa ees läpi mättää.

Ihan pirun hyvä peli oli, mutta paras ratcheteistä kyllä on ollut going commando muuta en voi sanoa, tässä oli vähän booooriing tarina mutta aseiden kehitys ja niiden ostaminen oli ainakin 9 arvoista suosittelen silti hankkimaan kaikki aiemmat osat muuten et ole hirveän jyvällä tarinasta tai no kyllä tuon size mattersin voi jättää väliin, mutta kelpo peli sekin.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi