Peliarvostelut

Vauhtia ja toimintaa, paljon erilaisia aseita, paljon pelimuotoja ja pelaamisen vapaus pelikentillä! Siinä päällimmäiset ajatukset, jotka tulevat mieleen Warhawkista. Arcademaisuus ei välttämättä sovi kaikille, mutta itseeni se kolahtaa aivan täysin. Tilastojen runsaus isona plussana, niitä tulee monesti katseltua pitkäänkin lukuisten pelikierrosten jälkeen. Hinta- ja laatusuhde kohdallaan, toteutus huippuluokkaa. Jaksaa kiinnostaa vielä yli vuosi julkaisun jälkeenkin.

Yksinpeliä kokeilin muutaman tehtävän, vaikutti ihan hyvältä. Grafiikka ei ole niin näyttävää kuin Call of Duty 4:ssä, mutta äänimaailma ja strategisuus korvaa tätä puolta erittäin paljon. Samaa ei voi sanoa teknisestä toteutuksesta - pelistä pystyy kyllä nauttimaan, jos elää yhteysviiveen kanssa, mutta tämän pelin kupla poksahtaa saman tien kun tulee uutta ja parempaa tilalle. Olisi ansainnut 4-5 tähteä, nyt annan vain kolme hyvästä yrityksestä. Turhauttavaa todeta, että pelaan peliä melkeinpä puolipakolla, että saisin tarpeeksi vastinetta rahoilleni ja ei harmittaisi niin paljoa.

Top Spin -sarjan kolmasosa on tämän hetken paras tennispeli, lähinnä onnistuneesti realistisuuteen pyrkivän otteensa vuoksi.

Pelin tekijät ovat katsoneet Babylon Viitosensa ja hyvä niin; Ihan oikeasti kiehtova tarina on saatu hienosti kerrottua tietokoneroolipelin keinoin. Pelin henkilöt ovat syviä, ja omasta hahmosta saa rakennettua joustavasti rakastettavan sankarin, tai vastenmielisen pahakkeen.

Dialogisysteemi on varsin nerokas, ja hahmot ilmehtivät ja liikehtivät elävästi keskustelujen aikana - sortumatta peleille tyypilliseen ylinäyttelemiseen. Ääninäytteleminen on myös mainiota.

Hieno peli kaikkine puolineen. Tuskailin itse sixaxiksen kanssa, mutta kun tajusin vaihtaa asetukset padille, homma hoitui mainiosti.

Pelin kesto ei todellakaan ole sieltä pisimmästä päästä, mutta Andy Serkisin ansiosta näyttelijäpuoleen on panostettu sitäkin enemmän ja juuri pelin elokuvamaisesta ulosannista ainakin itse nautin enemmän kuin mistään muusta pelistä sitä ennen.

Battlefield: BC on kaksipuolinen sotapeli. Sen yksin- ja moninpelitilat nimittäin poikkeavat toisistaan sen verran onnistuneesti, että ne tarjoavat yhteensä odottamattoman pitkäikäisen pelielämyksen.

Itsellenikin lievähkö pettymys, lähinnä yksinpelin lyhyyden osalta.

Mukavaa kavereiden kanssa, mutta yksin pelatessa alkaa puuduttaa pelin hidas tempo. Kaikki Buzz:in välilöpinät pitaisi saada asetuksista pois, niin homma sujuisi paljon nopeammin.

Sohva-peleissä hankala löytää suomenkielistä peliseuraa, ja jos kielen vaihtaa lontooksi, löytyy peliseuraa helpommin mutta kysymyksissä saattaa tulla paljon sanoja eteen joista ei ole hajuakaan mitä ne tarkoittavat.

Haze on jostain kummallisesta syystä joutunut suunnattoman ryöpytyksen kohteeksi. Odotukset eivät tuntuneet kovin huikeilta niin kauan kuin pelin piti olla tulossa sekä PS3:lle että Xbox 360:lle, mutta Ubisoftin ilmoitettua Hazen jäävän PS3-yksinoikeudeksi, jotkut olivat jo nimeämässä sitä Halon-tappajaksi.

Odotin Halo 2:lta mahtavaa yksinpelikokemusta, mutta yllättäen moninpeli veikin mukanaan. Yksinpeliä riivasi Bungien mokailu kehitysprosessin aikana sekä siitä seurannut aikakapeikko. Moninpeli sen sijaan näytti kaikille muille kehittäjille, kuinka hyvä Xbox Live -tuki tehdään. Käyttöliittymän sujuvuus, monipuolinen muokattavuus, toimiva seuranhakujärjestelmä sekä kehittäjän kattava tuki muodostavat tukipilarin Halo 3:n menestyksellekin.

Hype Grand Theft Auto IV:n kohdalla oli ennennäkemättömän kovaa, eikä seurauksena voinut olla muuta kuin pettymys. Neljäs osa tuo mukanaan monia hyviä uudistuksia ja aiempaa hitusen realistisemman otteen, mutta kokonaisuus ei silti loksahda täysin kohdalleen. Visuaalisesti peli on näyttävä, mutta teknistä toteutusta vaivaa edelleen kehno ruudunpäivitys. Toiminnasta puolestaan puuttuu se yty, jotta se saisi todella adrenaliinin virtaamaan muutenkin kuin turhautumisesta johtuen. Huomattavista parannuksista huolimatta ampuminen tuntuu tönköltä ja vaisulta.