Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Uusi vuosi, sama huono peli

Gamescom-messuilla ensimmäistä kertaa nähty Warhammer 40K: Darktide on viimein täällä. Yksi loppuvuoden odotetuimmista peleistä lupasi ennakoissa kovaakin kovempaa toimintaa universumin viimeisten hengähdysten keskiössä. Lopputulos on kuitenkin täydellinen esimerkki palvelupelien myrkyllisestä vaikutuksesta pelimaailmaan.

Synkkään tulevaisuuteen

Warhammer 40K -maailma on osoittautunut hyvin vaikeasti lähdemateriaaliksi, jonka sovittaminen mihinkään muuhun formaattiin kuin massiivistrategiaan tuntuu olevan mahdoton tehtävä.

Teoriassa kiehtova synkkääkin synkempi visio tulevaisuudesta antaa mahdollisuudet vaikka minkälaisille tarinoille maailmasta fasismin varjossa. Käytännössä se on kuitenkin tarjonnut toinen toistaan tylsempiä grimdark-virityksiä, jotka kaikessa vakavuudessaan ovat yhtä vastenmielisiä kuin ne tyypit, joiden mielestä Starship Troopers ei ole satiiri.

Muutamia valonpilkahduksia on nähty. Erityisesti Total War -sarja ymmärtää, miten sotavasaraa heilutetaan kunnialla. Mutta entä ne iholle tulevat seikkailut, joissa yksilön epätoivoinen kärsimys liian suureksi paisunutta yhteiskuntaa vastaan sykkii kaiken keskiössä?

Niiden onnistumiset voi laskea yhden käden puolikkaalla.

Keisarille kiitos kehittäjä Fatsharkista, jonka edellinen moninpeli Vermintide antoi jo toivoa paremmasta. Yhtiön uutuukainen, Darktide, on henkinen jatko-osa keskiaikaisen universumin lopusta kertovalle saagalle. Vielä syyskuussa se oli yksi vuoden odotetuimpia pelejä, joka singahti suoraan sydämeeni päästyäni kokeilemaan sitä Gamescomissa syksyllä.

Sitten se julkaistiin, ja innostus vaihtui karvaaseen pettymykseen. Lopputulos on kokoelma älyttömiä päätöksiä ja teknisiä vikoja keskeneräisessä pelissä, joka epäonnistuu jokaisella osa-alueella.

Kivaa kavereiden kanssa - mutta ei noiden, eikä noiden, eikä oikeastaan noidenkaan

Darktide on moninpeli. Yksin kokonaisuutta on liki mahdoton pelata, eikä sitä oikeastaan haluaisikaan.

Ennakossa peli on kuitenkin lukittu täysin sille alustalle, mistä peli on ostettu. Tämä koskee myös PC:n sisäisiä kauppapaikkoja. Jos yhdellä tiimin jäsenellä on peli hankittu Steamin kautta, hän ei pysty pelaamaan niiden kanssa, jotka hommasivat pelin Gamepassin valikoimasta. Vaikka arvostelun lopullista versiota pihtailtiin reilut pari viikkoa julkaisun jälkeen, päivitystä tähän typerryttävään vetoon ei ole vielä näkynyt.

Testauksemme osui siis heti alkujaan ongelmiin. Yksi porukastamme oli hankkinut pelin eri kauppapaikalta, joten hänen hahmoaan ei löytynyt koko universumista. Onneksi kukaan meistä ei yrittänyt pelata konsolilla muiden PC-pelaajien kanssa. Sehän on jo täysi mahdottomuus näin herran vuonna 2022 2023.

Ongelmat eivät siihen lopu. Kun peliin lopulta pääsee, auta armias, jos porukka ei halua tai ei pysty pelaamaan täydellä kokoonpanolla. Ennen virallista julkaisua yksityisen pelin tekeminen oli mahdotonta. Nyt se on vain vaivalloista. Mikäli täysin suljetun matsin saa aikaan, peli silti änkeää mukaan turhanpäiväisen NPC-hahmon, jonka olemassaoloa ei voi perustella muuten kuin sillä, että tekijät eivät ole osanneet luoda skaalautuvaa vaikeustasoa.

Tämä näkyy myös siinä, että jopa helpoimmat kentät tuottavat vaikeuksia, jos pelaajat sattuvat valitsemaan hahmoluokat esimerkiksi niinkin typerästi kuin oman mieltymyksen mukaan. Heti ensimmäisissä kentissä peli paukuttaa pitkän matkan vihollisia niskan päälle, joita on melkein mahdoton pistää paloiksi onnettomaan lähitaisteluun painottavilla hahmoilla. Darktiden suuri mörssäri, Ogryn, saa aluksi mukaansa vain yhden paukun tussarin, jonka kantomatka on lyhyempi kuin mäyräkoiran tassu.

Miksi siis vänkyröidä vastaan ja yrittää pelata vain parin kaverin kanssa? Enimmäkseen siksi, että ihmiset ovat hirviöitä, eikä Fatshark tee mitään ihmisperseiden hallitsemiseksi. Darktidessa on minimaalinen sisältösuodatin, joka korkeintaan estää selkeimmät pissakakkaperse-nimikkeet hahmoilta. Mutta siihen se jääkin. Reilun kuukauden aikana pelissä on tullut vastaan jatkuvalla syötöllä oman elämänsä Hitler-larppaajia tai muita vastaavia klaani-tapaamisten välissä rentoutuvia rasisteja. Ilmianto ei ole mahdollista, sillä Fatshark ei ollut koodannut ominaisuutta peliin vielä vuodenvaihteessa.

Tuntemattomien pääsy ryhmään tarkoittaa myös sitä, että keskustelukanavat ovat pakolla auki heidän törkyään varten. Mikäli toisen pelaajan pistää äänettömälle ja jotenkin pystyy olemaan välittämättä avoimen rasistisesta nimimerkistä, sitä herää kysymys miksei tätä voisi vaan pelata, noh, yksin tai suljetusti parin kaverin kanssa.

Täydellä porukalla meno paranee hieman, mutta vain marginaalisesti. Darktide on nimittäin tekninen taidonnäyte siitä, miten moninpeliä ei tulisi toteuttaa. Jopa kovemmalla kalustolla kokonaisuus tökkii, eivätkä lukuisat päivitykset korjanneet sen valtaisaa määrää bugeja vielä joulukuun loppuun mennessä. Viimeisten tietojen mukaan kehittäjä Fatshark lupailee jatkuvia parannuksia ja lisäyksiä kokonaisuuteen, mutta enemmänkin vain ihmetyttää miksi peli piti puskea keskeneräisenä markkinoille.

Valmista jokin päivä

Darktide ei ole valmis peli. Sen tekijät jopa myöntävät tämän. Siitä silti pyydetään täyttä hintaa. Se on yksi lukemattomia live service -tuotteita, eli palvelupelejä. Se on suunniteltu kasvamaan ja muuttumaan, tai vähintäänkin lisäämään sisältöä vuosien saatossa. Ehkä.

Mutta arvostelut tehdään sen perusteella, mikä on olemassa. Ei sen, mitä taivaanrantaan maalataan. Varsinkin kun se taivaanranta on jo nyt töhritty tavalla, jota ei pienellä putsauksella siivota.

Nykyisessä muodossaan Warhammer 40k: Darktide on esimerkkitapaus pelimaailman rumimmista ja ikävimmistä puolista. Se on rahallistettu mikromaksuhelvetti täysihintaisen julkaisun kuteissa. Siitä puuttuu luvatut mekaniikat. Se on tiukasti rajattu ja typistetty kokonaisuus, jonka kaikki myyntivaltit on siirretty tuotantolinjalle odottamaan seuraavia päivityksiä.

Näitä päivityksiä sitten markkinoidaan hyvänä asiana pelaajille, ihan kuin maksavien asiakkaiden tulisi olla kiitollisia siitä, että keskeneräinen peli saa minimaalisen määrän oletettua sisältöä kuukausia myöhemmin.

Hahmojen kehitys tyssää kuin seinään tasolla 30. Endgame-sisältöä, eli tarinan jälkeistä materiaalia, ei ole. Se tullaan lisäämään jokin päivä. Luvattu tarina, johon Warhammer-veteraanin Dan Abnettin piti kirjoittaa uutta materiaalia, ei materialisoidu missään vaiheessa. Sen sisältö, kuten muutkin osa-alueet, on tulossa ehkä tämän vuoden puolella. Aseita tai haarniskoja ei voi muokata, sillä luvattu crafting-systeemi ei ole valmis. Kirjoitushetkellä valikoissa lukee vain "coming soon", tulossa.

Sen sijaan mikromaksujen siivittämät kosmeettiset lisät ovat kaikki valmiita ja heti ostettavissa. Pelin sisäinen valuutta, jota varten pitää käyttää oikeaa rahaa, toimii ongelmitta. "Ilmaisia" tavaroita hankkiva joutuu kuitenkin jatkuvasti juoksemaan virtuaalisessa kaupassa, sillä pelintekijät ovat koodanneet valikoiman muuttumaan muutaman tunnin välein. Mikäli olit keräämässä rahaa uuteen aseeseen ja aikaraja meni minuutilla ohi, niin voi voi. Osta vaikka oikealla rahalla nyt se sama tuote, sillä seuraava valikoima on täysin sattumanvarainen.

Kokonaisuus on etova muistutus ajasta, jolloin kukaan ei valvonut kännykkäpelien sisältöä ja peliyhtiöiden markkinointi sai päättää siitä, mitä sisältöä pelaajat saivat testata ilmaiseksi.

Lisää tähtiä DLC:n muodossa

Darktide on mekaanisesti toimiva peli. Kehittäjä Fatshark on oppinut Vermintide-sarjasta monia uusia temppuja, jotka toimivat hyvin synkän tulevaisuuden rökittämisessä. Audiovisuaalinen toteutus on myös hyvää, mutta peli on niin tulvillaan bugeja ja huonoa optimointia, että PC-puolella kesti viikkoja ennen kuin se olisi edes pelikelpoinen.

Mutta tämä on kaikki toissijaista, sillä Darktide ei ole valmis peli, eikä todellakaan hintansa arvoinen. Jos kyseessä olisi ilmaisjulkaisu tai pitkäaikainen ennakkobeeta, sitä voisi katsoa eri silmin. Mutta kyseessä on täysihintainen peli, joka ei lunasta yhtäkään lupaustaan. Sen vähäiset puolustajat vaativat, että palvelupelinä se pitäisi arvostella sillä perusteella, mitä sen potentiaali lupaa. Nyt on olemassa pohja, tulevaisuudessa siitä tulee vielä jotain.

Kuten tuli Anthemista, tai Babylon's Fallista, tai Marvel's Avengersista

Tai sitten se on vain uusi esimerkki siitä, miksi palvelupelit ovat pahasta. Se on raakile kaikesta potentiaalista, mitä sillä oli. Se on omalla tavallaan täydellinen vastine Warhammer 40k -maailman synkästä dystopiasta. Kuiviin imetty luuranko jostain, millä joskus oli sielu.

Kirjaudu kommentoidaksesi