Runsaan vuoden sisään markkinoille on tupsahtanut kolme tymäkkää 4X-peliä: Paradoxin Millennia, Microsoftin Ara: History Untold sekä pitkään odotettu Firaxiksen Civilization VII. Nyt kun pöly on hieman laskeutunut, kuka kolmikosta astuu viimeisenä elossa ulos taisteluareenalta?
Kerralla on vaikeaa tehdä valmista
Kun kurkkaamme Metacriticin konsensusarvioita, ovat kaikki suoriutuneet melkoisen heikosti. Ainoastaan Civilization VII on vihreän puolella, mutta sekään ei onnistu rikkomaan 80 pisteen haamurajaa. Millennia ja Ara sen sijaan ovat omassa keltaisessa laarissaan 74 pisteen ja 68 pisteen kohdalla.
Näin monimutkaiset strategiapelit ovat kehittäjilleen suuria haasteita. Vaikka pelimekaaniset ideat olisivat kunnossa, voi kokonaisuuden tasapainottamiseen kulua vuosia. Eksponentiaalisesti leviävä monimutkaisuus on testaustiimin painajainen. Erityisesti Paradox on kuuluisa siitä, että sen pelejä tuunaillaan jopa vuosikymmenen ajan. Esimerkiksi vuoden 2013 Europa Universalis IV:ään on tullut lisäosia vielä 2024 kymmenien muiden joukkoon, vaikka vitososa pilkisteleekin jo julkaisukalenterissa.
Toisaalta arvostelu on tehtävä julkaisuhetken tilanteen mukaan. Keskeneräistä teosta ei sovi kritisoida, mutta jos kehittäjä ilmoittaa versionumeron olevan 1.0, ei arvostelijanplanttu voi muuta kuin uskoa. Arvostelu ei voi odottaa aivan paradoxmaista vuosikymmentä, saati EU IV:n viimeisintä versionumeroa 1.37.5. Sen vuoksi KonsoliFINin arvostelu Millenniasta onkin hieman huono vertailupohja, sillä se on kirjoitettu lähiaikoina, vasta vuoden jälkeen julkaisusta. Vertailussa on siis kaivauduttava ensipintaa syvemmälle.
Kaikki panokset punaiselle
Lyödessä vetoa siitä, kuka kolmikosta saa parhaat arviot, olisin ollut valmis laittamaan rahaa Civilizationin voiton puolesta. Noh, tämän vedon olisin myös voittanut, mutta en laisinkaan niin suurella marginaalilla kuin olisi syytä odottaa. Civilization VII alisuoriutui pahasti, saaden sarjan tähänastisista osista heikoimmat arviot kautta aikain.
Civin huonot arviot johtuvat nähdäkseni siitä, että se rikkoo totuttua kaavaa liian paljon. Itse liputan käytännössä aina rohkeiden avauksien puolesta, sillä mikään ei ole tylsempää kuin toinen toistaan seuraavat Call of Dutyt, joihin ei ole mahdollista tehdä muutoksia ilman fanien huutokuoroa. Nyt nähdyt muutokset ovat kuitenkin yllättävän radikaaleja: yhden eeppisen maratonin sijaan peli jakautuu ikään kuin toisistaan erillisiksi episodeiksi aikakausien välillä.
Itse en pidä tätä aivan yhtä ongelmallisena kuin useat kriitikot, mutta ymmärrän yskän. Seiska ei edusta enää tyypillistä eeppistä 4X-peliä jakautuessaan muutamaan aikakausisprinttiin, joiden välillä muuttuvat niin valtion nimi kuin pelin tavoitteet. Ja toisaalta, nopealla vilkaisulla sarjan kuutos- ja seiskaosat vaikuttavat silti kovin samanlaisilta, ainakin ulkonäkönsä puolesta. Ehkäpä sittenkin hyvä, että aivan kaikkea toimivaa ei sotkettu.
Kaikki ei mene resurssiputkeen
Sen sijaan on yllättävää, kuinka samanlaisia Millennia ja Ara pohjimmiltaan ovat. Molemmat rakentavat monimutkaisuuttaan resurssienhallinnan ympärille. Kaupungit ovat toki kaiken taloudellisen tuotannon ytimessä, mutta menestyksen edellytyksenä on kyky rakentaa tehtaita ja muita jalostuslaitoksia. Pienenä hauskana yksityiskohtana molemmissa on mahdollisuus valmistaa pelejä – Arassa konsoleita, Millenniassa itse pelejä.
Toisaalta fokusointi tuotteisiin tuottaa melkoisen määrän nysväystä. Väitän, että suuri osa negatiivisista arvioista johtuu juuri siitä, että runsas nyherrys resurssipolkujen kanssa on helposti epäeeppistä. Rakenna mahtava imperiumi! Mutta sitä ennen keskity allokoimaan pellolle numero 13 lannoitteita. Ara vie tämän excel-mestaroinnin pidemmälle kuin Millennia, sillä jälkimmäisen tuotantoketjut ovat sentään enintään muutaman välituotteen mittaisia.
Juuri tämän suhteen aika ja kehitystyö on tehnyt tehtävänsä, sillä suuri osa pelinautinnosta on kiinni käytettävyydestä tai sen puutteista. Luulen, että itseltäni Ara olisi saanut tänä päivänä ainakin yhden tähden enemmän, mikäli resurssien allokoinnin automatisointi olisi ollut julkaisuhetkenä nykyisellä tasolla. Toisaalta Millennia on kohtuullisempi, sillä sen fokus ei ole pelkässä resurssinysväämisessä – lisäksi sen kaupunkien lukumäärää rajoitetaan runsaasti.
Tuomion kellot
Mutta mikä kolmikosta edustaa kehityksen kirkkainta kärkeä ja 4X-pelien viimeisintä aallonhuippua? Olisi helppoa vedota konsensukseen, jonka mukaan Civilizationia ei ole vieläkään päihitetty. Suoraan sanoen huolimatta seiskaosan notkahduksesta, on Civilization sarjana edelleen kukistamaton.
Käytän kuitenkin eräänä objektiivisena kriteerinä julkaisujen koukuttavuutta. Steamin pelitunnit eivät valehtele: Millennia on kerryttänyt itselläni ylivoimaisesti eniten tunteja, Civ taas vähiten. Itse asiassa uusin Civ ei houkutellut juurikaan syventymään siihen, Ara taas alkoi tuntua jo arvostelua tehdessä liikaa työltä – vaikka viimeisimmät päivitykset ovatkin parantaneet käytettävyyden tilannetta.
Joten helkkari vie, vaikuttaa siltä, että Paradox on tehnyt sen taas onnistumalla luomaan superkoukuttavan ja monimutkaisen valtakunnanhallintapelin, joka kutsuu upottamaan tunteja. Oma tuomioni on itse asiassa päinvastainen Metacriticin konsensuksen kanssa: järjestykseni on Millennia, Ara ja Civ VII. Lopuksi haluan kuitenkin todeta, että oikeasti genren keihäänkärki löytyy edelleen Firaxiksen salkusta: vuoden 1999 Sid Meier’s Alpha Centauri on edelleen kuranttia ja timanttista pelattavaa. Katsokaa nyt vaikka tätä introa, joka ammentaa kaiken lisäksi klippejä upeasta Baraka-dokumenttielokuvasta.
