Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Robocop

Viimein olen RoboCop

Lapsuudessani oli kaksi kovaa robottia. Kumpikaan ei teknisesti ottaen ollut robotti, mutta sellaiseksi alle 10-vuotiaan minän mieli ne mielsi. T-800 eli Terminaattori oli tietysti kova juttu varsinkin, kun jatko-osassa kyseessä oli elokuvan sankari. Hahmo teki ikuisen vaikutuksen ja muistan edelleen elävästi Ison-Arskan kävelemässä haulikko tanassa räiskimässä reikiä T-1000:n vartaloon. Kovempi juttu oli kuitenkin RoboCop.

En todellakaan tarkoita sitä uusioversiota vuodelta 2014. Kerran kysyin tuttavaltani, että onko hän nähnyt RoboCopia. Hän vastasi myöntävästi, mutta pian selvisi, että hän tarkoitti tuota uutta versiota. Ei kuulemma edes tiennyt vanhasta. Lienee sanomattakin selvää, että en ole puhunut kyseiselle henkilölle tuon paljastuksen jälkeen.

RoboCop ei ollut todellakaan lapsille suunnattu, ja olihan ikärajakin reilusti yli ikäni, mutta 90-luvulla ikärajat olivat vain numero VHS-kotelossa. Käytännössä niitä ei ollut. Muistan tasan yhden kerran, kun minua kiellettiin katsomasta ohjelmaa ikärajan vuoksi. Olin mummolassa yökylässä ja hän kielsi minua katsomasta Salaisia Kansioita. Seuraavana iltana hän kuitenkin heltyi ja antoi minun katsoa elokuvan. Tuo elokuva oli Syltyn ja Kurtin legendaarinen Tango & Cash, mikä sekin oli kyllä älyttömän päheä. Tunnusmusiikki soi edelleen välillä päässäni.

En muista tarkalleen vuotta, milloin näin ensimmäistä kertaa RoboCopin, mutta se osunee seitsemän ja yhdeksän ikävuoden väliin. Puhutaan siis vuosista 1993-1995. Meillä näkyi satelliittikanavia ja tuijotin Filmnetiltä varmaan kaikki elokuvat. Kaikissa ei ollut edes tekstityksiä, mikä osaltaan vaikutti kielipääni kehitykseen varsin mukavasti. En silloin tietenkään ymmärtänyt kaikkia hienoja nyansseja elokuvassa ja sen maailmassa. RoboCop vain oli älyttömän siisti ja mahtava.

Elokuvan nähtyäni en ollut enää entiseni. Kävelin naapurustossa ja näin sen ikonisen hudin silmissäni. Skannailin ihmisiä ja välillä otin heidät tähtäimeeni. Tutkin heidän tietojaan ja muistutin itseäni direktiiveistä. Toki hommaan kuului myös jäykkä robottimainen kävelytyyli. Tiedättehän, ne askeleet joista kuuluu se mahtava ääni. Toinen erittäin mieleenpainuva ääni syntyi painaessa aseen liipaisinta. Ensimmäisen elokuvan ystävät tietävät, mistä puhun. Niitä hetkiä ei voi unohtaa. Naapurustossa partioidessani tein nuo äänet tietenkin suulla. Minulla oli hieno kiiltävä suojakuori ja olin voittamaton. Siitä asti olen odottanut kokevani tuon tunteen myös pelien maailmassa.

RoboCopin maailmaan sijoittuvat pelit ovat tuttuja vuosien varrelta, mutta yleensä ne ovat olleet melko vaisuja. Pari vuotta sitten julkaistu RoboCop: Rogue City muutti asian. Pienen studion teos on toki pelillisesti hieman vajavainen, mutta viimein voin olla kunnolla lapsuuteni suurin sankari muutenkin kuin mielikuvituksessani. Voin kävellä ympäriinsä tähtäilemässä pahiksia luotien kimpoillessa suojakuorestani. Ääniäkään ei tarvitse enää tehdä itse. Päähenkilön ääneksi on saatu legenda itse eli Peter Weller, mikä kutittelee kivasti fanipojan kuuloaistia. Muut hahmot ovat tuttuja vain ulkonäöllisesti, mutta se ei varsinaisesti haittaa.

Moni voisi ajatella kyseessä olevan räiskintäpeli, mutta Rogue City on enimmäkseen hidastemoista touhuilua. Tietysti lukuisat räiskintäosuudet on toteutettu erittäin tyydyttävästi leffan hengessä. Pahikset huutavat tuskasta ja veri sekä raajat lentelevät pitkin ympäristöä, mutta iso osa ajasta menee roolipelatessa puoliksi ihmistä, puoliksi robottia. Tai ainakin, jos sivutehtäviä alkaa tekemään. Osa arkisista tehtävistä tuntuu typeriltä ohjatessa tehokasta tappokonetta, mutta täytyy muistaa, että RoboCopin tärkeimmät tehtävät ovat lopulta lain sekä julkisen luottamuksen ylläpitäminen ja viattomien suojeleminen. Näiden ohjeistusten toteuttamiseen on monia tapoja ja ne voi myös ymmärtää monella tapaa. Tätä hyödynnetään hienosti pelissä tehtävien valintojen kohdalla. Hidastempoisten tehtävien lomassa on hyvin aikaa ihastella rakkaudella luotua maailmaa. Elokuvista tuttu satiiri ja karu huumori näkyy kaikkialla julisteita ja radiomainoksia myöten. Ja se pahuksen OCP tunkee lonkeronsa joka paikkaan.

Nautin Rogue Citystä täysin siemauksin ja odotan innolla pian julkaistavaa itsenäistä lisäriä. Videoiden perusteella siitä tulee mieleen vuoden 2012 Dredd-elokuva, jossa rellestetään lukitussa kerrostalossa ja Karl Urban tekee huikean roolisuorituksen myrtsinä lainvalvojana. Ehkäpä studio voisi seuraavaksi ottaa tuon myös erittäin ikonisen hahmon käsittelyynsä.

Lisäosaa odotellessa:

  1. Serve the public trust
  2. Protect the innocent
  3. Uphold the law
  4. ???

Kirjaudu kommentoidaksesi