Syntisen kunniaton

Nakaba Suzukin luoma The Seven Deadly Sins lienee eittämättä yksi tämän vuosikymmenen mielenkiintoisimmista tulokkaista japanilaisen animaation saralla. Vuonna 2012 alkanut mangasarja taipui piakkoin myös animeksi, joka on nähtävissä Netflixistä. Nyt syntipukkien matkaa seuraavasta tarinasta päästään nauttimaan myös pelisovituksena. Tosin lopputulos ei niinkään tee sarjalle kunniaa.

Bandai Namcon luotsaama The Seven Deadly Sins: Knights of Britannia seuraa alkuperäisteoksesta tuttua tarinaa. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Lionesin valtakuntaan, jota itsensä hyviksiksi ristineet Pyhät Ritarit pitävät jyrkässä ottessaan. Kuten toisin saattaa aluksi olettaa, osoittautuvat tarinan sankareiksi itse Seitsemän kuolemansyntiä, jotka koostuvat seitsemästä valtakunnan vihollisena pidettävästä soturista. Kuolemansyntien kapteeni, vihasyntiä edustava Meliodas nähdään niin animen kuin pelinkin päähahmona.

Tehtävää toistamiseen

Päävalikkoon tultaessa tarjotaan valittavaksi tasan kaksi pelimuotoa: tarinakampanja Adventure sekä vapaampien kahinoiden Dual. Ensiksi mainittu päästää kokemaan animesta tutun juonikuvion. Valtakunnan kartta kattaa liudan erinäisiä tehtäväpisteitä, joihin liikutaan Meliodasin ylläpitämää tavernaa selässään kantavalla jättipossulla. Jokainen pysäkki tarjoaa aina koluttavaksi pari uutta, avoimessa maastossa suoritettavaa tehtävää. Tarinaa kuljettavien pääkoitosten lisäksi aluepysäkeillä törmätään sivuhaasteisiin, joissa yleensä joko keräillään Elizabethilla raaka-aineita metsästä tai otetaan osaa taisteluihin juonen ulkopuolella. Mitä enemmän tehtäviä suorittaa, sitä enemmän Lionesin valtakuntaa avautuu koluttavaksi.

Tekemistä siis piisaa. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua, sillä jo ensimetreillä monet sivuhaasteista ja osa päätehtävistäkin alkavat muistuttaa liikaa toisiaan. Itseään toistava ja nopeasti puuduttava kokemus näkyy myös kömpelössä taistelussa, joka sekin tuntuu lähinnä Dissidia Final Fantasy NT:n laimealta kopiolta. Kokonaisuutena niin hahmojen ohjattavuus kuin taistelujärjestelmä ylipäätänsä on monen muun animemätkinnän – erityisesti vastikään julkaistun Dragon Ball FighterZin – rinnalla ala-arvoisen luokatonta.

Ilmeet nollassa

Graafiselta olemukseltaan The Seven Deadly Sins: Knights of Britannia pyrkii noudattelemaan lajityypille ominaista, alkuperäisteokselleen uskollista ulkoasua. Värikäs, piirrosmainen yleisilme onkin kauneimmillaan erityisesti ympäristöjä ihaillessa, kun taas hahmomallit tuntuvat niin liike- kuin kasvoanimaatioiden suhteen jotakuinkin keskeneräisiltä.

Dual-tila tarjoilee tappelupeleille perinteisempää viihdykettä: otetaan vastapuolesta mittaa joko tekoälyä tai kaveria vastaan verkossa tai saman koneen äärellä. Hahmokaarti tarjoaa taistelijoita aina kuolemansynneistä muihin sarjan varrella nähtäviin hahmoihin, joista valtaosa on avattavissa tarinatilaa koluamalla.

Kaverin kanssa Dual-ottelut tarjoavat varmasti hetken hupia, joka ei silti sulje pois syvälle pelimekaniikkaan ulottuvia heikkouksia. The Seven Deadly Sins: Knights of Britannialle annankin eniten kiitosta siitä, että se sai tutustumaan itse animesarjaan, jonka kahdesta tuotantokaudesta kummassakin on riittänyt jaksoja katsottavaksi. Toinen tähti tästä hyvästä!

Tie hyvään animeen käy huonon pelin kautta

Tekniseltä toteutukseltaan laiskasti kyhätty ja suorastaan elottomalta tuntuva The Seven Deadly Sins: Knights of Britannia jää mieleen tekeleenä, josta haluaisi pitää ihan jo pelkästään erinomaiseksi osoittautuneen animen takia. Alkuperäisteoksen jo kerran lukeneille tai katsoneille peli ei tarjota juonikuvoiden osalta mitään uutta. Lisäksi toisiaan muistuttavat, pitkästyttävät tehtävät sekä kömpelö taistelujärjestelmä tekevät kokonaisuudesta liki mahdottomasti nautittavan. Varsin mukiinmenevä hahmovalikoima ja silmiä vain ympäristöjen osalta miellyttävä ulkoasu eivät yksistään riitä suosittelemaan tekelettä edes manga- ja animesarjan kovimmille faneille.

Kirjaudu kommentoidaksesi