Hellblade: Senua’s Sacrifice on mielenkiintoinen kokeilu Ninja Theoryltä. Pakkohan siellä piskuisten indietuotosten ja AAA-megaspektaakkeleiden joukossa on olla tilaa myös välimallin peleille, haaveilee vastikään Microsoftin ostaman brittistudion väki. Nyt Senua’s Sacrifice on saatu tovin odottelun jälkeen myös Xbox Onen pelikirjastoon – ja hyvä niin.
Ei mikään tavallinen toimintaräime
Senuan ankaraakin ankarampiin koettelemuksiin sukeltavat käsikirjoittavat eivät selkeästi kaihda haasteita. Olisihan tästä voinut kyhätä pienimuotoisen toimintaräimeen ilman sen kummempaa sanomaa, mutta yllättäen koko seikkailun pääteemaksi on nostettu nuoren naisen elämää riivaavat mielenterveysongelmat. Näiden ympärille on kyhätty varsin pätevä tarina, joka jättää myös reilusti tulkinnanvaraa mukana roikkuvalle pelaajalle. Taustalla hääräilee muun muassa liuta norskimytologian jumalia, Senuaa riivaavat menneisyyden traumat sekä manan maille päätynyt rakastajakin. Rohkea tarina kantaa mainiosti sen muutaman tunteroisen, jonka Senua’s Sacrificen läpäiseminen elämästä lohkaisee. Pidempi kokonaisuus olisi hyvin todennäköisesti levinnyt jossain vaiheessa käsiin, tällaisenaan rytmitys taas toimii mainiosti ja loppukin tulee juuri sopivassa paikassa. Näin sen pitäisikin mennä.
Norman Batesin jalanjäljissä
Kehittäjät suoltavat psykoosin oireita ruudulle lähestulkoon hengästyttävää tahtia. Ahdistavuutta rakennetaan muun muassa harhakuvilla ja groteskilla väkivallalla, mutta eritoten suorastaan nerokkaalla audiosuunnittelulla. Erityisesti alati korvaan kuiskivat äänet eivät anna matkan aikana hetken rauhaa ja näiden tauoton papatus alkaa matkan varrella ahdistaa aivan oikeasti. Musiikit on jätetty suosiolla minimiin, sillä juuri nämä mystiset äänet ovat tärkeässä osassa Senuan oireiden haastavassa kuvaamisessa. Mainittakoon, että äänimaailmallaan ratsastava seikkailu käytännössä vaatii kunnon äänentoiston tai pätevät pelikuulokkeet, sillä muuten kokemus jää väistämättä täysin puolivillaiseksi. Oikeasti.
Tuskaisen ahdistava miljöö myös näyttää syötävän hyvältä. Xbox One X:lle ja 4K-tarkkuudelle optimoidut visuaalit ovat ehtaa AAA-luokkaa, eikä Ninja Theoryn tarvitse häpeillä lainkaan moninkertaisesti suuremmalla köörillä kyhättyjen superpelien rinnalla. Näyttävät maisemat vaihtelevat muutaman tunnin aikana myrskyisistä hiekkarannoista ränsistyneisiin linnakkeisiin ja aina helvetillisiin mielen syövereihin saakka. Yhteistä kaikille on, että tunnelma on jatkuvasti tapissa ja näyttää kauttaaltaan uskomattoman hienolta. Nimikkeestä paistaa heti alkumetreiltä, että taustalla hääräilee todella osaava tiimi, jolle toivoisi pelkkää hyvää tulevaisuutta ajatellen.
Puolivillaista taistelua
Pelillisesti kelttisoturin koettelemukset eivät yllä muun tunnelman tasolle, vaikka raakileeksikaan Hellbladea ei missään nimessä voi kutsua. Vaikka maisemat ovatkin paikoitellen häkellyttävän nättejä, ei kelttisoturimme pääse missään vaiheessa samoilemaan kapeaa putkea laajemmille alueille. Horizon Zero Dawnin ja Assassin’s Creed Originsin avoimiin maailmoihin tottuneille tämä voi olla järkytys, mutta lopulta tämä on juurikin se skaala mikä on ollut kehittäjien tarkoitus. Haastetta haeskellaan lisäksi simppeleillä aivopähkinöillä, mutta nämä tuntuvat pidemmän päälle lähinnä turhanpäiväisiltä hidasteilta. Vähempikin olisi riittänyt mainiosti.
Simppelit taistelumekaniikat on rakennettu kolmen taistelunapin, torjumisen sekä väistämisen varaan. Kohtuullisen hitaasta temmosta huolimatta mättäminen on enimmäkseen nautittavaa. Valitettavasti kankeahko systeemi ei oikein taivu useamman vihulaisen kohtaamisiin, joten varsinkin loppupuolen suuremmat ja turhaan pitkitetyt joukkokohtaukset voivat kismittää – eikä syy ole useimmiten suinkaan osaamattoman pelaajan. Mieleen kohoaa väkiselläkin kysymys, että olisiko Senuan koettelemukset voinut kuvata jopa tyystin ilman keskinkertaiseksi jääviä taisteluita?
Lisää näitä, kiitos!
Indie-AAA-peliksikin kehittäjiensä toimesta mainostettu Hellblade: Senua’s Sacrifice vakuuttaa liki jokaisella osa-alueella. Mielenterveysongelmat eivät ole se helpoin teema, jonka päälle lähteä rakentamaan modernia peliä, mutta näin vain Ninja Theory onnistuu kauttaaltaan kiitettävästi. Mainiota, että myös Xbox Onen nimeen vannovat pelaajat pääsevät tukemaan Senuaa tämän tuskaisella matkalla.
Henrik Savosen mietteet Hellblade: Senua’s Sacrificen PlayStation 4 -version tiimoilta voi lukaista täältä.
