San Francisco on hakkereiden valtakunta

Vuonna 2014 julkaistu Watch Dogs herätti paljon ristiriitaisia tunteita. Omaan makuuni peli istui kuin nenä päähän, sillä digitavaroihin hakkeroituminen osoittautui hauskaksi tekemiseksi. Ykkösosan protagonisti Aiden Pearce oli synkkä persoona, joka pukeutui mielellään tummiin vaatteisiin. Päähahmo ei ollut ainoa synkkä asia, sillä koko Chicagon kaupunki verhottiin tummahkolla ilmapiirillä. Watch Dogs 2 edustaa kaikkea muuta. Surupuku on heitetty roskalaatikkoon, sillä iloinen ja värikäs San Francisco on täällä temmellettäväksi!

Kaikki alkaa siitä, kun hilpeä ja hieman retosteleva päähahmo Marcus Holloway haluaa liittyä hakkeriryhmä DedSeciin. Konkkaronkalla on yhteinen vihollinen: Blume-yhtiö ja sen ylläpitämä ctOS 2.0. -ohjelmisto. Softan yksinkertaistettuna tarkoituksena on yhdistää vain kaikki kaikkeen sekä seurata käyttäjiensä jokaista liikettä. Hakkeripoppoo haluaa tehdä kaikkensa, että yritys saadaan eliminoitua. Matkaan tulee kuitenkin muutama mutka, eikä taistelusta tehdä helppoa.

Hakkeri ei aseita kaipaa

Seikkailussa pärjätäkseen Marcus voi rakentaa päämajassa olevalla 3D-printterillä tarvittavaa aseistusta sekä muita välineitä. Heti alussa saa tulostettua RC-jumperin, joka on hyppivä ja kauko-ohjattava ajoneuvo. Erikoinen vehje helpottaa tehtäviä kummasti. RC-ajokin lisäksi saatavilla on drone eli eräänlainen minilennokki. Printattavia välineitä maksetaan pelimaailman valuutalla. Mammonan kerryttäminen onnistuu muun muassa hakkeroitumalla kadulla kulkevien ihmisten pankkitileille tai ryöstämällä kaupungin jengien rahakätköjä.

Vaikka asekirjo on laaja, tulee ampumiselle tarvetta harvoin. Hiljaisempaa etenemistä tukevatkin Marcuksen kyvyt, kuten hiipiminen sekä valvontakameroiden hakkerointi. Tehtävien aikana tietojärjestelmiin murtautumalla voidaan paikantaa alueen vartijat ja eliminoitava kohde. Vaihtoehtoisesti mestat voi katsastaa RC-jumperin tai lennokin avulla. Apuvälineiden käyttäminen vähentää taistelun riskiä ja vähentää kuolemisia. Taktiikkaa kannattaakin harkita tovi, koska tallennuspisteet sijaitsevat kaukana toisistaan sekä kuolema tietää pitkää lataustaukoa.

Harjoittelemalla hyväksi hakkeriksi

Tehtävät, kykypuu, musiikkisoitin ja kaikki muu tarpeellinen on sijoitettu Marcuksen älypuhelimeen. Sen saa ruudulle nappia painamalla. Kykypuussa voi avata päähahmolle erilaisia ominaisuuksia tehtävien hanskaamista helpottamaan. Yksi parhaista ominaisuuksista on skanneri, joka kertoo heti jos vastaantulijalla on paljon rahaa pankkitillä. Toinen kätevä taito on autojen kaappaaminen, joka mahdollistaa pirssien kauko-ohjauksen.

Välillä Marcus ratkoo kytkentälinjoihin keskittyviä pulmia. Pelaajan on painettava R3-näppäintä, minkä jälkeen avautuu pikselimäinen, yksivärinen kytkentäkartta. Sähkölaiteiden kytkentälinjaston väri pitää saada vaihdettua punaisesta siniseksi. Ketjussa on lukkoja sekä linjan paloja, jotka on käännettävä oikeaan asentoon. Joskus tehtävää vauhdittaa aikaraja, joka umpeutuessaan nollaa käännetyt kohdat. Harmitukseksi suurin osa hakkeroitumisesta keskittyy tämän kaltaiseen toimintaan. Uusimmalta osalta olisi voinut odottaa jotain muuta, sillä sama pulmanratkonta osoittautui tylsäksi jo ensimmäisessä osassa.

Hipsterihousut jalkaan ja menoksi

Sarjan ensimmäinen osa sai paljon kritiikkiä sen synkästä maisemasta sekä alati alakuloisesta ilmapiiristä. San Francisco on kaikkea muuta kuin synkkä. Kaupunki loistaa värikkyydellään ja sen kaduilla tallaa mitä erikoisempia ihmisiä. Välillä on mukava vain pysähtyä katsomaan asukkaiden elämää. Joskus taas saattaa joutua seuraamaan jopa päihtyneitä kansalaisia, onnettomuuksia tai ihan parisuhderiitoja. Talojen seiniin on maalattu hienoja, kantaaottaviakin graffiteja. Watch Dogs 2:n tarina viittaakin paljon nykymaailmaan menoon. Esimerkiksi DedSec muistuttaa hieman vuonna 2004 perustettua hakkeriryhmää Anonymous.

Virtuaalielämän hakkerijoukko on värikkäitä hipstereitä täynnä. Neljän koplaan kuuluvat Sitara, Wrench, Horatio ja Josh, kullakin oma erikoiskykynsä. Samalla kun Sitara hoitaa graafisen puolen, on joukon fiksuin kaveri Josh jo hakkeroitumassa jonkun yrityksen tietokantaan. Mielenkiintoisemmaksi hahmoksi nousee naamioitunut Wrench, jengin huumorikapteeni. Tiimin keskinäinen dynamiikka toimii mainiosti tarjoten monet naurut. Ymmärrettävästi värikäs hipsteriporukka ei uponne kaikkiin pelaajiin.

Ikkunasta sisään ja piuhoilla käyntiin

Vaikka Watch Dogs 2:n pelialue on kaksi kertaa isompi kuin sarjan aikaisemmassa osassa, ollaan vielä kaukana Grand Theft Auto V:n kartan laajuudesta. Siirtymiset voi hoitaa pikamatkustuspisteitse tai ajamalla kulkuvälineillä. Ajoneuvoja tarjotaan laidasta laitaan: prätkiä, pirssejä ja botskeja. Peltilehmillä ajaminen on nopeaa ja huoletonta, vaikka edelleenkään ei voida puhua kovin nautinnollisesta ajokokemuksesta. Lisäksi ohjattavuus on laadultaan vaihtelevaa, ja välillä mopo karkaa käsistä aivan kirjaimellisesti. Autoja on voi joko ostaa puhelinsovelluksella tai sitten vain varastaa kadulta. Harmi vain kulkuneuvoille ei ole säilytyspaikkoja. Kaduilta kaarat häviävät kuin tuhka tuuleen heti kun silmä välttää.

Juoni vetää helposti pelaajan mukaansa, mutta sivutehtävissäkin on melkoisia helmiä. Usein tehtävänä on auttaa sivuhahmoa suorittamaan jokin pieni asia. Hauskimman aktiviteetin tarjosi ScoutX-sovellukseen valokuvaaminen. Otoksia napsitaan tiettyjen monumenttien ja nähtävyyksien edessä. Fotot lähetetään puhelimella someen, jossa ne keräävät kommentteja ja tykkäyksiä. Sivutehtävissä on tarjolla myös ajokilpailuja, joita voi suorittaa muun muassa droneilla, motocross-pyörillä tai purjelaivoilla.

Meistä ei ole moneksi

Verkkopuolella oli julkaisun yhteydessä suuria ongelmia, jotka on nyt onneksi saatu korjattua. Nettimittelöt ovat silti yhä pelin heikoin osa-alue. Ne tuntuvat päälleliimatuilta ja toimivat epävakaasti. Toivottavasti jatkossa moninpeli joko jätetään kokonaan pois tai uusitaan rankalla kädellä.

Netissä voi esimerkiksi tunkeutua toisen pelaajan sessioon tai suorittaa tehtäviä yhteistyössä. Peli ilmoittaa lähellä olevista hakkereista ja millaista toimintaa olisi tarjolla.

Toisen pelaajan maailmaan soluttautuminen on hauskaa puuhaa. Tuttuun tapaan tarkoituksena on hakkeroida vastapuolen laitteisto ja piilotella kunnes tunkeutuminen on suoritettu. Latausprosenttien seuraaminen aiheuttaa sydämentykytystä, sillä etsijän rooli on kiireinen.

Yhdessä suoritettavat kokonaisuudet perustuvat pääosin panttivankien pelastamiseen, autojen varastamiseen tai kohteiden hakkerointiin. Tarjolla on myös palkkionmetsästystä, jossa vastustajana ovat toinen pelaaja ja poliisi. Jahtaajien jopina on eliminoida karkuriksi arvottu. Voittaja on se, joka saa ensimmäisenä tapettua toisen.

Melkein täydellinen kokonaisuus

Watch Dogs 2 on selvästi skarpannut edellisosasta. Laaja tehtäväkirjo tarjoaa tekemistä useiksi kymmeniksi tunneiksi. Värikäs maailma on mukavaa vaihtelua, ja San Francisco on melkoinen taidonnäyte kaikkine tunnettuine rakennuksineen ja monumentteineen. Tarinan pinnallinen hakkeriryhmä ei kuitenkaan vakuuta. Loppujen lopuksi coolit tietokonevelhot osoittautuvat tylsiksi kapinoiviksi nuoriksi.

Moninpelin takia peliä ei kannata ostaa, sillä silloin joutuu pettymään. Kyseessä on ennen kaikkea yksinpeli, jossa hakkeri haluaa myös ihastella maisemia ja seurata kaduilla tapahtuvaa elämää tehtävien suorittamisen ohessa.

Watch Dogs 2 ei ehkä ole Vuoden peli -osastoa, mutta kaikki osa-alueet toimivat kelvollisesti. Myös hakkeroiminen on sujuvampaa ja mukavampaa kuin ennen. Toivottavasti kolmannessa osassa saataisiin vihdoin uskottava tarinakin.

Kommentit

Ainoa syy miksi tätä ei ole tullut vielä hankituksi on lokalisoinnin puuttuminen. Edellinen osa oli suomennettu ja nousikin suosikkeihin osaksi tämän avittamana.

Kieltämättä lokaalisoinnin puute ärsytti. Paljon. Pystyn pelaamaan pelejä joissa on englanniksi tekstit, mutta täytyy sanoa että tässä oli välillä vähän haastavaa ymmärtää. Käytettiin jonkin verran hipsterisanoja ja muita mitä en tunnistanut. Sanakirjalle tuli käyttöä. Mutta siitäkin selvittiin :) 

Itse en ole jäänyt kaipaamaan ykkösosan valmiiksi pureskeltua ja paikoin jopa tyhmennettyä ja yksinkertaistettua "tönkkösuomennosta", vaan ihan ongelmitta ja sanakirjoitta on tähän asti tässä selvitty. Joku termi siellä tai täällä saattanut mennä ohi, muttei mitään sellaista, joka olisi estänyt ymmärtämästä, mistä on kyse ja mitä pitäisi tehdä.

Ihmettelen, jos nykyisessä globaalissa ja kaikkialta englantia tunkevassa läntisessä maailmassa ei mukamas videopelejä harrastava pärjää tällaisessa "peruspelissä" ihan englannilla, vaan käyttää ostopäätöksen peruuntumisen pääsyynä suomenkielisen tekstityksen puutetta.

Joo. Oma englanti on aika huono, joten siksi saattaa itsellä mennä useampi sana ohi. Aloin "opiskelemaan" englantia vasta muutama vuosi sitten. Peruskoulusta tultiin vitosen papereilla ulos ;) Mutta ei tosiaan jäisi ostamatta sen takia. Siinähän sitä oppii samalla, kun pelaa. Hyvä tarina jäisi kokematta, jos suomisubien takia jättäisi ostamatta :) 

Täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen omalla tyylillään! Ymmärrän myös niitä, jotka haluavat pelata suomeksi.