Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Vuoden hauskin rallipeli heittää realismin romukoppaan

Legendan mukaan ralli keksittiin, kun suomalainen oli myöhässä saunasta ja joutui oikaisemaan hiekkatien kautta löylyihin. Uskoo ken tahtoo. Art of Rally palaa rallimaailman kulta-ajoille ajamisen hauskuuteen keskittyvässä teoksessa.

Legendoja täynnä - lähes

Rallin juuret ylettävät pitkälle menneisyyteen, mutta MM-tasolla palkintoja on jaettu vasta vuodesta 1973 lähtien. Art of Rally keskittyy 60-luvun lopun ja 80-luvun alun väliseen aikaan, jolloin kilpa-autot kehittyivät hurjaa tahtia, eikä turvallisuus ollut lähelläkään nykypäivän luokkaa. Lajia arcademaisella otteella lähestyvä teos kertoo sarjan kehityksestä vuosi kerrallaan samalla esitellen uusia automalleja, kuljettajia ja kisoja. Joka vuosi tutustutaan hieman tehokkaampiin luokkiin. Virallisen lisenssin uupuessa nimet ovat vähän sinnepäin, sillä Suomea edustavat muun muassa Markku Alin ja Hannu Mikko, mutta eivätköhän modaajat korjaa tämänkin ongelman ennen kuin apukuskin paikalta kuuluu ”Kirraa!”.

Nimikkeen takana on Absolute Driftistä tuttu Funselektor. Studion nimi on enne, sillä Art of Rallyssa on kyse juurikin hauskuudesta. Mutkiin tullaan kylki edellä, moottorit ulvovat, ja sulavalla ruudunpäivityksellä rullaavat maisemat ihastuttavat maanosasta riippumatta. Tekijät ovat ymmärtäneet vanhojen, retrohenkisten autojen estetiikan täydellisesti, eikä pelistä löydy yhtään rumaa asiaa. Jopa mainokset huokuvat ajan henkeä. Tarjolla on Miniä, Volvoa, Fordia, Lanciaa ja vaikka mitä – kaikki tosin keksityillä nimillä lisenssiteknisistä syistä. Jokaiselle on lisäksi saatavilla useita maalauksia, ja lisää aukeaa voittamalla kisoja.

Art of Rallyssa on kyse juurikin hauskuudesta.

Kaasujalkaa pääsee lämmittelemään ympäri maapalloa. Sardinian siniset meret kiiltävät taustalla, kun pelaaja kaahaa läpi viinitarhoja vilisevän maalaistien. Kamerakulmana toimii yläviisto. Yksinkertainen ja värikäs mutta hyvinkin tyylitelty ulkoasu pistää heti silmään: Art of Rally on yksi komeimmista indiepeleistä hetkeen, ja se sisältää onneksi myös monipuolisen kuvaustilan. Hyppyristä loikkaava auto näyttää erittäin tyylikkäältä auringonlaskun edessä, kirsikkapuiden kukkiessa. Tämähän on taidetta.

Thomas ei ollut yksin

Ajotuntuma eri autojen välillä on huomattava. Etuvetoinen puskee mutkissa, kun taas Bemarilla tullaan mutkiin perä luisussa. Vaikeustason ja vauriomallinnuksen tasoa voi muokata vapaasti, millä on suora korrelaatio kisaamisen vakavuuteen. Normaalilla tasolla pienet reissut pusikkoon eivät pilaa kisaa, eikä autokaan ota kuin pientä osumaa. Vaikeustaso on jopa liian anteeksiantava keskitasolla: Aikaerot karkaavat välillä jopa minuutteihin, vaikka erikoiskokeet jäävät alle 10 kilometrisiksi, sillä esimerkiksi puhjennut takarengas pudottaa tekoälykuskit kauas tuloslistalla.

Art of Rallyn yksi hienouksista on sen ratasuunnittelu. Erikoiskokeet saattavat sisältää paljonkin korkeuseroja, joten vuorenrinteeltä aukeava maisema näyttää hienosti mistä on tullut ja mihin on menossa. Mäkiset reitit antavat myös oman lisänsä ajamiseen hyppyrien ja kaltevien pintojen takia. Radan varrella kannustuksen hoitavat pikkuruiset Thomas Was Alone -henkiset katsojat, jotka kipittävät sympaattisesti karkuun auton karatessa lapasesta.

Perinteisen uratilan lisäksi tarjolla on päivittäiset ja viikoittaiset verkkohaasteet, kustomoitava ralli, aikahaaste ja vapaata rälläämistä vaikkapa Suomen hiekkapätkillä. Avoimessa kentässä ajelu tarjoaa muutamia Tony Hawk Pro Skater -nimikkeistä tuttuja kirjainleikkejä: maailmasta kerätään kirjaimet R, A, L, L ja Y. Maisemiin piilotetaan myös muutamat C-kasetit ja valokuvauspisteet. Jokaiselle EK:lle on oma tuloslistansa, joten aikoja pääsee vertailemaan kattavasti muiden pelaajien kanssa. Art of Rallyssa riittää sisältöä hyvinkin monipuolisesti.

Pieniä vikoja, isoja onnistumisia

Art of Rally tekee monta asiaa oikein. Ajaminen on hauskaa, peli näyttää kerta kaikkiaan upealta kelistä, vuodenajasta taikka kellonajasta riippumatta. Pelattavaakin riittää useissa eri pelitiloissa. Uratila olisi kaivannut hieman enemmän variaatiota, sillä nyt samoja ratoja tulee ajettua useamman kerran, eivätkä erikoiskokeet tarjoa väliaikoja, jotka puristaisivat viimeiset sekuntit pois pohja-ajoista – omista tai verkkopelaajien. Lisäksi taustalla pauhaava konemusiikki ei suoranaisesti sovi muuhun yleisfiilikseen. Ympäristöt huokuvat enemmänkin Zen-henkeä kuin hurmeisia diskopalloja.

Joka tapauksessa Funselektorin uutukainen, joka muuten kirjoitetaan markkinointimateriaaleissa pienillä kirjaimilla, on erinomainen tuttavuus autopelien rintamalla. Ennen kaikki oli paremmin, myös rallissa.

Kirjaudu kommentoidaksesi