Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Vuosia olin siitä kuullut kehuja, kunnes lopulta ajattelin ajan olevan sopiva sen kokeilemiselle.

Tarkoitan tietenkin United Front Games -studion työstämää Sleeping Dogs -peliä, jota joku voisi hyvinkin kutsua Grand Theft Auto -klooniksi. Ja niin moni myös kutsuukin.

Kyllä tätä helmeä pelaa mieluusti tulevaa Grand Theft Auto VI:ta sekä Simu Liun tähdittämää elokuvaa odotellessa!

Tekemisen meininkiä

Sleeping Dogs on Hong Kongiin sijoittuva avoimen maailman toimintaseikkailu, jossa päästään kaahailemaan, ammuskelemaan, mätkimään, suorittamaan sivutehtäviä sekä… syömään sianlihapullia. Tekemistä on turkasen paljon.

Pelin piti alun alkaen olla osa jatkoa kolmas osa True Crime -pelisarjassa, jonka aiemmat osat ovat sijoittuneet Los Angelesiin ja New Yorkiin. Pelin kehittäminen alkoi vuonna 2008, mutta budjetti- ja kehitysongelmien takia koko projekti peruttiin vuonna 2011 Activision Blizzardin toimesta. Square Enix osti kuitenkin julkaisuoikeudet ja antoi tuotokselle nimen Sleeping Dogs. True Crime -nimi heitettiin siis romukoppaan, vaikka lopputulosta sarjan henkisenä jatkona pidetäänkin.

Hong Kong on tunnelmallisen näköinen, ja kyllä, päähahmon vetimet voi valikoida mahdollisimman pöhkön näköiseksi, jos niin halajaa.

Nimike sai aikoinaan kosolti positiivisia arvosteluita, joissa muun muassa taistelumekaniikkoja, pelimaailmaa ja ääninäyttelyä ylistettiin. Negatiivisia puoliakin toki oli, joista yksi on tätä nykyä onneksi jo korjattu. Tästä vähän myöhemmin lisää.

Olin joka tapauksessa lukenut tuotoksesta vaikka kuinka ja paljon kehuja, mutta en ollut nimikkeeseen tarttunut ikinä koskaan. Ennen kuin äsken, kun sain käsiini pelin Definitive Editionin Xboxille. Ja kyllä muuten kannatti.

Kimpullinen kliseitä

Sleeping Dogs on, kuten todettua, avoimen maailman seikkailu Hong Kongissa. Sen maailma erottuu edukseen muihin saman sortin tuotoksiin verrattuna olemalla oma tunnelmallinen, omanlaisensa ympäristönsä. Ja vasemmanpuoleisella liikenteellä varustettu sellainen, mikä voi aiheuttaa aluksi hieman haasteita.

Tarinalle sen sijaan, harmillisesti, ei voi lauleskella kovin suuria ylistyslauluja. Ainakaan, jos omaperäisyys on kriteerinä, sillä lähtökohdat ovat hitusen kliseiset. Lainataan vuonna 2012 julkaistua arvostelua sivustoltamme: "Vajaa kolmikymppinen poliisi Wei Shen soluttautuu Hong Kongin järjestäytyneisiin rikollispiireihin eli triadeihin. Aikaa myöten hän kohoaa hierarkiassa joutuen jatkuvasti tekemään tekoja, jotka pakottavat hänet miettimään omaa identiteettiään poliisina. Samalla matka rikollisuuden syövereihin muuttuu alati henkilökohtaisemmaksi."

Huristelemaan päästään paitsi autoilla niin myös moottoripyörillä.

Eli poliisi soluttautuneena pahismaailmaan. Jep, ei ehkä se maailman uniikein alku tarinalle. Se ei onneksi suuresti haittaa, sillä itse tekeminen on hupia.

Lue myös: Lomaviikkoni meni pilalle kiitos Persian prinssin – suosittelen samaa kokemusta muun muassa aivan kaikille

Tarjolla on kolmen tyylin tehtäviä: poliisitoimia, rikollispuuhia ja face-siviilimenoja. Näistä kaksi ensimmäistä kasvattavat omia kykypuitaan, kun taas siviilipuuhat avaavat vaikkapa kauppoihin enemmän vetimiä ja kulkupelejä ostettavaksi.

Tarinaan kuuluvien tehtävien ohella sivupuuhaa piisaa esimerkiksi huumeratsioiden, (omasta mielestäni varsin toimivien) kilpa-ajojen ja tavaroiden etsimisen muodossa. Vastakkaisen sukupuolen kanssa voi myös käydä ulkoilemassa, minkä ohella halukkaat voivat ottaa osaa useamman sortin taisteluihin.

Neljä vastaan yksi? Helppo nakki.

Ja miksipä sitä mäiskettä ei haluaisi, sillä taistelumekaniikat ovat varsin toimivat. Ne ovat tarpeeksi yksinkertaiset, että jo muutaman hetken harjoittelun jälkeen onnistuin itse pistämään lakoon kymmenittäin päälle käyviä vihulaisia. Mätkettä on kuvailtu yhdistelmäksi Batman: Arkham- ja Assassin's Creed -pelien mekaniikkoja, mikä on jotakuinkin täydellinen määritelmä.

Tämä kaikki tahtoo sanoa sitä, että tekemistä on paljon, ja suurin osa siitä on myös aikamoisen mainiota hupia. Ja oli tarinakuvio klisee tai ei, niin lain kummallakin puolella liikkumisesta saadaan aikaan omat jännitteensä. Omaa mieltäni lämmitti lisäksi se, että kyseessä ei ole satatuntinen koitos. Tarinakokonaisuuteen keskittyen loppuun pääsee noin 15 tunnin jälkeen. Aivan kaiken sivupuuhan kokeminen viekin sitten moninkertaisen aikamäärän, sillä tekemistä on paljon.

Teknisesti pätevämpi

Yksi männävuosien nurinoista kohdistui pelin tekniseen toteutukseen. Kritiikkiä saivat muun muassa piirtoetäisyys, tekstuurien latautuminen sekä ruudunpäivitys.

Ilokseni voin todeta, että tilanne on huomattavasti parempi kuin männävuosina. Näin etenkin, jos pelaa nimikettä Microsoftin alustalla.

Suoritetuista tehtävistä saadaan poliisi- ja/tai triadikokemuspisteitä.

Ensinnäkin pelistä on sittemmin julkaistu lähes joka alustalle Definitive Edition -versio, joka on remasterointi alkuperäisestä seikkailusta. Kokonaisuus näyttää ja tuntuu paremmalta, minkä ohella mukaan on ympätty kaikki aiemmin julkaistu lisäsisältö.

Eikä tässä vielä kaikki, kuten eri sortin ostostelevisio-ohjelmissa sanottaisiin. Uusimmilla Xbox-konsoleilla on nimittäin tarjolla päivitys, mikä parantaa visuaalista puolta entisestään muun muassa nostamalla ruudunpäivityksen 60 kuvan sekuntivauhtiin. Tämä tarkoittaa, että taistelu, kaahailu ja meno noin muutenkin on kosolti aiempaa sulavampaa. Pelasin itse tuotosta Xbox Series X:llä ja kokemus oli suorastaan nautinnollinen siihen verrattuna, miltä meno näytti videoiden perusteella aiemmin.

Kuvassa oikealla olevan hahmon äänenä toimii Emma Stone. On muuten pieni rooli hällä.

Tämän parannuksen myötä jäljelle jää vähemmän kritisoitavaa. Tarina on toki kliseisenpuoleinen, minkä lisäksi itse harmistuin lähinnä loppupään muutamista tehtävistä, jotka eivät tuntuneet liittyvän kupletin yleiseen juoneen oikeastaan mitenkään. On vaikea ymmärtää, miten amerikkalaisen musiikkituottajan viihdyttäminen liittyy pääjuoneen.

Mutta onhan tämä muuten mainio kokemus. Nimike sai sivustomme aiemmassa arviossa kolme tähteä viidestä, mutta nykymuodossaan tähtösiä ansaittaisiin kyllä enemmän. Jos itse arviota kirjoittaisin, niin kyllä se arvosana olisi 4/5. Kritiikeistä huolimatta.

Odotan elokuvaa ihan simuna

Kuinkas sattuikaan, Sleeping Dogs oli taasen kaikkien monien huulilla samaan aikaan, kun tutustuin peliin ensimmäistä kertaa. Uutisissa kerrottiin nimittäin, että Donnie Yenin tähdittämä Sleeping Dogs -elokuva oli käytännössä kuopattu. Höh.

Mutta ei onneksi kulunut montaa hetkeä, kun sen sijaan saatiin kuulla Simu Liun olevan hyppäämässä projektiin. Liu on tullut suurelle yleisölle tutuksi viimeistään Shang-Chin roolista Marvelin Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings -elokuvassa.

Mainiota! Liu vaikuttaa symppikseltä kaverilta ja toiminta näyttää sujuvan. Eikä unohtaa sovi sitä, että mies vaikuttaa olevan myös itse pelin fani. Loistavata.

Näytelty versio olisi siis näillä tiedoilla kuitenkin tuloillaan valkokankaille. Sitten joskus. Toivottavasti projekti todella tällä kertaa etenee.

Käytännössä ilmaista hupia

Eikä tässä vielä kaikki. Yksi todella positiivinen aspekti Sleeping Dogsissa on se, että sitä myydään lähes jatkuvasti alennuksella.

Nimikkeen Definitive Editionia myydään eri laitteiden kauppapaikoilla käytännössä muutamilla lanteilla. Steamissa hintalappu on alimmillaan ollut 1,99 euroa ja konsoleilla Hong Kongiin on päässyt näemmä noin neljän eurorahan hinnalla. Tämähän on käytännössä ilmaista.

Ja alennuksia on usein. On kohtuullisen todennäköistä, että nimike on alennuksessa myös sillä hetkellä kun luet tätä tekstiä.

Jos haussa on oivaa viihdykettä Grand Theft Auto VI:n julkaisua odotellessa, niin kyllä tätä "Grand Theft Auto -kloonia" kehtaa pelailla.

Lisää aiheesta:

Kommentit

Tämä on niitä harvoja pelejä minkä pariin palaan yhä uudestaan ja uudestaan. Olen läpäissyt kerran pleikkarilla, kolmesti Xboxilla. Edelleen jaksaa. Kunpa vain tälle pelille olisi saatu jatkoa.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi