Peliarvostelut

Vähän samanlaista palautetta pakko antaa kuin JayAr. Condemned on niin ahdistava ja pelottava, mutta silti niin upea. Condemned 2 sisältää niin paljon uudistuksia, etten osaa oikein päättää kumpi on parempi; ensimmäinen vai toinen osa. Condemned 2:ssa tutkiminen, taistelu ja grafiikat ovat parempia, mutta ensimmäisessä osassa tunnelma on niin paljon vahvempi ja lopetus ikimuistoinen.

Crack-peli on pelilevylle tiivistettyä puhdasta hupia. Grand Theft Autoon vertaaminen on jopa loukkaus Crack-pelille, sillä tämä on todellakin omanlaisensa kokemus. Se ei missään vaiheessa tunnu turhauttavalta vaan onnistuu pysymään kauttaaltaan hauskana. Liven kautta toimiva yhteistyötila on mahtava juttu, sillä ominaisuus toimii erinomaisen sulavasti.

Jotakuta saattaa häiritä kehnohko juoni ja löysä tehtävärakenne, mutta kyseessähän on hiekkalaatikkopeli, yksi parhaista vieläpä.

Gears of Waria on kehuttu sen huikean graafisen annin, toimivan suojausjärjestelmän ja minipeliksi kehitetyn aseiden lataamisen ansiosta. Lyhyesti Gears on näiden varaan rakennettu mättöfesti, jossa kuljetaan taistelusta toiseen aina kauemmas pakenevan punaisen langan perässä. Jonkinlaista tarinaa ollaan kertovinaan, mutta juonenkäänteet voi summata yksinkertaisesti toteamalla lihaskasojen mätkivän toisia lihaskasoja turpaan. Välillä tapetaan massiivisia lihaskasoja.

Edelleen Wiin parhaimmistoa, tähtäys on juhlaa tatteihin tottumattomalle.

Locoroco näytti vahvasti esimerkkiä, että Nintendon DS ei toki ole ainoa laite jolla pääsee pelaamaan innovatiivisia pelejä. Nyt käsikonsolien sotatantereelle marssii pienet patapon soturit, jotka ovat syösty vallasta Zigotonien mailman valloituksen yhteydessä. Pelaajalle annetaan kaksi rumpua, joiden avulla hänen pitää komentaa pientä Patapon armeijaa kohti luvattua maata ja kunniaa. Vastaan asettuu toinen toistaan vaarallisempia hirviöitä, sekä pahamaineinen Zigoton armeija.

Call of Duty oli yksinpeliltään tylsä ja niin nähty. Moninpeli mielestäni hyvinkin viihdyttävä Livessä.

Moninpelin dynaaminen WAR-pelimuoto oli loistava ja siihen ei meinannut kyllästyä millään. Asetasapaino ei ollut aivan kunnossa ja n00b tube-miehet pääsivät hiukan liikaa hallitsemaan. Saksalaisten kertalaukeava ja hetitappava pulttilukkoinen Kar oli pelimiehen valinta sarjatuliaseiden sijaan.

Paavi hyvin tuossa aiemmin tiivisti sen mikä teki minulle rakkaasta Halosta niin suuren. Kilpailullinen pelaaminen, toimiva, edistyksellinen pelimekaniikka, tiukat ja tasaiset pelit olivat Halon suola ja pippuri.

Call of Duty 4 lukeutuu helposti kaikkien aikojen parhaimpien konsoliräiskintöjen harvaan joukkoon. Elokuvamainen, tunnelmallinen ja kaikin puolin nautittava yksinpeli tarjoaa komeaa ruudinkatkuista sotafiilistelyä muutaman illan tarpeisiin. Yksinpeliä voisi haukkua turhan lyhyeksi, mutta toisaalta tällaisenaan se ei sisällä mitään ylimääräistä täytettä, vaan tarjoaa kohtuullisesti vaihtelua ja pitää mielenkiinnon yllä koko pituutensa ajan.

GTA IV on kaikinpuolin hiottu ja ainutlaatuinen pelikokemus. Pelattavuus, visuaalinen ilme ja etenkin äänimaailma ovat parasta A-luokkaa. Alkuun peli iskee lujaa, ja Rockstarin tuotosta on nostamassa jo vuoden parhaan pelin kärkikamppailuun. GTA kaatuu kuitenkin omaan ylivertaisuuteensa. Se tarjoaa pelaajalle jopa liian paljon tekemistä, jotta mielenkiinto kestäisi alusta loppuun. Tehtäväkuviot on koettu jo aiemmissa osissa, ja mitä pidemmälle peli etenee, sitä yksitoikkoisemmaksi ja tylsemmäksi peli muuttuu.

Peli edustaa lokalisoinnin kohdalla parasta mitä pleikkarilla nähty tähän mennessä. Roolihahmot todella saavat sielun hyvän ääninäyttelyn myötä. Imi mukaansa.

IGN oli oikeassa. Paras pelidiili koskaan.

Mukana maailman paras räiskintä ja kaksi sen lisäriä, hulvattoman hauska TF2 sekä aivoja venyttävä Portal.
Tulisipa Episode 3 jo.. Half-Life kannattaa kokea jo lähes pelkästään mainion tarinankerronnan takia. Välivideoita ei ole ja tarkkasilmäiset saavat pienistä yksityiskohdista paljon irti.

Pakkohankinta.

Onhan tämä GTA, siitä ei pääse yli eikä ali. Ei tätä silti vain jaksa pelata samalla innolla kuin aikaisempia. Tiedä sitten johtuuko se iästä vai mistä, mutta yhden läpipeluun jälkeen Nikon seikkailut ei enää oikein kiinnosta.

Silti yksi nykyisen sukupolven parhaista peleistä.