Peliarvostelut

Gran Turismo5: progolue oli valitettavasti minulle pienimuotoinen pettymys. Ratoja oli vain muutama ja useimmat näistä olivat simppeleitä ovaaleita muutamalla mutkallaan. Nettipeli puolella kisailu tuntui parhaimmillaan turhauttavalta, ei siksi etteikö ajaminen olisi onnistunut mutta röyhkeät kilpakumppanit romuralleineen ja ihmeelliset haamuauto ratkaisut sekä kilpailu valikot toivat niin keskeneräisen kuvan pelistä.

Metal Gear solid4 vie neliosaisen sarjan hienosti päätökseen. Tarinassa ei olla liiemmin oikaistu vaan useimmat aiempien osien luomat kysymykset saavat tarvittavat vastaukset. Tarinan kerrontaa tehostetaan vielä runsailla puhekohtauksilla ja välianimaatioilla joita ei kuitenkaan pakoteta katsomaan mikäli haluaa suoraan toimintaan.

Ei voi kuin yhtyä Dragonflyn kommenttiin pelistä. Poikkeuksena lähinnä se, että en itse juuri "hypettynyt"-pelistä, vaan pahin pettymys tuli lähinnä heikon musiikkivalikoiman sekä laimentuneen huumorin takia.

Tönkkö ohjattavuus ja tehtävien samankaltaisuus (lainaan tämän dragonflyltä) tuntuu kuuluvan GTA:n tyyliin, valitettavasti. Näiden lisäksi pelissä on, San Andreaksen tapaan, hieman liikaa "sosialisointia" sekä turhia minipelejä.

+ Erittäin hyvää viihdettä sohvabileisiin!

+ Mukavuutta tuo astetta vaikeampi peli, kuin edeltäjänsä.

- X-nappulaa joutuu käyttää lliikaa "skippeihin". (paina sitä äksää jo!) =)

Narikon ja Kain tarina on kuvattu elokuvamaisesti.
ääninäyttely, grafiikka ja juoni on täyttä rautaa.
Pelin puutteena voisi mainita lyhyen keston, mutta vaikeusastetta nostamalla pelin kestoa voi pidentää tarpeeksi paljon.

Suosittelen kaikille mättö-pelien ystäville, tarinaa on kuitenkin paljon kilpailijoitaan enemmän.

Lost: Via Domus seuraa Lost televisiosarjan kahden ensimmäisen kauden tapahtumia tuntemattoman valokuvaajan silmistä. Ottamatta kuitenkaan televisiosarjasta mukaan sitä tärkeintä, eli jännitystä. Peli on tylsä ja itse pelaaminenkin on vain näennäisesti läsnä. Pelaaja juoksee paikkaan A, keskustelee jonkun sarjan hahmon kanssa, juoksee paikkaan B ja välivideo alkaa. Tarina on sinänsä mielenkiintoinen, mutta tylsä ääninäyttely ja tönkkö dialogi pilaavat tunnelman.

Pelissä ei vain ole tarpeeksi sitä jotain, mikä tekee televisiosarjasta niin hyvän.

Vauhtia ja toimintaa, paljon erilaisia aseita, paljon pelimuotoja ja pelaamisen vapaus pelikentillä! Siinä päällimmäiset ajatukset, jotka tulevat mieleen Warhawkista. Arcademaisuus ei välttämättä sovi kaikille, mutta itseeni se kolahtaa aivan täysin. Tilastojen runsaus isona plussana, niitä tulee monesti katseltua pitkäänkin lukuisten pelikierrosten jälkeen. Hinta- ja laatusuhde kohdallaan, toteutus huippuluokkaa. Jaksaa kiinnostaa vielä yli vuosi julkaisun jälkeenkin.

Yksinpeliä kokeilin muutaman tehtävän, vaikutti ihan hyvältä. Grafiikka ei ole niin näyttävää kuin Call of Duty 4:ssä, mutta äänimaailma ja strategisuus korvaa tätä puolta erittäin paljon. Samaa ei voi sanoa teknisestä toteutuksesta - pelistä pystyy kyllä nauttimaan, jos elää yhteysviiveen kanssa, mutta tämän pelin kupla poksahtaa saman tien kun tulee uutta ja parempaa tilalle. Olisi ansainnut 4-5 tähteä, nyt annan vain kolme hyvästä yrityksestä. Turhauttavaa todeta, että pelaan peliä melkeinpä puolipakolla, että saisin tarpeeksi vastinetta rahoilleni ja ei harmittaisi niin paljoa.

Top Spin -sarjan kolmasosa on tämän hetken paras tennispeli, lähinnä onnistuneesti realistisuuteen pyrkivän otteensa vuoksi.

Pelin tekijät ovat katsoneet Babylon Viitosensa ja hyvä niin; Ihan oikeasti kiehtova tarina on saatu hienosti kerrottua tietokoneroolipelin keinoin. Pelin henkilöt ovat syviä, ja omasta hahmosta saa rakennettua joustavasti rakastettavan sankarin, tai vastenmielisen pahakkeen.

Dialogisysteemi on varsin nerokas, ja hahmot ilmehtivät ja liikehtivät elävästi keskustelujen aikana - sortumatta peleille tyypilliseen ylinäyttelemiseen. Ääninäytteleminen on myös mainiota.

Hieno peli kaikkine puolineen. Tuskailin itse sixaxiksen kanssa, mutta kun tajusin vaihtaa asetukset padille, homma hoitui mainiosti.

Pelin kesto ei todellakaan ole sieltä pisimmästä päästä, mutta Andy Serkisin ansiosta näyttelijäpuoleen on panostettu sitäkin enemmän ja juuri pelin elokuvamaisesta ulosannista ainakin itse nautin enemmän kuin mistään muusta pelistä sitä ennen.

Battlefield: BC on kaksipuolinen sotapeli. Sen yksin- ja moninpelitilat nimittäin poikkeavat toisistaan sen verran onnistuneesti, että ne tarjoavat yhteensä odottamattoman pitkäikäisen pelielämyksen.