Kun konsolipelaaja tietokoneen kasasi

Monella meistä konsolipelaamisen nimeen vannovista löytyy taustaa myös sieltä tietokoneiden puolelta. Asetelma on jossain vaiheessa vain keikahtanut voittopuolisesti konsoleiden eduksi. On haluttu päivityksistä vapaa peliympäristö, helppoa ja vaivatonta viihtymistä olennaisen äärellä.

Se pieni ero

Nykyisin konsolit ja tietokoneet ovat lähempänä toisiaan kuin koskaan. Ne pyörittävät samoja pelejä ja emolevyjen piirisarjat tulevat samoilta valmistajilta, toinen on vain paketoitu yksinkertaiseksi laatikoksi television viereen. Päivitystahti julkaisumallista Pro-versioon kulkee konsoleiden elinkaaren puolivälin kohdalla, siinä 3-4 vuoden välein, joka vastaa karrikoiden näytönohjaimen vaihtoväliä tietokoneella. Kuljetaan vierekkäisillä laduilla ja vilkuillaan tuleeko se kilpakumppani yhä siinä rinnalla.

Tarve rakentaa tietokone oli hiipinyt mielessäni kevään mittaan. Taustoja tältä harrastuksen osa-alueelta löytyy, joten ihan ei olla tuntemattoman äärellä. Paljon on kuitenkin ehtinyt muuttua siitä kun viimeksi on osia yhteen ruuvailtu. Parissa vuosikymmenessä harmaan tylsistä umpikoteloista on sukeutunut lasikylkisiä, konehuoneen ylpeänä esittäviä veistoksellisia sisustuselementtejä. Ledien kehittyminen mahdollistaa rikkaan väriavaruuden esittämisen ja komponenttien upottamisen tuulettimista valonauhoihin. Yhteisellä ohjelmistolla saadaan tietokoneen eri osaset vaihtamaan väriä samassa syklissä, näppäimistöä ja hiirtä myöten. Täällä on lisäksi vielä korvalaput ja -teline kulkenut samassa aallossa muiden matkassa.

Monitorit ovat kasvaneet jo lähes 30-tuumaisiksi, mikä vielä jokin aika sitten tarkoitti kodin television kokoa. Tietokoneen käyttäminen ei enää tarkoita syvällistä perehtymistä config.syssin ja autoexec.batin parametreihin: kone päälle, peli käyntiin ja tottumuksen mukaan jopa konsoleista tuttu ohjain kouraan. Käyttöä helpottavia tekijöitä on joka puolella. Liittimet tunnistavat lisälaitteet automaattisesti ja asentavat tarvittavat ajurit taustalla. Helppoa, mille osaa antaa arvoa, kun on nähnyt sen kolikon historiallisen toisen puolen. Konsolit ovat lähestyneet tietokoneita ja tietokoneet konsoleita.

Alku ehkä hankala

Lähdin liikkeelle haarukoimalla teeman, jonka ympärille tarvittavat osat kokoaisin. Halusin mahdollisimman kauas aiemmin mainitsemastani perinteisestä umpikoteloisesta. Valoa ja väriä tehoista tinkimättä. Ensimmäinen ja samalla myös ainoa komponentti perinteiseltä kivijalkakauppiaalta oli valkoinen lasikylkinen kotelo.

Sopivasti toisen sukupolven AMD Ryzen -julkaisu osui samaan hetkeen, joten siitä tehokkain prosessori 2700X. Tarkoitus oli hankkia vesijäähdytys, mutta prosessorin mukana toimitettu upea RGB-valaistu ilmajäähy sopi teemaan paremmin kuin hyvin. Muisteissa toistuivat myös valkoinen ja RGB-valot. Virtalähteen kohdalla painin Jaakobin kanssa jonkin aikaa: mikä on riittävä tehomäärä kattamaan tulevien vuosien tarpeet joissa saattaa näkyä useampi samanaikainen näytönohjain ja mahdollisesti ylikellotus?

Päädyin teeman mukaisesti taas kerran valkoiseen, 750 Wattiseen modulaariseen ratkaisuun joissa kytketään vain tarvittava määrä virtajohtoja. Ehkä hankalin päätös osui näytönohjaimen valintaan. Hinnat ovat nyt pilvissä, jolloin parasta saa kilolla euroja. Päädyin heti alkutaipaleella kuitenkin tinkimään tästä puolesta ja satsaamaan riittävän hyvään, mikä tarkoitti 1070Ti mallimerkinnällä tunnettua ratkaisua. Tätä en saanut valkoisena, joten kustomoitu takalevy lähti tilaukseen keventämään massiivisen kokoista näytönohjainta.

Nikkaroimaan

Kokoonpanon tärkeimmät osaset ovat kasassa. Siihen vielä lisäksi kuusi kappaletta näyttäviä RGB-tuulettimia, minkä seurauksena koteloon esiasennetut tuulettimet saivat lähteä. Virtalähteen suojakotelon päätylevyä ei toimiteta jostain syystä kotelon mukana, joten sellainen lähti tilaukseen - valkoisena tottakai. Kaapelikammat antavat viimeisen silauksen, joten ei tyydytty mukana toimitettuihin mustiin vaan läpinäkyvät tilalle. Piru asuu yksityiskohdissa, joten niihin kannattaa panostaa jo heti alussa.

Kaikki paketit saapuivat viikon sisällä tilauksesta. Kauppiaina Saksan Amazon, Jimms sekä Gigantti. Eräs kuriiri tuli tutuksi, kun sai raijata paketteja samaan osoitteeseen useamman kerran, muuten kävin nappaamassa ne postista tai lähikaupan pakettipostista. Isoimman pettymyksen tuotti kotimainen suuri verkkokauppias, jonka valinnanvara oli suppeampi kuin laatikkomarketin lihatiskin. Tulee kovat ajat kun Amazon laajentaa Suomeen tämän kesän aikana. Kuluttajalle tämä tarkoittaa kansainvälisen standardin mukaisia toimintatapoja – nopeita toimituksia ja helppoa palautusta.

Alle vapaapäivä ja liikkeelle heti aamusta kukonlaulun aikaan. Kotelosta asennuksen ajaksi lasikyljet ja pölyfiltterit pois tieltä. Tehdasasennetut tuulettimet pois ja tilalle näyttävämmät. Niitä ohjaamaan jakorasia, jolloin tuulettimen virransyöttö sekä RGB-ohjaus tulevat muualta kuin vetoina emolevyltä asti. Kotelon etulevystä imetään ilma sisään ja viedään ulos taka- ja ylätuulettimien kautta.

Seuraavaksi itse emolevyn kimppuun. Siihen prosessori ja valmiit piitahnat omannut jäähdytinelementti kiinni. Asennus koteloon, joka onnistui lyhyen hieromisen jälkeen. Standardiosista kun on kysymys, osuvat ruuvin reiät suoraan kotelon vastaaviin. Joku on selvästi miettinyt asioita valmiiksi.

Muistit kiinni, mikä on helppoa, kun ei voi kytkeä väärinpäin. Kovalevyn virkaa toimittavan SSD-tikun kytkin suoraan emolevyyn, toisen sata-väyläisen version koneen toiselle puolen. Mekaanista kovalevyä en vielä tässä vaiheessa asentanut koneeseen laisinkaan. Seuraavaksi virtalähde, joka täysin modulaarisena mahdollisti vain tarvittavien kaapeleiden kytkemisen - turhat jätin pois tilaa viemästä. Sekin napsahti paikalleen kuin itsestään.

Viimeisenä itse näytönohjain. Oli se toista ennen vanhaan, kun oli integroituna piirinä suoraan emolevyllä. Tänään järkälemäinen lisäkortti, jossa omat tuulettimet ja järeät jäähdytysrimat.

Lopuksi vielä kaapeleita kytkemään, ja niitähän riittää. Kun rauhallisesti vain käy jokaisen vedon erikseen läpi, osoite kyllä löytyy. Kaikki kytkennät tehty, ja aikaa meni siinä kahdeksan tuntia. Sain vielä kaverin paikalle henkiseksi tueksi ensikäynnistystä todistamaan. Ei savuja, ei virheestä kertovia piip-ääniä. Ainoastaan ledikaapelin olin kytkenyt väärästä päästä ja se saatiin mukaan valovirtaan päätä vaihtamalla. Käsien tärinöiden laantuessa lopulta Windowsia asentamaan, USB-tikulta ja aikaa meni alle 10 minuuttia. Kevään ajan projektinimellä The Lighthouse 2018 kulkenut ihmelaite oli viimein valmis.

Loppusanat

Turha pelätä tietokoneen kasaamista omin käsin. Se on komponenttien valmistajien taholta tehty helpoksi yhteisillä standardeilla. Apuja löytyi kavereilta, joille iso kiitos mukana kulkemisesta, sekä internetin foorumeilta ja erityisesti Youtubesta.

Vinkkejä tuleville kasaajille. Hahmoittele mitä olet hakemassa. Kehystä tälle budjetti, äläkä pelkää tehdä hankintapäätöstä. Ideoita voi käydä hakemassa netin kasaussivustoilta, kuten pcpartpicker.com. Älä tyydy kotimaisten kauppiaiden valikoimiin, vaan hae rohkeasti maailmalta!

ladataan kommentteja...