Satunnaisgeneroitua viihdettä

Kun oma jälkipolvi haravoi lähiympäristöjä Pokémon GO:n avulla tai aiheuttaa pahennusta ylihintaisten korttipakkojen parissa nahistelemalla, on helppo unohtaa koko ilmiön todellinen ikä. Muistelussa auttaa esimerkiksi se fakta, että Switchille julkaistu Pokémon Mystery Dungeon: Rescue Team DX edustaa uusioversiota 15 vuotta vanhasta Nintendo DS -pelistä.

Alkuperäistä lähdeteosta pelaamattakin on helppo todeta, että modernin ja ihastuttavan sympaattisen ulkokuoren alta paljastuu monella tapaa hyvin perinteinen luolastoseikkailu. Ikävä kyllä yleinen yksinkertaisuus alkaa syvemmällä paneutumisella puuduttaa.

Pakko sittenkin kerätä ne kaikki

Toisin kuin pääsarjan Pokémoneissa, Chunsoftin kehittämässä Mystery Dungeon -spinoffissa pelaajat päästetään kouluttajien sijaan suoraan taskuhirviöiden ohjaksiin. Tai miten sen nyt ottaa, sillä tarinan keskiössä esitellään muistinsa menettänyt ihminen, joka on kuitenkin mystisesti siirtynyt Pokémonin kehoon. Heti alkuun ruudulle heitetään muutama kovin absurdilta vaikuttava kysymys, jonka perusteella seulotaan sekä ohjastettava sankari että uskollisesti mukana roikkuva toveri.

Kaverukset päättävät perustaa paremman ajanvietteen puutteessa kahden hengen pelastuspartion. Töitä alkaa ilmaantua nopeasti joka suunnalta: Osa epäonnisista Pokémoneista jättää avunpyyntöjään postilaatikkooon tai yleisille ilmoitustauluille, kun toiset uskaltautuvat suoraan kotikolon ovelle kolkuttelemaan.

Ennen pitkää tiimiään pääsee myös laajentamaan niin taisteluissa vastustajia käännyttämällä kuin muutoin uusien tyyppien kanssa ystävystymällä. Tuoreille tuttavuuksille asuinkelpoisia leirejä kyhäämällä porukan kokonaismäärän saa kasvatettua kunnon Pokémon-armeijaksi. Sokkeloihin lähtee silti vain pienempi rytmiryhmä kerrallaan, ja osa varsinaisista tarinatehtävistä rajoittaa määrän alkuperäiseen parivaljakkoon.

Onkaloista elämyksiä etsimässä

Varsinaisten pelastusretkien aikana turvallinen kotikylä kauppoineen sekä treenipaikkoineen jätetään taakse, ja sankariteot suoritetaan tittelin mukaisesti mysteeriluolastoissa. Mysteereiksi sokkeloita nimitetään etenkin niiden satunnaisgeneroinnin vuoksi. Yksinkertaisiin onkalohin eksymisestä ei kuitenkaan tarvitse murehtia, sillä kapeilla käytävillä voi suunnistaa vaikka autopilotin avulla. Yhä syvemmälle luolastoihin sukeltamisen tiellä päänvaivaa aiheuttavat sen sijaan vihamieliset Pokémonit, joita vastaan otellaan perinteisen vuoropohjaisella tyylillä. Kentän lopussa häämöttää joko pelastettava toveri tai silloin tällöin ilkeämpi välipomo.

Taisteluissa ja ruudukolla liikkuminen kuin myös hyökkäykset kuluttavat aina yhden vuoron. Erilaisia hyökkäyksiä pääsee yhdistelemään sekä kehittämään mukavan kattavasti ja loogisesti. Onpa vastustajan tyypilläkin luonnollisesti merkitystä tehokeinojen hyödyntämisessä. Terveyden ohellla on huolehdittava iskuihin vaadittavien PP-pisteiden riittämisestä sekä muun muassa mahan kylläisyydestä. Paperilla vallan asialliselta kuulostava systeemi kuitenkin jämähtää nopeasti turhan pintapuoliseksi näpyttelyksi ilman kunnollista koukkua. Lisäksi isomman jengin kanssa ruutupohjainen toteutus kääntyy itseään vastaan, kun osa porukasta jumittaa kapealla käytävällä koko mittelön ajan aiheuttaen lähinnä klaustrofobista tunnelmaa.

Käsinpiirretyn näköinen ulkoasu on kerrassaan hurmaava, ja graafinen anti nouseekin eittämättä pelin parhaaksi piirteeksi. Sympaattiset ja tutuilta näyttävät Pokémonit suorastaan kutsuvat kaikki taskuhirviöiden ystävät seikkailuun. Innostus kuitenkin laantuu jo parin illan jälkeen, kun luolastojen pituus kasvaa alituiseen, eikä muu kokemus enää syvene samaa tahtia. Eniten iloa Pokémon Mystery Dungeon: Rescue Team DX tarjoaa Switchin kannettavassa moodissa, mikäli on tarpeen tappaa kotvanen aikaa. Sohvalta pelattavaksi koko illan viihteeksi itseään toistavat ja loputtomat luolastot eivät sen sijaan oikein istu.

Kirjaudu kommentoidaksesi