Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Kun viime kesänä uuden Formula-pelin merkittävin odotusarvo kohdistui tehokkaamman raudan suomiin mahdollisuuksiin, keskittyy tuorein painos tuomaan tosielämän sääntömuutokset ruudulle mahdollisimman autenttisesti. Joka tapauksessa F1 22:n leimaaminen pelkäksi vuosipäivitykseksi ei ole lainkaan liioiteltua, sillä varsinaiset pelilliset innovaatiot jäävät kovin vähäisiksi – ainakin onnistuneet sellaiset.

Puolivalmiista saippuasta rehtiin rahastukseen

Soolokuskin vinkkelistä kokonaisuus tuntuu jopa aavistuksen köykäisemmältä, sillä viime painoksessa esitelty tarinatila loistaa tyystin poissaolollaan. Vaikka Braking Pointiksi nimetty saippuaooppera oli monin paikoin kömpelö ja kliseinen, näkyi siinä yritystä luoda jotain uutta paikoilleen jämähtäneeseen kaavaan. Tällä kertaa sisällössä luotetaan lähinnä yhä erinomaisesti toimiviin uramoodeihin niin kuljettajan mestaruusjahdin kuin koko tiimiä luotsaavan My Teamin kautta.

Uutena jippona mainostettava F1 Life on varsinaisen pelitilan sijaan enemmänkin sosiaalisen median korvike, jossa pelaajat pääsevät esittelemään keräämäänsä krääsää muulle yhteisölle aina kalliista muotivaatteista harvinaisiin urheiluautoihin. Idea olisi toki kiva, jos pystit ja kiesit ansaittaisiin ainoastaan radalla menestymällä, mutta ikävä kyllä koko areena tuoksahtaa enemmän EA:n hieman epätoivoiselta yritykseltä tehdä lisää kahisevaa mikromaksujen muodossa.

Avokonttorissa vara parempi

Kenties oudoin ja irrallisin uudistus liittyy jo mainittuihin urheiluautoihin. Niitä nimittäin pääsee ulkoiluttamaan radalla sekä F1 Lifen kautta että uramoodin aikana. Erilliset näytössessiot kerryttävät mainetta ja mammonaa kisaviikonloppujen välissä. Ikävä kyllä McLareneiden ja Ferrareiden katuversioiden käskytys tuntuu vielä päälle liimatummalta kuin miltä se kuulostaa. Haasteet ovat pääosin tylsiä keskinopeus- tai aika-ajomittelöitä erittäin rajatuilla pätkillä ilman muita kisaajia. Autojen fysiikkakaan ei vakuuta. Kömpelöiden ja rumasti mallinnettujen kiesien ratissa on vaikea uskoa, että sama kehittäjä on vastuussa lukuisista loistavista ajopeleistä myös koppiautojen saralla.

Onneksi varsinainen pääruoka, eli Formuloilla kisaaminen on yhä hauskaa. Parhaimmillaan lopputulos on edelleen silloin, kun vaikeustason, moninaiset avut ja sääntökirjan saa sorvattua itselleen juuri sopivaksi kuumottavia keskikastin vääntöjä silmällä pitäen.

Lajiin tälle kaudelle esitellyt varsin radikaalit sääntömuutokset eivät näy yhtä vahvasti virtuaalimuodossa, sillä esimerkiksi ohittaminen on ollut jo tähän saakka huomattavasti tosielämää helpompaa. Apuja karsimalla suurin muutos tuntuu autojen ennalta-arvaamattomuutena. Varomaton ajaminen johtaa aiempaa helpommin näyttäviin sivuluisuihin tai lähimpään ratavalliin. Hitaisiin mutkiin autot taittuvat puolestaan huomattavasti edeltäjiään kankeammin, mikä vaatii ajotyylin säätämistä. Tekoälyyn luvatut ehostukset eivät sen sijaan välity kotisohvalle asti. Itse asiassa konekuskien turha sikailu vaikuttaisi jopa lisääntyneen viime vuodesta, mikä ei ole hyvä asia. Positiivisena puolena kuitenkin mainittakoon, että tällä kaudella paljon kuljettajien kesken porua ja selkävaivoja aiheuttanut autojen "porpoising", eli härmäläisittäin pomppiminen, ei vaikuta virtuaaliseen kokemukseen.

Kehno päivitys, kelpo peli

Vaikka F1 22 jää vaisuhkoksi vuosipäivitykseksi, voi sitä jälleen hyvällä syyllä mainostaa erinomaiseksi peliksi. Erityisesti My Teamin parissa vierähtää helposti tuhottomasti aikaa, ja oman ruputiimin kehittäminen kohti kärkeä on edelleen koukuttavaa. Toki tällä kertaa pelaajalle annetaan mahdollisuus hypätä heti huippukastin tuntumaan oman porukan voimin, mutta silloin menettäisi leijonanosan hauskuudesta.

Kisaviikonloppujen aikana on niin ikään kivasti tunnelmaa, ja pienet visuaaliset lisäykset sessioiden väleissä luovat entistä paremmin autenttista fiilistä. Kunhan kuljettajien puunaamoista saataisiin veistettyä aidomman näköiset, alkaisivat valituksen aiheet audiovisuaalisella puolellakin olla vähissä.

Sarjan monivuotisille veteraaneille tuoreimman osan suositteleminen ei ole järin helppoa.

Sarjan monivuotisille veteraaneille tuoreimman osan suositteleminen ei ole järin helppoa. Turhahkot uudistukset My Lifestä urheiluautoihin ovat parhaimmillaan silloin, kun niitä ei tarvitse ruudulla nähdä, eivätkä pienet hiomiset siellä ja täällä oikeuta täyden pelin hintaa. Toki tämä varoituksellinen saarna on auttamattoman turha niille, jotka ovat jo koukuttuneet kattavan online-puolen pariin. Kaveriporukan siirtyessä uuteen painokseen, on paha jäädä yksinään märehtimään menneitä kausia. Toisin sanoen rahasampo jatkaa voittokulkuaan.

Kirjaudu kommentoidaksesi