Peliarvostelut

Esipuhe tulevasta ja hyvä sellainen. Haastetta riittää niin yksin- kuin verkkopelin puolella. Silityslautakin sai uuden ilmeen, kun siihen bygattiin kiinni ratti ja alle polkimet.

Video Lontoon katuradasta: http://www.youtube.com/watch?v=QrpkOl0Xp-U&fmt=18

Graafisen ulkoasun ei kannata antaa hämätä, kyseessä on todella ihan oikea golf-peli. Verkon puolelta löytyy peliseuraa helposti, eikä tarvitse olla mikään kalakaveri sen suhteen. Aitoja onnistumisen tunteita, kun haastavuutta kuitenkin riittää.

Everybodys golf tuo mukavaa vaihtelua räiskintäpelien keskelle. Anime ulkonäöstään huolimatta peli sisältää varsin tiukan golf simulaattorin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Yksinpeliä tarjoaa kymmenittäin samankaltaisia kilpailuja eri sää ja sääntö olosuhteissa. Tähän on tietysti mausteena lisätty pienimuotoinen hahmon kehitys sekä avautuvat radat sekä mailat. Muuten yksinpeli on pelin suurin heikkous.

Pelissä on paljon potentiaalia, mutta paras terä on hukattu todennäköisesti kiireeseen. Aitoon Conan-tyyliin pelistä löytyy lihaksikkaita miehiä, litrakaupalla verihurmetta sekä paljaita tissejä.

Pelistä muuten löytyy yksi ärsyttävimmistä loppupomoista.

Pelimoottorissa selkeää parannusta Guitar Hero 3:een nähden, eteenkin HO/PO-systeemi on kokenut huikean muutoksen parempaan, mutta valitettavasti itse pelin sisältö on hieman unohdettu. Aerosmithiltä on aivan liikaa materiaalia "kultaiselta" 70-luvulta ja samalla kuitenkin unohdettu osa 80-luvun ja lähes kaikki 90-luvun hitit.

Kings and Queensistä kuitenkin iso plussa!

Näiden veijarien matkassa viihtyy niin isompi, kuin pienempikin pelaaja.
Tarina on sopivan mittainen ja tutkittavaa löytyy ympäri galaksia.

Ääninäyttely on suhteellisen tasokasta, jopa suomeksi.
Paikoin graafiselta anniltaan pistää kampoihin Pixarin animaatio-elokuvillekkin..

Astetta realistisempaa jääkiekkoa, joskaan HD-grafiikat eivät tässä pelissä aiheuttaneet säväreitä.
Tekoäly pelaa kuitenkin rehdisti, toisin kuin kilpailijan näkemyksessä jääkiekosta.

Ainoa puutte on liigojen vähyys, mutta muutoin peli on silkkaa rautaa.

MGS4 on niitä harvoja pelejä, joissa on online-mahdollisuus, mutta yksinpeli kiinnostaa enemmän kuin verkossa pelleily. Monet kuitenkin näyttävät pitävän verkkomaailmaa suhteellisen mielenkiintoisena, sieltä löytää parhaina iltoina jopa 2000-3000 pelaajaa. Itselleni verkkomaailma on kuin hidastetun filmin katselua, vauhdin tunne katoaa kokonaan ja kokemus jää usein kovin laihaksi. Yksinpelistä en osaa vielä sanoa paljoakaan, kun Act ykkönenkin on vielä kesken. Innolla odotan, mitä uutta Kojima productions on saanut aikaan aikaisempien osien jatkoksi. Huumori ainakin tuntuu säilyneen.

Continue -ruutu tuli minulle tutuksi taistellessani Hayabusalla loputtomien vihollislaumojen läpi. Peli on haastava jo helpoimalla vaikeustasolla, mutta samalla peli on myös erittäin palkitseva ja yleensä kuolemaan johtaviin virheisiin syy löytyy sohvan ja telkkarin välistä. Kontrollit ovat täyttä timanttia, mutta toisaalta taas kamera poukkoilee välillä miten sattuu. Tämä vaikeuttaa aika-ajoin vihollisten hahmottamista.

Pakko on tuntea olonsa hieman pettyneeksi. Pelin hype oli niin valtavaa, että GTA IV ei pysty sitä mitenkään lunastamaan. GTA IV on loistava hiekkalaatikkopeli, mutta ei mikään pelimaailman uudistaja. Pelaaminen on tuttua Grand Theft Auto viihdettä, joka viihdyttää ja liimaa ruudun ääreen kerta toisensa jälkeen.

Peli joka onnistuu nostamaan niskavilloja pystyyn. Tunnelmaltaan varsin mainiota mäiskettä, maustettuna hyppysellisellä tutkimista ja pelkotiloja. Ensimmäisiä fps-pelejä jossa melee-taisteluun on saatu intensiteettiä.

Näin jälkikäteen voi todeta että pelissä oli sittenkin sitä jotakin hieman liikaakin, sillä lisätyt kulkuneuvot ja kasvaneet karttojen koot olivat etunenässä estämässä pelin nousua edeltäjiensä ohi. Silti Socom 3:a pelaa säännöllisesti Euroopassakin vielä kaksi vuotta julkaisun jälkeen toista sataa pelaajaa joka päivä, eli aina löytyy peliseuraa kun iskee pelin koneeseen (seuran taso ei vain ole sitä mitä se alussa oli).