Peliarvostelut

Call of Duty 2 oli aika rautainen avaus Infinity Wardilta Xbox 360:n sotapelien saralla. Kolmososa onkin sitten todellinen rimanalitus sarjalle. Treyarchin tuotos jaksaa turhauttaa kerta toisensa jälkeen huonoilla checkpointeilla, ihmeellisillä bugeilla ja muuten vain rasittavalla suunnittelulla. Yksinpelikokemus Veteranilla on edellisosan eeppisen sijaan uskomattoman rasittava.

Verkkopelissä oltiin sentään menty eteenpäin, mutta se ei oikein onnistunut pelastamaan pelin mainetta minun silmissäni.

Guitar Herot olivat pitkään monille yksi syy ostaa PS2. GH2 kuitenkin muutti tilanteen, kun Xbox 360 sai oman version kitarasankarien suosikkipelistä. GH2 on monin paikoin mainio peli, sen kappalevalikoima on suuri ja monipuolinen. Ensimmäiseksi Guitar Heroksi se on kuitenkin paikoin melko vaikea. Nuottien tulee osua todalla kohdalleen, jotta ne rekisteröidään soitetuiksi ja muutamat kikkailubiisit meinaavat polttaa hermot kokonaan.

Ratchet ja Clankin tuorein seikkailu on PlayStation 3:n aatelia. Yksinkertaisesit hauska ja sujuva pelimekaniikka sekä reipas huumori takaavat, että pelin parissa viihtyy helposti useita tunteja putkeen. Koukuttavuutta lisäävät kehitettävät aseet, uudet tuhon työkalut ja jatkuvasti vaihtuvat ympäristöt. Pelillisesti vaivaamaan jäävät oikeastaan vain turhat Clank-osuudet.

Lego Indiana tarjoaa pelillisesti sitä samaa Lego-meininkiä uudella ulkokuorella. Elokuvien jalanjäljissä seuraava tarina koluaa tutut paikat, joissa kampitetaan vihulaisia, selvitetään pikkupulmia ja roikutaan köysissä. Yksinpeli on siinä mielessä haasteeton, että kuolemasta sakotetaan vain pienellä pistemenetyksellä, eikä ainoatakaan paristakymmenestä kentästä joudu väkisin renkkaamaan. Uudelleenpeluu on tosin pakollista, mikäli haluaa kerätä kaikki piilotetut aarteet. Kulta-arkkujen löytäminen avaa uusia hahmoja ja huijauskoodeja käyttöön.

Yksinpeli puolella alku lupasi hyvää, sillä peli tarjosi hyvin mielenkiintoisen alkuasetelman vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen sijoittuvalla menneisyydellään. Ikävä kyllä pelin edetessä juoni ei ollut aivan odotusten arvoinen ja peli paljastui hyvinkin perinteiseksi tältä osalta. Aseet ovat kyllä taattua ratchet and clank tiimin laatua, ja räiskintä paikoitellen oli todella rautaa.

Burnout sarja ottaa uulta tuulta alleen tarjotessa pelaajille vapaanpaa lähestymis tapaa kilpailuihin. Tämä ikävästi kyllä vie mukanaan nopeat kisan uudelleen aloitukset sekä muutaman hauskan pelityypin aiemmista peleistä. Peli on saanut myös pari merkittävää päivitystä ja lisää on tulossa. Plussaa tulee mm siitä että nyt saa käyttää Ps3:n kovalevyllä löytyviä kappaleita, ja nettiin on saatu muutama uutta autoa sekä pelimoodia.
Burnout käy hyvin yksinpelinä sekä moninpelinä.

Tiberium Wars oli rakenteeltaan raudanluja RTS-paketti konsoleille, mutta porttaus oli mennyt pahasti pieleen, mikä näkyi karmeissa kontrolleissa. CC Kane's Wrath korjaa isoveljensä virheen suunnittelemalla ohjaussysteemin uusiksi puhtaalta pöydältä: tuloksena on Command Circle -pyörövalikko, jonka kautta kaikki komennot suoritetaan. Uudelleensuunnittelu kannatti, sillä Command Circle on nopea käyttää, sillä voi hallita monta asiaa yhtäaikaa, ja sen komentojaottelu iskostuu selkärankaan jo tunnin naksuttelun jälkeen.

Resistance oli itselleni pettymys. Teknisesti toimiva, paperilla kiinnostava julkaisu, joka kuitenkin väsähti pian alun jälkeen. Yksinpelissä ei ole fiilistä, ja kun ei ole fiilistä, ei pelissä eteneminenkään tunnu enää merkitykselliseltä. Edes perinteisesti mainiot Insomniacin suunnittelemat aseet eivät jaksaneet kiinnostaa, vaan osoittautuivat melko persoonattomiksi perustussareiksi, joissa ei vain ollut munaa.

Eye of Judgment on oikeasti uudenlainen ja innovatiivinen peli. Sen kameraohjaus yhdistettynä korttipelin fyysiseen keräilypuoleen vetoavat vain ilmeisen harvaan pelaajajoukkoon, mutta se joukko tuntuu rakastuneen peliin oikein kunnolla. Itseenikin tuotos iski, varsinkin keräilyaspektin kautta, mutta myös alta paljastui mainio peli. Korttipelinä EoJ on yksinkertaisempi kuin moni kilpailija, mutta konsolipelinä ja etenkin verkkopelinä se on aivan omanlaatuisensa.

Itse olen aina pitänyt Burnouttien tunnelmasta, aina sarjan ensimmäisestä ja hyvin keskinkertaisesta osasta saakka. Burnout Paradise on ensimmäinen osa, joka todella rikkoo sarjan perinteistä kaavaa. Uusi vapaampi ympäristö on sekä siunaus että kirous. Hetkellisiä pelejä on melkeinpä mahdontonta ottaa enää uudistuksen jälkeen, mutta tekemistä on luonnollisesti paljon aikaisempaa enemmän. Yllättävää kyllä myös ruudunpäivitys pysyy tasaisena vaikka peli on todella upean näköinen ja ympäristö laaja.

Vähän samanlaista palautetta pakko antaa kuin JayAr. Condemned on niin ahdistava ja pelottava, mutta silti niin upea. Condemned 2 sisältää niin paljon uudistuksia, etten osaa oikein päättää kumpi on parempi; ensimmäinen vai toinen osa. Condemned 2:ssa tutkiminen, taistelu ja grafiikat ovat parempia, mutta ensimmäisessä osassa tunnelma on niin paljon vahvempi ja lopetus ikimuistoinen.