Peliarvostelut

Halo 3:n betan kylkiäisenä myyty peli jäi pahasti tunnetumman pelisarjan jalkoihin, monet pahat kielet jopa väittivät ainoan syyn Crackdownin ostamiseen olevan betaan käsiksi pääsemisen. Tämä on kovin valitettavaa, sillä Realtime Worlds on onnistunut kehittämään äärimmäisen viihdyttävän yhdistelmän hiekkalaatikko- ja supersankaripeliä.

Burnout Paradisen kehityksessä ei Criterion Gamesin mukaan kumpikaan konsoleista ollut pääalusta, vaan pelimoottori suunniteltiin hypoteettiselle moniprosessori-alustalle, josta koodi käännettiin sekä PS3:lle että Xbox 360:lle. Vaikka päätestausalusta olikin PlayStation, ovat versiot sekä kehittäjän ilmoituksen että käytännön havaintojen perusteella identtiset.

Suurimmat erot liittyvät verkkopeliin. Siinä missä 360:llä pikavalikossa näkee kaikki linjoilla olevat kaverit, näyttää PS3-version valikko vain Paradisea sillä hetkellä pelaavan joukon.

Project Sylpheed ei kauheasti intohimoja herättänyt. Lojuihan peli vuoden ajan hyllyssä koskemattomana, sen jälkeen kun pelin ensimmäinen tehtävä oli mennyt läpi. Pakko kuitenkin myöntää, että peli parantaa pidemmälle edetessään kuin sika juoksuaan. Ja kun vauhtiin pääsee, peli pitää otteessaan loppuratkaisuun saakka.

Haze kuuluu ehdottomasti tämän vuoden suurimpiin pettymyksiin, se lunastaa lupauksensa vain harvassa kohtaa ja jää hyvin tehokkaasti "Halo tappaja" maineensa alle.
Pelin suurimmat ongelmat löytyvät lyhyessä kestossa, huonossa tekoälyssä, huonossa grafiikassa sekä juonen toteutuksessa.

Pimennän pelihuoneeni. Käynnistän keskiraskaan 5.1. kotiteatterijärjestelmäni ja 50" Sonyn televisioni. Lataan Playstationiin uuden Condemnedin. Olen yksin kotona rivarissani joten väännän volyymit kipurajalle kaakkoon. Tätä on odotettu. Kunnon kauhupeli isolla äänellä ja kuvalla.

Kolmen vartin päästä aukaisen oven ja suuntaan keittiöön. Päässäni tuntuu kummalliselta. Jotenkin ahdistaa. Keitän kahvia. Istun hiljaa keittiön pöydän ääressä ja hoen itselleni: "Se on vain peliä. Sie olet yli 30 vee. Se on vain peliä."

Stranglehold iski puskista. Toki John Woon elokuvat ovat aina olleet mieleeni, mutta silti joka kerta kun pelin kannessa loistaa jokin elokuvamaailmassa menestynyt henkilö tai brändi, alkavat hälytyskellot soimaan. The Chronicles of Riddick oli elokuvapelien osalta iloinen poikkeus, ja Stranglehold voidaan lisätä samaan kategoriaan.

Mass Effect on vahvasti Biowaren vanhempien Knights of the old republicien tyyliin tehty eeppinen avaruusooppera. Hieno juonenkerronta ja luontevalta tuntuva interaktiivinen dialogi ovat ilman muuta tämän kohtuullisen toimintapainotteisen roolipelin parasta antia yhdessä huolella suunnitellun pelimaailman kanssa.

Vaikka yksinpeli ei jaksanut kantaa omalla kohdalla aivan sinne loppuun saakka, jäi pelistä hyvät muistot sen kotimaisen verkkoskenen ansiosta. Kun 20-pelaajan Suomi-partio pääsee vauhtiin, on jälki sen mukaista :)

Ollut nautittava kokemus kaikinpuolin. Tykkää pelata tälläisiä monipuolisia verkkosotia, kun et ole sidottu vain siihen ahtaaseen rooliin jalkaväen miehenä, jossa kivääri ja mies on se kaikkeus.

Maisemien puolesta lähellä omaamme, löytyy koivikkoa ja vehreää maalaismaisemaa vesistöineen. Tämän pelin mukavia erikoisuuksia on maiseman osittainen hajoaminen, joka varsinkin talojen kohdalla on osa taktisuutta, ainakin näin sinkomiehen näkökulmasta :) Äänimaailma parasta mitä kuultu tähän asti, myös mukana siinä sopassa josta syntyy se Battlefield -tunnelma.

Haukkoja on tullut jauhettua ipanasta saakka, niin ainahan uusin on testattava.

Aivan liikaa turhia, täysin skeittaamiseen liittymättömiä tehtäviä. Esimerkkinä mainittakoon katoilla kiipeily Bam Margeran kanssa. Tähän vielä päälle paskat kävelykontrollit. Oikeasti, Neversoft? Oikeasti? Huonot ääninäyttelijät(kieltämättä sivuseikka, mutta harvoin tuntee näin suurta myötähäpeää). Liikaa uusia ominaisuuksia. Peli on muutenkin täynnä jo ennestään turhaa tilpehööriä.

Komppaan Esaa, tosin mun mielestä ehkä jopa hiukan riisuttu versio. AI on myös liian agressiivinen, jolla varmaan pyritään nopeuttamaan pelejä entisestään. Nopein tapa voittaa on lähes on suora hyökkäys, joka on mielestäni tylsää. Space Race voitto FTW!

Silti pirun koukuttava, niin kuin aina.

Tarjosi kohtuullisen yksinpelin päälle erinomaisen verkkopelin.