Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Halo 3

Microsoftin konsolitehtailun suurin saavutus kiteytyy monien mielestä erään John-117:n tarinaan. Voisi jopa olettaa, että ilman Haloa Xbox ja Xbox 360 eivät olisi koskaan saavuttaneet nykyistä suosiotaan. Halo 3 vie tuon kuusi vuotta sitten alkunsa saaneen trilogian päätökseensä ja tarjoilee siinä sivussa lisää huippusuosittua verkkopeliä.

Pelisarjan kehittänyt Bungie on luvannut, että kaikki kahden ensimmäisen osan herättämät kysymykset saavat vastauksen kolmannessa osassa. Ja jos totta puhutaan, jo siinä on monille faneille riittävästi syytä 60 euron investointiin.

Kerran vielä, ja tunteella

Halo 3 jatkaa siitä mihin toinen osa tarinan jättää. Master Chief on yksin palaamassa Truth-profeetan perässä maahan, tekoäly Cortanan jäätyä Gravemindin vangiksi. Master Chiefin tehtävänä onkin paitsi estää koko ihmiskunnan varma tuho, myös pelastaa hyvä ystävä suuren uhan lonkeroista.

Peli ei paljon lämmittele tarinan aloituksen kanssa, vaan pelaaja putoaa keskelle roihuavaa taistelua. Bungien näkökulma on selvä: aikaisempia tapahtumia ei selitellä, vaan tällä kertaa luotetaan siihen, että pelaaja tietää missä mennään. Ensimmäistä kertaa Haloon koskeville kolmososan kampanja voikin tästä syystä jäädä hämäräksi, jopa suoranaiseksi pettymykseksi.

Halo 3:n kohdalla on lisäksi hyvä muistuttaa, että jos sarja ei ole aiemmin sytyttänyt, ei kolmososa riko tuttua kaavaa. Tarjolla on nimittäin pohjimmiltaan sitä samaa muukalaisjahtia kuin kahdessa edellisessäkin osassa, mutta moninkertaisesti hienommalla kuorrutuksella.

Toki muutoksiakin on tapahtunut. Päällimmäisenä erona tarinankerronta on aikaisempaa elokuvamaisempaa, ja juonta kuljetetaan ahkerasti eteenpäin myös kenttien välisten videopätkien ulkopuolella. Helpommilla vaikeustasoilla alle kymmenessä tunnissa ohi kiitävä tarina on intensiivinen paketti, jossa ei pidetä paljoa hengitystaukoja. Mikä tärkeintä, juoni pysyy lujasti kasassa koko pelin keston ajan.

Maailman pelastamista helpottamaan asepajoilta on kaivettu uutta tykkiä kakkososaa runsaammin. Kaikki vanhat tutut ovat toki mukana, mutta tällä kertaa Brute-sotilaiden aseistus on aikaisempaa keskeisemmässä roolissa. Kranaattivalikoimaan on myös ilmestynyt pari uutta vaihtoehtoa, mutta nyt mukaansa saa vain kaksi kappaletta kutakin mallia. Täysin uutena juttuna pelisarjaan tulevat X-napin takaa käytettävät vekottimet, kuten trailereissakin nähtävä kuplasuoja. Sarjan aikaisempia pelejä pelanneita X-napin taakse sijoittaminen saattaa alkuun vaivata, sillä tottumus aseen lataamiseen siitä on piirtynyt vahvasti päähän. Suurta mullistusta lisukkeilla ei saada aikaiseksi, mutta ne lisäävät kieltämättä hauskoja ratkaisukeinoja taisteluihin ja osoittautuvat elintärkeiksi vaikeimmalla vaikeustasolla.

Aseiden käyttäminen tuplana ei ole sarjalle mikään uusi juttu, mutta tällä kertaa kyseiseen toimintoon on saatu tasapaino kuntoon. Kun haluamansa aseen voi ladata sitä vastaavasta olkanapista, ei taistelussa jää aseettomaksi käytännössä koskaan jos ajoittaa lataukset oikein. Needler on puolestaan saanut melkoisen arvonnousun, sillä kun kaataa nyt isotkin viholliset pelottavan tehokkaasti.

Ajoneuvojen puolelta löytyy niin ikään uutukaisia, mutta mielenkiintoisinta on valtavien Scarabien näkyminen taistelukentillä. Kun pelaaja vielä voi tuhota kaiken liikkuvan, myös Covenantin maihinnousualukset, peli saa reilun annoksen aitouden tunnetta ja sitä kuuluisaa Hollywood-tunnelmaa. Parasta Halo 3:n taisteluissa on kuitenkin joukkojen lukumäärä, sillä parhaimmillaan kentällä tapahtuu enemmän kuin aikaisemmissa osissa yhteensä.

Tuttuun tyyliin kampanjaa pääsee pelaamaan myös yhteistyötilassa. Tosin aikaisemmasta poiketen, tällä kertaa se onnistuu niin yhdellä koneella, lähiverkossa kuin Livenkin puolella maksimissaan neljän pelaajan voimin. Aikaisempaan kahteen pelaajaan verrattuna neljä pelaajaa tarjoaa huomattavasti enemmän hupia sekä taktikointimahdollisuuksia. Yhdistettynä mahdollisuuteen kilpailla kampanjan puolella sijoituksista pistetauluilla, nostaa kavereiden kanssa pelaaminen pelin uudelleenpeluuarvon aivan uuteen luokkaan.

Nettipelaajien joulu

Halo 3 on varmasti Xbox Liven pelatuin verkkopeli kolmen vuoden kuluttua. Väitettä tukee jo pelkästään Halo 2:n suosio vielä uutukaisen julkaisun aattona. Liki puoli miljoonaa pelaajaa joka päivä on sellaista mihin yksikään Xbox 360:n peli ei ole vielä pystynyt. Eikä syyttä. Halo 3:n verkkototeutukseen on jälleen panostettu, minkä ansiosta se on paitsi teknisesti erittäin toimivaa, myös nautinnollista pelata. Matchmaking-järjestelmä pitää huolen, että jopa tavallinen deathmatch on mielekästä. Erilaiset pelilistat rankatun moninpelin puolella on suunniteltu yksinkertaisen toimivasti ja etenkin periaatteella jokaiselle jotain. Halo 3:n verkkopelistä voi nauttia yksinkin, mutta etenkin joukkuemuodoissa peli nousee massan yläpuolelle.

Pelejä pääsee luonnollisesti järjestämään myös itse, maksimissaan 16 pelaajan auloissa. Säätömahdollisuuksia löytyy kerrankin riittävästi, sillä peli tarjoaa 35 eri variaatiota moninpeliin. Kun jokaista pääsee vielä käsin muuttamaan haluamakseen, on pelaamisen mahdollisuuksia käytännössä loputtomasti.

Yksi Halo 3:n uusista ominaisuuksista on Halon oma kenttäeditori Forge, jollaista ei ole vielä nähty yhdessäkään konsolipelissä. Forgen erikoisuutena on, että kuten kaikki muu pelissä, senkin pelaaminen onnistuu kavereiden kanssa. Kerralla yhteen Forge-aulaan pääsee mukaan 16 pelaajaa, jotka voivat jokainen liikutella kentässä objekteja, uudelleensyntymisalueita sekä esimerkiksi lippujen sijaintia haluamallaan tavalla. Kartat voi luonnollisesti tallentaa myöhempääkin käyttöä varten.

Mikä parasta, edes editorissa ei tarvitse tyytyä pelkkään editointiin vaan vastustajia pääsee jahtaamaan aivan kuten muissakin pelitiloissa. Pelaajatila on normaalia taistelua varten, kun taas editoritilassa kykenee lentämään nopeasti paikasta toiseen, mutta ei voi tehdä samoja asioita kuin pelaajana. Ei pelaaja ole editoidessakaan aseeton, aseet vain muuttavan muotonsa esimerkiksi jättimäisiksi laatikoiksi. Forgen monimuotoisuutta on alkuun hankala edes tajuta, mutta sen mahdollisuuksia voi kukin pyöritellä mielessään. Forgessa on varmasti valjastamatonta potentiaalia.

Kirsikkana kakun päällä Halo 3 tarjoilee teatteritilan, jossa pääsee katsomaan ja tallentamaan automaattisesti jokaisesta moninpelistä sekä kampanjan kentästä tallentuvia videoita. Videoista puolestaan pääsee vielä ottamaan kuvia. Kun näitä, sekä itse luotuja kenttiä ja pelitiloja, pääsee kaikkia jakamaan muille File Share toiminnon kautta, aletaan jo olla lähellä Microsoftin visioimaa pelien Youtubea. Jokaiselle käyttäjälle on varattu oma kuusipaikkainen ja 25 megatavun kokorajoituksella varattu laatikkonsa, mutta maksamalla saa isommankin laatikon käyttöönsä. Peruskokoinen laatikko on kuitenkin enemmän kuin riittävä perustason käyttäjille. Jaettua sisältöä pääsee puolestaan ihmettelemään niin Halo 3:n sisällä kuin bungie.net verkkosivuillakin.

Kokonaisuutena moninpelitilat sekä toteutuksen laatu ovat suorastaan mykistäviä ja paikkaavat mainiosti kampanjan pieniä puutteita.

Halo on Halo

Toiminta tykitetään ruudulle jouhevasti ilman ruudunpäivitysongelmia, vaikka ulkoasu on kokenut huomattavia parannuksia sitten kesäkuisen beta-version. Halo 3 ei kärsi niistä teknisistä epätasaisuuksista, jotka olivat kakkosessa läsnä. Lisäksi peli on vielä huomattavasti beta-versiota paremman näköinenkin. Kysessä ei todellakaan ole mikään mittatikku Xbox 360:n graafisista tehoista, mutta ei peliä rumaksikaan voi haukkua.

Taistelua tahditetaan edelleen Marty O’Donnelin eeppisillä musiikeilla, joissa tuntuu tällä kertaa olevan astetta enemmän potkua. Kyse voi toki olla vain pelin edellisosia dramaattisemmasta näkökulmasta tarinaan, mutta Halo 3:n musiikkeihin ei vain kyllästy. Ääniraitaa on parannettu aikaisemmista osista, mutta se tuntuu joitain uutuuspelejä ontommalta. Tosin se missä Bungie häviää teknisesti, se voittaa tyylitajussa. Kaikki pelissä viittaa siihen, että suunnittelupöydän äärestä ei ole ollut kiire pois, vaan rakkaalle lapselle on annettu sen kaipaama huomio.

Onhan se ollut alusta saakka selvää, ettei Halo ole kaikista erikoisin peli, mutta yksi asia sarjassa on vakio: Kun kerran pääsee pelin hienouksiin sisään, siihen ei kyllästy. Tuntien ja taas tuntien mittaisten moninpelisessioiden pariin palaa aina uudestaan.

Jättimittoihin paisuneen hypen riivaamaa peliä ei uskalla varauksetta suositella ihan jokaiselle. Jos kuitenkin Master Chiefin tarina ja Xbox 360:n teknisesti ylivoimaisin moninpelikokemus kiinnostavat, ei Halo 3:n hankintaa kannata liiemmin arvailla. On vaikea kuvitella, että peli jättäisi yhtään sarjasta kiinnostunutta kylmäksi.

Entä se pakollinen vertailu Bioshockiin? Pelit ovat kuin yö ja päivä, eikä niitä voi asettaa rinnakkain lähtöviivalle. Kummallakin on oma roolinsa. Bioshock on kuin hyvä elokuva, intensiivinen paketti alusta loppuun. Halo 3 puolestaan on kuin suosikkisarjan ensimmäisen tuotantokauden päätösjakso. Juonikuvioita on rakenneltu jo hyvän aikaa ja odotuksen tuoma lisäjännite muodostaa lopetuksesta kliimaksin, joka on aivan pakko nähdä.

Galleria: 

Kommentit

Nappiin osui tämä arvostelu mielestäni. Very nice.

Hyvä arvostelu. (vaikken peliin ole päässyt tutustumaankaan kovin paljoa). Hieman alkanut kaduttaa kautta linjan tuo Playstation 3:een vaihto. Tai ainakin tein sen liian aikaisin, nämä pelit olisi vain koettava. :(

Kuinka paljon juonipaljastuksia tossa arvostelussa on?

Arvostelu oli melko lyhyt, mutta hyvä. Ja arvosana juuri passeli.

Yksinpelissä päästään paikoin fiiliksissä sen riman yläpuolelle, joka erottaa messiaat kuolevaisista.

Mukana tulee ihan pätevähköt työkalut pelaajien omien sisältöjen luomiseen, että sikäli mennään trendin etulinjassa. Myös jakelukanavan tarjoaminen tälle on pelaajien palvelemista. Rinnastus Youtubeen on aika osuva ja ehkä se on jonkinlaisena esimerkkinä ollutkin peliteollisuudelle.

"Yksinpelissä päästään paikoin fiiliksissä sen riman yläpuolelle, joka erottaa messiaat kuolevaisista."

Nojaa. Aika turhauttavan näköistä itseääntoistavaa putkijuoksua se oli, mitä sarjan edellisissäkin osissa on totuttu katselemaan. Sen sijaan musiikit olivat kivat.

Fps peleihin on mielestäni ihan hyvä tätä nykyään ottaa hieman tiukempaa kriteeriä mukaan kun näitä pukkaa nytemmin joka lävestä ihan kyllästymiseen saakka joten on hyvä ottaa kriittiset kriitikon silmät käyttöön jotta kuluttajia voidaan ohjailla sitten parhaimpien fps pelien kimppuun joihin Halo3 ainakin moninpelin kannalta varmasti kuuluu.

Itestä aika putkijuoksua ja muutenkaan ei paljoo uutta. Ennemmin Halo 2 HD. Toisaalta Halo 2 oli aikas hyvä teos, joten niin tietenkin tääkin. Ite antaisin kuitenkin 8,5. Samanlainen teräväpiirtopäivitys, kun Sigma.

Moninpeli ja ehdottomasti theater muoto jossa voi kahtella matsit uusiksi hidastuksineen päivineen ja pyöritellä kameraa vapaasti <3 :> paras uudistus!!

Nyt hujahti yksinpelinä läpi. Tän pelin suurin ongelma on kyllä äänet. Äänitasapainot oli jotenkin ihan omituisesti josta seurasi se, että aseista ei löytynyt riittävästi munaa ja suuri osa dialogista jäi kuulematta musiikin tai muiden äänien ollessa liian kovalla. Vaadin äänitasapainosäätöjä! Tekstitykset kaikkeen puheeseen olis myös pop, sillä itse en saanut Cortanan ja Gravemindin yhteisistä pölötyksistä juuri mitään selvää.

Tekoäly oli oikein hyvällä tolalla ja Covenant -joukkojen kanssa vääntäminen oli mahtavaa rähinää. Erityisesti Scarabien tuhoamiskeikat oli todella makeita :) Flood -osioita olisi voinut vähentää.

Kenttädesign oli hyvää ja tunnelma oli jotenkin ensimmäisen Halon kaltainen. Itse olisin myös tuosta graafisesta tasaisuudesta eri mieltä, sillä ympäristöissähän oli todella vaihtelevasti detailia. Välillä oli aivan upeita maisemia ja joskus seikkailtiin palikkamaastossa palikkakivien välissä.

Perusvahvaa räiskintää. Antaisin tälle noin 8.5 yksinpelinä. Jos yksinpelaajan pitäisi valita tämän ja Bioshockin välillä, niin itse suosittelisin Bioshockia.

Moninpelihän tässä on aivan omaa luokkaansa pelimuotojen ja muokattavuuden takia. Ensivaikutelman mukaan kartat on oikein hyviä, mutta niitä voisi olla enemmän ja toi palikka-arkkitehtuuri on myös joidenki karttojen ongelma. Asetasapaino on hyvällä mallilla.

Itse antaisin pelille 10-, mutta toi arvostelu on ihan ok.

Yksinpeli 8½. Moninpeli 9½.

Mielestäni yksinpeli oli vähintäänkin ysin arvoinen. Jos tarinassa on kunnolla mukana, ei kentät tunnu putkijuoksulta, sillä paikasta toiseen siirtymiselle on aina merkitys. Välillä saattaa joutua saman käytävän palaamaan takaisin, mutta enpä minä kyllä kotonakaan keittiöstä palatessani juokse kämppiksen huoneeseen ja taiteile itseäni huoneeseeni ikkunan kautta.

Kenttädesign oli mielestäni muutenkin yköstä ja kakosta paljon parempi, ei ollut enää paljoakaan itseään toistavia sitätiloja. Jos Forerunnerit rakenti useampiakin tommosia rinkuloita yms rakennuksia tuossa mittakaavassa, ei toimintaansa toimittavan tornin huoneet kaikki voi olla erilaisia. Näin siis itse ajattelin kirjat lukeneena ja muutenkin halouniversumiin tutustuneena. Hyvä päätös oli hyvälle pelitrilogialle.

Moninpeli on ehdottomasti yksi hauskimmista mitä koskaan on tullut vastaan. Mahdottoman helppo lähteä mukaan, mutta silti pitemmänkin ajan kuluttua on paljon opittavaa. Systeemi jossa peli etsii samantasoisia vastustajia tuntuisi pitävän enemmän tai vähemmän kutinsa, sillä missään vaiheessa ei tullut vastaan otteluita jossa toinen puoli olisi selkeästi ylivoimainen. Luonnollisesti mukaan mahtuu näitä häröpalloja jotka eivät edes yritä, jolloin on parempi itsekin lakata yrittämästä hermojen säästämiseksi.

Valtaosin pelasin kaverin kanssa, jonka vuoksi pelaaminen olikin hillittömän hauskaa. Muutaman yksinyrityksen ehdin kuitenkin kokeilla, mutta nämä eivät niin kivoja olleet koska joukkueiden touhut olivat melko usein aika satunnaista tötöilyä. Ilmeisesti jo kaksi keskenään kommunikoivaa pelaajaa voivat voittaa otteluita.

Kentät eivät varsinaisesti suunnittelullaan tai visualisuudellaan huimanneet, eikä pelimooditkaan uutta tarjonneet. Jotkut kentät ja pelimoodit olivat selkeästi pelituntien karttuessa yhteisen konsensuksen perusteella todella turhia ja näiden yli loikattiin äänestyksellä melko sutjakasti. Vaivatonta perushauskaa kuitenkin, joka onnistui promillessakin saunan molemmin puolin.

Yksinpeliä en kokeillut.

Eikös se ollut niin, että peli ei varsinaisesti ole 1080p, vaan kone skaalaa sitä 640p:stä?
Eli FullHD kuvasta tämän pelin parissa ei pääse nauttimaan, ei itse asiassa edes HD-kuvasta.
Kivan näköinen se kyllä silti on. Täytyy itsekin päästä tutustumaan. Tosin harmittaa tuo, kun arvostelusa mainittiin (onneksi todella suoraan), että jos Haloo ei ole aikaisemminkaan maistunut, niin ei se tee sitä nytkään.

joo näinhän se on. Tosin bungie uhras ne 80 vaakapikseliä hyvään tarkoitukseen. Halo3:ssa on aivan järkyttävän hieno valaistus.

Arvosteluissa kerrottavaa resoluutiota ei pidä ottaa renderöintiresoluutiona, vaan korkeimpana mahdollisena signaalikuvan suuruutena.

Alkujaan valinta oli tarkoitettu renderöintiresoluutiolle, mutta koska Xbox 360 skaalaa kaikki pelit automaattisesti ja PlayStation 3:llekin on tullut skaalattuja 1080p:n pelejä, ylläpito tyytyy pelikotelossa ilmoitettuun tietoon.

Syy on selvä: meillä ei ole mahdollisuutta tutkia tai määritellä pelien renderöintiresoluutioita, koska se vaatisi käytännössä framebuffer-kuvia.

Silmämääräisesti katsottuna eron tekeminen resoluutioiden välille on vaikeaa, koska tarkkuus riippuu niin monista muistakin asioista kuin vain pikselien määrästä.

Halo 3:n tapauksessa Bungie on tosin itse vahvistanut, että peli renderöidään kahteen framebufferiin (toiseen kirkkaus- ja toiseen varjomaksimit) epästandardilla 640p:n resoluutiolla, minkä jälkeen framebuffer-kuvat yhdistetään yhdeksi kokonaiskuvaksi.

Tämä niille videophileille, joille asialla on jotain merkitystä. :)

djj07, liekö käytössä moderni ihme nimeltä surround sound? Sekä oman upean itseni että usean taistelutoverin tapauksessa nimenomaan 5.1-järjestelmän kautta koettu Halo 3 on äänitasapainoltaan huono. Eli tuttua kauraa ovat mainitsemasi ongelmat; aseet vailla kiveksiä, dialogista vaikea saada tolkkua, vihollisten paikantaminen äänen perusteella usein mahdotonta, subbari tuhisee kuin muumi jnejne.

Tähän mennessä ongelmaan on löytynyt tasan yksi ratkaisu: vahvarista moodi surroundista stereoksi. Johan potkii.

Wasara, juu monikanavaääni on käytössä. Kyllä vähän ahdistaa jos ei nykypeleihin saa kunnon surorund-ääntä. Bioshockissa oli sentään mahtavat äänet ja tasapainot oli hyvällä tolalla.

Yksin peli 7+
Co-op 8

PVP:tä en olekkaan kokeillu, kun se ei kiinosta. Tuntuu hieman että bungie on liikaa panostanut pelin PVP osiin itse kampanian kustannuksella. Omasta mielestä Gears of War oli kaikin puolin parempi, tarinallisestikkin, mikä kertoo Halo 3:nen tarinan laadusta. Mutta ihan viihdyttävä peli, keskivertoa parempi, mutta ei mikään kauhea mestari teos.

Itse olen sen verran fanaattinen Halo sarjan fani, että en voinut olla pitämättä tästäkin osasta. Halo 2:sen moninpeliä tuli pelattua liiankin paljon, joten tämänkin osan moninpeli maistuu erittäin hyvin. Mukavia uusia ominaisuuksia unohtamatta.

Yhdyn tuohon ettei Bioshockia ja Halo 3:sta voi laittaa samalle viivalle. Molemmat ovat loistavia pelejä mutta sen verran erilaisia ettei niitä voi kunnolla vertailla. Siltäkin osin vertailu on mahdotonta että Bioshock on itsenäinen yksiosainen kertomus toisin kuin Halo 3, jonka täysi nauttiminen vaatii aikaisempien osien läpi pelaamisen.

1. Jopas Berserker tylytti tuon HALOn. Varsinkin se, että tarina oli hanurista??? Mun mielestä se tarina oli just kantava voima pelissä. Joku roti kuitenkin, ok? :D
2. Vähän tynkä arvostelu. Oisi voinut Jeesuksen kolmannen tulemisen kunniaksi voinut vetää kaksisivuisen "once in a lifetime"-storyn.
3. Moninpelissä liikaa painoa, yksinpeliä lähinnä moitittiin - sellainen kuva minulle välittyi ainakin.

Halo 3 musiikit olivat kyllä täyttä kultaa. Voi sitä tunnetta kun esim viimeisessä kentässä pärähtää se perus halo rinkutus käyntiin.

Loistava Peli. Pieni pettymus kyllä, mutta kannattaa ostaa.Antaisin ehkä hieman alemman arvosanan

Todella hyvä peli, campaingii kun laittas pari mappii enemmän nii 10+ antasin minä. Ei oo oikee järkee pelata jos ei oo livee, ite oon arvoltani Brigadier xD

Täytyy kyllä sanoa että aivan liian hypetetty peli. Grafiikka on kuin 5 vuotta sitten ja juonikin melkoista skeidaa. Livessä varmaan ihan hauskaa viihdettä sitä en epäile. mutta pisteitä aivan liikaa... 7 pamahti

" 1. Jopas Berserker tylytti tuon HALOn. Varsinkin se, että tarina oli hanurista??? Mun mielestä se tarina oli just kantava voima pelissä. No, ainahan näitä bashaajiakin löytyy... Joku roti kuitenkin, ok? :D
2. Vähän tynkä arvostelu. Oisi voinut Jeesuksen kolmannen tulemisen kunniaksi voinut vetää kaksisivuisen "once in a lifetime"-storyn.
3. Moninpelissä liikaa painoa, yksinpeliä lähinnä moitittiin - sellainen kuva minulle välittyi ainakin."

No jos meitsi ois kirjottanu... ;)

Eipä peli oikeastaan napannut hirveästi. Ainakin näin siirtymänä COD4->Halo 3, tuntui kyllä vähän lapsekkaalta tämä. Jopa hieman kököltä. Grafiikat toivat mieleen pleikkarin half-lifen ja monstereiden heilunta lähinnä parkinsonia sairastavan ex-nyrkkeilijän. Putkijuoksua alusta loppuun, Cortana ja Gravemind vain ölisi välissä (josta en minäkään saanut mitään selvää), tapettiin floodin monstereita (kuin töissä olisi ollut, hauskaa eikö) ja lopussa PUM!

Ja siis oikeasti, peli meni läpi 6-7 tunnissa. Ja en, en pelaa peliä Legendary-vaikeustasolla. Jos en pidä tillilihasta, en pidä homeisesta tillilihastakaan. COD4 on kyllä läpi vaikeimmalla tasolla. :)

Oma arvosana: 7½

Oon täysin samaa mieltä tosta "cod4 > halo" jutusta, mutta mielestäni niitä ei voi oikein verrata toisiinsa. Campaingnissa ei oo kovin suuria haasteita legendaryllakaan. Moninpeli on kyllä mainio, enkä enää yksinpeliä pelaakaan. CoD nelosen jälkeen paras peli :D.

9½.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi