Peliarvostelut

Motorstorm oli parasta mitä PS3 tarjoili julkaisussaan. Ajopelinä yksinkertaisen toimiva tapaus loistaa moninpelipuolella. Valitettavasti verkkopuolen tekninen toteutus oli melkoisen kehnoa, mutta toisaalta mainiot laajennuspaketit antoivat pelin kaipaamaa ensiapua sisällön ohuuteen.

Ajettavuudeltaan eri luokat on pelissä saatu mukavasti tasapainoon, radat on mielenkiintoisia ja grafiikkakin rokkaa. Kaiken kaikkiaan Motorstorm on ajopeli, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan jaksaa kiinnostaa niin kauan kun siinä pelattavaa riittää, mikä on itselleni jo melko paljon nykyään.

Sanon sen heti alkuun: GRID ei ole mikään ajosimulaattori, ei sinne päinkään. Codemastersin DIRT-rallipeliä vaivannutta heikkoa ajotuntumaa peiteltiin silloin hulppealla grafiikalla, ja samaa kaavaa on sovellettu myös tiimin uusimpaan julkaisuun. Ajokit kääntyvät vieläkin kuin yhden näkymättömän pystyakselinsa ympäri, ja vekotin tuntuu olevan liimattu ajotiehen kiinni. On selvää, Race Driver -sarjan fanittajille sunnuntaisuhaaminen on pettymys. Arcade-ajotuntuma ei kuitenkaan mitenkään automaattisesti tarkoita, että peli olisi huono.

Häpeilemätön "virallinen kisapeli" -kaneetilla ratsastava rahastus. Pelaaminen on tylsää nappuloiden takomista vailla kunnollista kontaktia itse urheilusuorituksiin, eivätkä mukaan ahdetut monet kymmenet lajit eroa toisistaan. Erityisesti juoksulajit tylsistyttävät, vaikka 'oikeasti' ne ovat kisaviikon katsotuimpia. Ainoa yhteys varttimailin juoksun ja 400m:n rämpytyksen välillä ovat suorituksen jälkeiset (mahdolliset) rasitusvammat.

Pakko myöntää, tässä on peli, joka tuli hankittua hetkellisestä mielijohteesta. Pelistä en paljoa tiennyt, muutaman arvostelun olin nähnyt. Kuvien perusteella peli näytti aivan upealta, maisemat olivat hienot ja pomot näyttivät upeilta. Myös pelin idea oli hieno, herätti oman mielenkiinnon.

Peli yllätti omalla tavallaan. Pelin grafiikka oli ehkäpä hienointa mitä olin nähnyt. Myös pelattavuus oli mieleeni (grapple hookilla hyppely ympärinsä jne). Peli ei kuitenkaan ollut täydellinen. Juoni oli erittäin hatara ja peli oli aivan liian lyhyt.

Ihan kivaa kevyttä kaahailuahan tämä on. Hyvää vastapainoa kaikkien vähän vakavempien pelien rinnalle. Vaikka yrittää pelata vain yhden pelin, niin usein oon huomannut pelanneeni jo heti useammankin nettikaahailun putkeen. :)

Halo 3:n betan kylkiäisenä myyty peli jäi pahasti tunnetumman pelisarjan jalkoihin, monet pahat kielet jopa väittivät ainoan syyn Crackdownin ostamiseen olevan betaan käsiksi pääsemisen. Tämä on kovin valitettavaa, sillä Realtime Worlds on onnistunut kehittämään äärimmäisen viihdyttävän yhdistelmän hiekkalaatikko- ja supersankaripeliä.

Burnout Paradisen kehityksessä ei Criterion Gamesin mukaan kumpikaan konsoleista ollut pääalusta, vaan pelimoottori suunniteltiin hypoteettiselle moniprosessori-alustalle, josta koodi käännettiin sekä PS3:lle että Xbox 360:lle. Vaikka päätestausalusta olikin PlayStation, ovat versiot sekä kehittäjän ilmoituksen että käytännön havaintojen perusteella identtiset.

Suurimmat erot liittyvät verkkopeliin. Siinä missä 360:llä pikavalikossa näkee kaikki linjoilla olevat kaverit, näyttää PS3-version valikko vain Paradisea sillä hetkellä pelaavan joukon.

Project Sylpheed ei kauheasti intohimoja herättänyt. Lojuihan peli vuoden ajan hyllyssä koskemattomana, sen jälkeen kun pelin ensimmäinen tehtävä oli mennyt läpi. Pakko kuitenkin myöntää, että peli parantaa pidemmälle edetessään kuin sika juoksuaan. Ja kun vauhtiin pääsee, peli pitää otteessaan loppuratkaisuun saakka.

Haze kuuluu ehdottomasti tämän vuoden suurimpiin pettymyksiin, se lunastaa lupauksensa vain harvassa kohtaa ja jää hyvin tehokkaasti "Halo tappaja" maineensa alle.
Pelin suurimmat ongelmat löytyvät lyhyessä kestossa, huonossa tekoälyssä, huonossa grafiikassa sekä juonen toteutuksessa.

Pimennän pelihuoneeni. Käynnistän keskiraskaan 5.1. kotiteatterijärjestelmäni ja 50" Sonyn televisioni. Lataan Playstationiin uuden Condemnedin. Olen yksin kotona rivarissani joten väännän volyymit kipurajalle kaakkoon. Tätä on odotettu. Kunnon kauhupeli isolla äänellä ja kuvalla.

Kolmen vartin päästä aukaisen oven ja suuntaan keittiöön. Päässäni tuntuu kummalliselta. Jotenkin ahdistaa. Keitän kahvia. Istun hiljaa keittiön pöydän ääressä ja hoen itselleni: "Se on vain peliä. Sie olet yli 30 vee. Se on vain peliä."

Stranglehold iski puskista. Toki John Woon elokuvat ovat aina olleet mieleeni, mutta silti joka kerta kun pelin kannessa loistaa jokin elokuvamaailmassa menestynyt henkilö tai brändi, alkavat hälytyskellot soimaan. The Chronicles of Riddick oli elokuvapelien osalta iloinen poikkeus, ja Stranglehold voidaan lisätä samaan kategoriaan.

Mass Effect on vahvasti Biowaren vanhempien Knights of the old republicien tyyliin tehty eeppinen avaruusooppera. Hieno juonenkerronta ja luontevalta tuntuva interaktiivinen dialogi ovat ilman muuta tämän kohtuullisen toimintapainotteisen roolipelin parasta antia yhdessä huolella suunnitellun pelimaailman kanssa.