Grand Theft Auto on instituutio, peli pelien joukossa. Aihepiirinsä takia sitä ei kovin moni ole rohjennut lähteä suoraan kopioimaan. Red Faction ja Freespace -peleistä aikaisemmin tunnettu Volition ei kuitenkaan kuvia kumartele. Saints Row on selkeä GTA-klooni. Puolustukseksi sanottakoon, että se on tehty tyylillä ja omistautumisella, joten tekijöiden ei tarvitse yhtään häpeillä aikaansaannostaan.
Syntisten pyhimysten seura
Saints Row sijoittuu jengien jakamaan Stilwaterin kaupunkiin, jossa pelaaja löytää itsensä väärästä paikasta väärään aikaan. Silmän räpäyksessä nimetön sankarimme ajautuu Saints Row -nimisen jengin listoille. Jengin johtajalla Juliuksella vaikuttaisi olevan hieno aate, mutta oletettavasti miestä kiinnostaa kuitenkin jokin ihan muu. Jengiin liittyminen toimii hyvin pelin käynnistyksenä, eikä alussa tuhlata aikaa turhaan jaaritteluun. Pelin intensiivisyys onkin mukavaa vaihtelua GTA: San Andreasin sangen puuduttavalle alkupuoliskolle.
Stilwater on kaupunkina hienosti ja elävän tuntuisesti toteutettu. Ihmisiä on liikenteessä sankoin joukoin ja koko alue on heti alusta alkaen pelaajan tutkittavissa. Kaupungin pinta-ala ei tosin vedä vertoja Just Causen ja Oblivionin laajoille maastoille, mutta pieni se ei ole ja jokaisella alueella on oma identiteettinsä. Stilwater alkaa pienen pelaamisen jälkeen vaikuttaa vallan mainion kokoiselta, sillä siinä riittää tutkittavaa, mutta samalla se tuntuu kotoisalta ja sen pystyy opettelemaan ulkoa.
Koska jengit ovat Saints Row'ssa pääosassa, on tämä osa-alue erityisen kriittinen pelin uskottavuuden kannalta. Jengin jäseniä saa otettua apureikseen mukaan keikalle ja mokomat ovat tehokkaimmillaan suolatessaan vihollisia liikkuvasta autosta, samalla kun itse keskittyy ajamiseen. Myös puhelimella voi soittaa kavereitaan avuksi sekä tietysti ottaa yhteyden muihin yleishyödyllisiin että -hyödyttömiin numeroihin. Osaapa yksi ”homie” ajaakin, jolloin voi itse keskittyä ampumiseen.
Suomalaiseen silmään jengit ovat varsin eksoottisia, mutta tunnelma on siitä huolimatta uskottava. Ainoan särön vahvaan toteutukseen tekeekin oman jengin sangen vaivaton eteneminen paljon vanhempien jengien seassa. Vaikka itse tarina on tunnelmaltaan miellyttävä, se muodostuu pelin heikoksi lenkiksi hölmön lopun ja liiallisen helppouden vuoksi. Tarinan 36 melko pitkän tehtävän kaverina kaupungista löytyy kymmenen erilaisen aktiviteetin suorituspaikkoja. Aktiviteetit sisältävät mm. kuljetus-, kuoleman- kuin myös omaisuudensiirtopalveluita ja tarjoavat peliin sopivaa vaihtelua pelkän toiminnan rinnalle.
Nettipuolelta löytyy perinteisen joukkotappelun lisäksi muutama erikoisempi pelitila ja kaksi co-op -pelimuotoa. Co-op on tosin nopeasti läpikäyty eikä tarjoa elämää suurempaa sisältöä. Nettipelitiloista Protect the Pimp on yhden aseettoman hahmon suojelua, Big Ass Chains puolestaan toisten pelaajien hallussa olevien ketjujen siirtämistä omaan pistepottiin. Mielenkiintoisimpana pelimuotona mukana on Blinged Out Ride, jossa kaksi joukkuetta pyrkivät vuorotellen virittämään autoaan rahoilla, joita saa vihollisia tappamalla. Lisäksi auto pitää vielä ajaa ehjänä suojaan, ja suojella sitä tietyn aikarajan puitteissa. Jokaista pelimuotoa pystyy pelaamaan sekä soolona että joukkueina ja onnistuupa jopa oman klaanin pystyttäminen. Yhteenkään pelimuotoon ei tosin pääse mukaan kuin enintään 12 pelaajaa, joten isompia nettikahinoita kaipaavien kannattaa suunnata katseensa toisiin peleihin. Nettikoodin kanssa on myös ongelmia, etenkin isoissa matseissa ja peliseuran löytämisessä, mutta tähän on luvattu päivitystä piakkoin.
Tuhon työkalut
Itse pelimekaniikka toimii loistavasti. Ajaminen ja toiminta tuntuvat molemmat poikkeuksellisen viihdyttäviltä. Toimintakohtauksissa on myös uskottavaa tunnelmaa mukana vihollisten hakiessa suojaa autojen ja seinien takaa. Takaa-ajokohtaukset säilyvät jännittävinä vastustajien pysyessä sitkeästi perässä. Liialliseen konemaisuuteen tekoäly ei kuitenkaan syyllisty, vaan tekee välillä ihmismäisiä virheitä.
Pelaajan käytössä on Stilwaterin monipuolista ajoneuvokalustoa, jossa valinnanvaraa on niin nopeissa urheiluautoissa kuin äänekkäissä muskeleissa. Isommilla rekoilla puolestaan on helppo kylvää tuhoa moottoriteillä. Vain moottoripyörät puuttuvat. Kuten odottaa saattaa, ei autoissa ole minkään sortin lisenssejä, mutta silti ne muistuttavat melko selkeästi esikuviansa. Autokatraan joukosta löytääkin helposti Mersut, Bemarit ja Chevyt, vaikka nimet eivät sitä kerrokaan. Myös pelti vääntyy hienosti ja osia irtoilee törmäillessä yllättävänkin paljon. Autot myös hajoavat GTA-tyyliin syttymällä ensin tuleen, joten pelaajalle tarjotaan vielä muutaman sekunnin pelastautumisrako varmalta tuholta.
Aseistus on jaettu eri luokkiin, joista jokaisesta voi olla yksi kerrallaan mukana. Nyrkkien lisäksi oikeutta kerätään itselle lähitaisteluaseilla, pistooleilla, konepistooleilla, haulikoilla, kivääreillä, singolla sekä heitettävillä pommeilla ja kranaateilla. Aseita ei jaeta liiallisesti, joten herkällä liipaisinsormella varustettu pelaaja löytää itsensä nopeasti tyhjä lipas kädessään. Täytettä löytyy kuolleilta, asekaupoista sekä oman kämpän asejemmasta.
Kaupoista saa myös ostettua autoja, vaatteita sekä uskottavuudelle tuiki tärkeää bling blingiä. Lisäksi kauppoja voi kätevästi ryöstää parilla eri keinolla, jos tarvitsee pikaista apua rahaongelmiin. Pikaisina tulonlähteinä käyvät myös kidnapatut ihmiset ja koronkiskurit, joilta otettu laina kannattaa maksaa ajoissa takaisin.
Kromi kiiltää ja platina hohtaa
Saints Row ei ole ulkoisesti kaikista korein Xbox 360 -peli, mutta näyttää silti todella hyvältä. Varsinkin Stilwaterin vuorokausirytmi sekä sään muutokset toimivat erinomaisena esimerkkinä pelin grafiikan toimivuudesta. Piirtoetäisyys ja ruudunpäivitys ovat molemmat saatu kuntoon, vaikka tämän alta pelintekijöiden pitikin leikata muutamia ominaisuuksia viime metreillä pois. Pintakiilto sikseen, Saints Row sisältää paljon enemmän. Hahmot voi ”rakentaa” pelin alussa sangen mainiolla hahmoeditorilla, ja asustukseen löytyy satoja – ellei tuhansia – eri variaatioita. Yksittäisenä hienoutena grafiikan seasta voi nostaa autojen räjähdykset, jotka suorastaan huokuvat voimaa.
Äänimaailmaa värittävät lukuisat kaupungin äänet sekä GTA:n inspiroimat mainiot radiokanavat, joita löytyy jokaiseen makuun. Radiopersoonat eivät ole yhtä värikkäitä kuin esikuvassaan, mutta varsinkin hullunkuriset mainokset loistavat. Musiikkitarjonta sisältää satoja kappaleita klassisesta hip hoppiin ja rockiin. Suurin osa artisteista on ennalta tuntemattomia, mutta vastapainona onkin tuoreelta kuulostavaa musiikkia, jota kuuntelee mielellään. Saints Row tarjoilee myös esimerkillisen hienosti toteutetun surround-äänimaailman, jossa ohikulkevasta autosta erottaa paitsi moottorin myös soitetun kappaleen.
Jos matkit, matki parasta
Saints Row tekee monet asiat paremmin kuin GTA-sarja, ja osassa sillä on vielä paljon opittavaa. Selkeimpänä erona nämä sarjat erottaa huumori. Siinä missä GTA:t sisältävät usein paljon huvittavia hahmoja sekä nerokasta dialogia, Saints Row tyytyy pitämään toiminnan perusvakavana. Dialogi ei Saints Row'ssa toimi ja huumori tuntuu teennäiseltä, silloin kun peli sitä yrittää tarjoilla. Pelin ainoaksi oikeasti huvittavaksi hahmoksi jääkin eurooppalainen vaatekauppias Stefan.
Pelkkä yksinkertainen vertailu näiden välillä ei tietysti tee oikeutta kummallekaan, sillä kummankin nimen alta paljastuu loistavia pelejä. Saints Row on Xbox 360:n hiekkalaatikkopelien jatkumon uusin tuote ja asettaa riman ensi vuonna ilmestyvälle GTA IV:lle melko korkealle. Pelaajien kannalta kilpailutilanne tietysti kuulostaa hyvältä, sillä oletettavasti myös pyhimykset tekevät paluun tulevaisuudessa. Stilwaterissa jäi vielä monta tarinaa kertomatta.
