Tony Hawk's Pro Skater 3

Monopoliasemassa

Rullalautailupelien genre on varsin yksitoikkoinen. Ennen vuotta 1999 ei markkinoilla ollut oikeastaan yhtään hyvää skeittipeliä, ei konsoleille eikä tietokoneille. Korkeintaan muutama ihan menettelevä, mutta ei yhtään joka olisi jaksanut todella innostaa. Asiat muuttuivat kun reilu kaksi vuotta sitten PSX:lle ilmestyi legendaarisen ammattilaislautailijan Tony Hawkin nimeä lisensoinut Tony Hawk's Pro Skater. Peli oli todella addiktiivinen, eikä siitä nauttimiseen tarvittu katu-uskottavaa gangsteri-imagoa. Tietenkin lajista pitäville THPS oli sitäkin mielenkiintoisempi. Vuotta myöhemmin tuli pakollinen jatko-osa uusilla tempuilla ja kentillä. Molempia pelejä on myyty niin Suomessa kuin maailmalla todella paljon (jotain suosiosta kertoo se, että USA:n joulukuun 2001 kahdenkymmenen eniten myydyimmän pelin joukossa löytyi vieläkin vuotta aiemmin ilmestynyt THPS2), eikä ole yllätys että sarjasta ilmestyy kolmas osa lähes kaikille mahdollisille konsoleille. Ei ole myöskään yllätys että peli ilmestyy ensimmäisenä uudelle Playstationille.

Mukava ja haastava pelata

Tony Hawk's Pro Skater -sarjan ydin on aina ollut Career- eli uramoodi, jossa tarkoituksena on erilaisten tehtävien avulla kehittää lautailija huipulle. Tehtävien suorittaminen on tuttua puuhaa THPS-konkareille. Tavoitteina ovat esimerkiksi pisteiden keruu, S-K-A-T-E -kirjaimien metsästäminen ja ihmisten kiusaaminen tai auttaminen. Muutamasta tehtävästä on kuitenkin nyt tehty lautailijasta riippuvia eli kaikilla skeittareilla ei olekaan samoja tehtäviä tai kirjaimia samoissa paikoissa. Enää taitopisteitä ei ansaita tehtäviä suorittamalla, vaan nyt nekin on erikseen kerättävä ympäri kenttää, samaten uudet laudat. Career mode ei ole kovin pitkäkestoinen tai vaikea. Yhdellä hahmolla sen pääsee läpi noin puolessa tunnissa, eikä minkään tehtävän kanssa tule todellisia ongelmia. Parempi kuitenkin näin, kuin turhautumista aiheuttanut ylivaikea Dave Mirra Freestyle BMX 2. Peli palkitsee hyvistä suorituksista erilaisilla koodeilla, rullalautailuvideoilla ja salahahmoilla ja -kentillä, jotka pitävät mielenkiinnon yllä loppuun asti.

THPS3 on niitä pelejä joita vain on todella hauska pelata. Pelaaminen perustuu temppujen linkittämisiin toisiinsa. Edellinen osa uudisti alkuperäistä peliä Manual-toiminnolla, jolla temppukombo ei katkennut tasaisella maalla. Kolmas osa vie tämän vieläkin pidemmälle lisäämällä mukaan Revert-toiminnon, jonka avulla myös ramppitemput saa mukaan samaan komboon. Eli esimerkiksi kentän toisessa laidassa sijaitsevasta rampista aloitettu temppu voi jatkua ympäri kentän palaten samaan ramppiin ja jatkua siitä vielä toisen kierroksen. Jokainen temppu lisää pisteitä ja yhden kertoimen. Kun kombo sitten vihdoin katkeaa kerrotaan temppupisteet kertoimella. Erilaisia temppuja on riittävän paljon ja ne voidaan jakaa neljään eri luokkaan. Gräbeihin (eli otteisiin laudasta), flippeihin (vain lauta pyörii), grindeihin (liukumiseen erilaisten putkien ja kulmien päälle) ja erikoistemppuihin. Menestyminen vaatii mahdollisimman monen erilaisen tempun käyttöä ja uskomatonta sorminäppäryyttä grindien ja manualien tasapainottamisen kanssa. Mikään simulaatio THPS3 ei missään nimessä ole. Ei kukaan pysty ramppien monien metrien hyppyihin tai satojen metrien tasapainotteluun. Erikoistemput ovat oma lukunsa, sillä kaikista villeimmissä tempuissa lautailija saattaa esimerkiksi seistä käsillään laudan päällä samaan aikaan grindatessa. Mitään sen kummempia uudistuksia ei pelaamiseen ole kuitenkaan lisätty. "Hyvää kaavaa on turha lähetä sorkkimaan", ovat Neversoftin ihmiset ajatelleet, eikä siinä oikeastaan ole mitään vikaa. Kaikki on monipuolisempaa ja hiotumpaa ja se riittää täällä erää.

Vihdoinkin nettipelaamista

Tony Hawk's Pro Skater 3 saa kunnian olla ensimmäinen Euroopassa julkaistava nettipeliä tukeva PS2-peli, vaikka virallisia modeemeja tai verkkokortteja ei ole vielä edes julkaistu. Itse jään suosiolla odottamaan (milloin lie) tulevaa virallista systeemiä, joten tämä hauskalta kuulostava ominaisuus jäi kokeilematta. PS2finin webmaster Jore on testannut tämän ominaisuuden - siitä juttua myöhemmin. Kuitenkin kaksinpeli (netissä nelinpeli) on hauskaa myös jaetulla kuvaruudulla, kunhan ruudunpäivityksen alhaisuuteen tottuu.

Kuudesta pelimuodosta neljä on tuttuja sarjan aiemmista osista. Trick Attack vastaa yksinpelin Single Sessionia ja Freeride löytyy samaisesta paikasta myös nimen puolesta. Horse on rullalaudalle siirretty versio ala-asteen pallopelistä. Yksittäisiä temppuja tehdään vuorotellen ja aina huonomman tempun tehnyt saa kirjaimen. Häviäjä on se kummalle muodostuu valittu sana ensin. Graffitissa pelaajat maalaavat temppupaikkoja oman värisiksi tekemällä temppuja. Paremmilla tempuilla kaverilta voi vallata alueita. Toinen uusi pelimuoto (tai pikemmin uusi versio THPS2:n vastaavasta) King of The Hill on myöskin alunperin jonkinlainen lasten leikki. Kentälle on piilotettu kruunu, jonka hallussapitäjälle kello tikittää aikaa. Aikarajan ensin saavuttava on voittaja. Slap on myös uusi pelimuoto, jossa pisteitä saa vastustajan kaatamisesta.

Jos ei valmiit miellytä tee ne itse

THPS3:ssa on kaksitoista aitoa rullalautailun ammattilaista, sekä todella monta myöhemmin avattavaa salahahmoa. Jokaisella hahmolla on oma tyyli, omat sponsorit, omat vaatteet sekä jopa omat laudat ja gripit. Varsinkin alussa erot ovat varsin suuret. Osa on hyvä rampissa, osa kadulla ja temput ja taidot vaihtelevat niiden mukaan. Yhdeksän eri osa-alueen (mm. tasapaino eri alustoilla ja hypyt) säädöt vaikuttavat selkeästi siihen missä lautailija on hyvä, vaikkakin rajat hämärtyvät pelin loppupuolella kaikkien säätöjen ollessa parhaat mahdolliset. Mikäli kaikki ammattilaiset tuntuvat liian tylsiltä, voi peliin tehdä oman skeittarin. Omaa hahmoa voi sitten muotoilla pituuden, painon, sponsoreiden, vaatteiden ja temppujen kanssa juuri sellaiseksi kuin mistä itse pitää.

Myös pelattavia maita on riittävästi. Peruskenttiä on kahdeksan, jonka lisäksi on vielä muutama salakenttä. Siinä missä tasot kokojensa puolesta häviävät esimerkiksi hieman vanhemmalle Dave Mirra BMX 2:lle, THPS3:ssa ne ovat muutoin paljon parempia. Vaihtelua löytyy runsaasti perus skeittipuistojen ja hieman erilaisten kenttien väliltä, kuten esimerkiksi lentokenttä. Myös omia kenttiä voi tehdä valitettavan rajoitetulla puistoeditorilla. Tarjolla on muutama erilainen teema, kasa paloja ja yksinkertaisia työkaluja. Sairaimpia mielihaluja tämän editorin kanssa ei kuitenkaan pysty toteuttamaan, joten kaikki puistot jäävät enemmän tai vähemmän samanlaisiksi.

Grafiikat loistavat...

Grafiikka on oikeastaan ainut alue, jossa Tony Hawk's Pro Skater 3 varsinaisesti eroaa sarjan kahdesta aiemmasta osasta. Peli näyttää todella hyvältä, eikä vain verrattuna ikälopun PSX:n versioihin. Ammattilaislautailijat tunnistaa helposti esikuvikseen, mikäli lajiin on yhtään enempää paneutunut. Vaikka laajat tasot ovat täynnä komean näköisiä autoja ja ihmisiä, ei piirtoetäisyydessä ole moittimista. Kentät piirretään niin pitkälle kuin vain on mahdollista. Sahalaidoista ei ole tietoakaan, mutta hieman ikävästi ruudunpäivitys nytkähtelee aika-ajoin. Kyse ei ole mistään pahemman luokan nykimisestä, mutta joissain tilanteissa, kun ruudulla tapahtuu paljon, muutoin niin sulava framerate tippuu hieman. Kun grafiikka on muuten niin loistavaa, ei tähän lievään nykimiseen jaksa kiinnittää pahemmin huomiota. Tosin jaetulla ruudulla tapahtuvassa kaksinpelissä meno on sen verran tahmeata, että nettipeliä alkaa tekemään entistä enemmän mieli. Ainakin rullalautailun ystäviä varmasti miellyttää skeittaajien animointi. Silloin kun framerate pysyy 50:ssä temput ovat erittäin sulavia ja ennen kaikkea realistisemman näköisiä. Temppuanimaatioita ja kaatumisia on myös lisätty entisestään.

... mutta äänet eivät.

Tony Hawk's Pro Skater 3:n soundtrack ei ole todellakaan minua varten. Kahdestakymmenestä biisistä pidin kovasti ainoastaan Motörheadin Ace of Spadesista. Muutoin kovin hip-hop- ja punkpainotteisella soundtrackilla esiintyviä artisteja ovat muun muassa Red Hot Chili Peppers, Xzibit ja The Ramones. Muutama kappale alkaa ottamaan päähän toden teolla muutaman kuuntelukerran jälkeen. Onneksi valikoista löytyy soittolista, jonka avulla kaikkein kamalimmat bändit saa kytkettyä pois päältä. Tietenkin joku voi pitää pelin musiikkeja aivan uskomattomina taidepläjäyksinä, mutta minä sain niistä vain päänsärkyä. Ääniefektit eivät puolestaan herätä tunteita mihinkään suuntaan. Trukit klonksuvat putkia vasten, renkaat rullaavat asfaltilla ja ohikulkijat heittävät läppää keskenään ilman sen kummempia erikoisuuksia.

"Pakko-ostosten" lista sen kun vain pitenee

Vuosi 2001 oli todellinen loistavien kolmososien vuosi PS2:lle. GTA3, GT3 ja nyt THPS3 olivat kaikki aivan loistavia pelejä, vaikka ensimmäistä lukuun ottamatta missään ei ollut todellisia uudistuksia. Myöskin THPS3 on ehdottomasti yksi PS2:n parhaista peleistä. Kun grafiikka on kaunista, pelattavuus haastava ja addiktoiva, ja sisältöä on näinkin paljon, on hankala olla pitämättä THPS3:sta. "Vanhojen ukkojen" kannattaa unohtaa ennakkoluulot sisällöltään vajaasta pelistä ja ylitrendikkäästä lajista, jonka harrastajat pitävät paikkojen rikkomisesta ja yleisestä hälisemisestä. Peli on loistava, katsoi sitä miltä suunnalta tahansa. Jos kaksi ensimmäistä osaa tuli jätettyä väliin, iskee kolmas luultavasti sitäkin kovemmin.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi